Koulunpenkillä istui levoton, vaaleatukkainen tyttö. Lukihäiriö vaikeutti Ronja Savolaisen, 21, oppimista lapsena. Koulupäivien kohokohtia puolestaan olivat liikuntatunnit, joilla urheilullisen perheen lapsi olisi voinut viettää enemmänkin aikaa.
Kun Savolaisen äiti Saara ja pikkusisko Emmi lähtivät talleille viettämään vapaa-aikaa, Savolaisen isä Janne lähti toisen tyttären kanssa pelaamaan. Aluksi lajina oli jalkapallo, mutta kun Ronja alkoi käydä ulkojäillä isänsä kanssa, palo jääkiekkoon syttyi heti.
– Käpylän kentällä oli kerran IHK:n poikajoukkue treenaamassa. He kysyivät, haluanko liittyä seuraan. Tietysti halusin, vaikka en osannut edes luistella. Se oli silti heiltä hieno ele, Ronja Savolainen muistelee Ylen Naisleijonat-dokumentissa.
Jääkiekko vei tytön mennessään. Junioriaikoina Savolainen laittoi hokkarit jalkaan treenien jälkeenkin ja halusi lähteä ulkojäille pelaamaan. Tai jos jää oli huonossa kunnossa, hän pelasi pihalla sählypallolla.
– Ronjaa ei ole tarvinnut koskaan patistaa tekemään, päinvastoin vähän jarruttaa jäälle menemistä. Piti muistuttaa, että koulukin on olemassa, isä Janne Savolainen kertoo.
Rahkeet maailman parhaiden joukkoon
Intohimoisella treenaamisella Naisleijonien luottopuolustaja on luonut itselleen kadehdittavan pohjan rakkaaseen lajiin. Savolainen haastaa itseään joka päivä tekemään asioita huolellisemmin, jotta voisi olla entistä parempi jääkiekkoilija.
Taitava, vahva, nopea. Sitä Savolainen on jo nyt jäällä. Eikä koko potentiaalia ole vielä edes lyöty peliin.
– Mielestäni hän on jo nyt Euroopan TOP2- tai TOP3-puolustaja. Ronja on nuori nainen, jolla on mahdollisuus nousta jopa All star -tasolle lähitulevaisuudessa MM- ja olympiatasolla. Kun rutiinia tulee, hän voi olla TOP4- tai TOP5-puolustaja koko maailmassa, Naisleijonien päävalmentaja Pasi Mustonen arvioi.
Savolaista arjessa valmentava Luulajan Fredrik Glader ei tyydy edes tähän, vaan vertaa Savolaista maailman parhaana pidettyyn puolustajaan, joka pelaa myös Luulajassa.
– Jäällä hän on yksi Euroopan suurimmista lahjakkuuksista. Hänellä on sellaista osaamista, jota harvalla samanikäisellä on. Hänellä on kaikki mahdollisuudet tulla samanlaiseksi huippupuolustajaksi kuin Jenni Hiirikoski.
Lähtö Ruotsiin kasvatti monella tapaa
Naisleijonien vakiokokoonpanoon murtautunut Savolainen kaipasi 18-vuotiaana jotain uutta. Tuolloin Savolainen jutteli hyvän ystävänsä ja vanhan joukkuekaverinsa Noora Tuluksen kanssa. Tulus pelasi jo Luulajassa. Hyödyt ja Luulajan tarjoamat puitteet tekivät Savolaiseen vaikutuksen.
– Tuli isompi into, kun kuulin että maailman paras puolustaja Jenni Hiirikoski oli kiinnostunut tulemaan tänne. Ajattelin, että kannattaa ottaa asiasta kiinni. Nyt en vaihtaisi päivääkään pois, Savolainen sanoo.
Muutto pois tutuista ympyröistä kasvatti myös ihmisenä. Savolainen oli jo koulussa tottunut opettelemaan tapoja pärjätä ja oppia, vaikka se ei ollut helppoa. Samaa sitkeyttä vaadittiin, kun vasta täysi-ikäisyyden saavuttanut nainen pakkasi elämänsä matkalaukkuihin ja muutti vajaan 50 000 asukkaan kaupunkiin Ruotsiin.
– En ole enää sellainen pikkulapsi. Kun tulin, en oikein tiennyt, mitä teen, eikä äiti ja iskä olleet enää auttamassa, vaan on pitänyt pärjätä omin avuin. Tietysti Jenni on täällä ollut sellainen pieni äiti, joka on aina auttanut, kun on tarvinnut.
Hänen vahvuutensa ovat tiukoissa ja kovissa peleissä, kun Ronja lähtee haastamaan itseään ja vastustajia. Siinä ei kamalan moni pysy perässä. Sitä taitoa ja luisteluvoimaa saa ylpeänä seurata vieressä.
Jenni Hiirikoski
Nyt Savolaisella on menossa jo kolmas kausi Luulajan organisaatiossa. Rooli joukkueessa on kasvanut kausi kaudelta.
Viime keväänä Savolainen pääsi juhlimaan jo Ruotsin pääsarjan mestaruutta. Hän teki seitsemässä pudotuspeliottelussa tehot 2+2. Mestaruuden ratkaisseessa ottelussa Savolainen teki maalin.
– Hänen vahvuutensa ovat tiukoissa ja kovissa peleissä, kun Ronja lähtee haastamaan itseään ja vastustajia. Siinä ei kamalan moni pysy perässä. Sitä taitoa ja luisteluvoimaa saa ylpeänä seurata vieressä, Hiirikoski kehuu joukkuetoveriaan.
Lue myös: