Tämän päivän suosituimman populaarimusiikin sanoitukset ovat selvästi synkempiä kuin niissä kappaleissa, jotka soivat taajaan 1950-luvulla. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan vihaiset ja surulliset sanoitukset ovat lisääntyneet ja ilon ilmaisut vähentyneet melko tasaisesti vuosikymmenten varrella.
Ajatus sanoitusten tunnetilojen määrälliseen analyysiin syntyi michiganilaisen Lawrencen teknillisen yliopiston (siirryt toiseen palveluun) tietojenkäsittelytieteen laitoksella professori Lior Shamirin ja opiskelijoiden keskustelusta.
Vastaavaa tekstimassojen haravointia algoritmin avulla tekevät yleensä liikeyritykset, jotka analysoivat sosiaalisesta mediasta, mitä mieltä asiakkaat ovat niiden tuotteista ja palveluista.
Aineistoksi otettiin yli kuusi tuhatta musiikkikappaletta seitsemän vuosikymmenen varrelta, vuodesta 1951 vuoteen 2016. Kappaleet olivat peräisin Billboard Hot 100 -listalta eli ne olivat kunakin vuonna olleet Yhdysvaltain suosituimpia.
Suosiota mitattiin alkujaan levymyynnillä sekä levyautomaatti- ja radiosoittojen määrällä. Muutamana viime vuosikymmenenä mittarina on ollut muun muassa se, kuinka usein kappaletta kuunnellaan internetistä.
Ilo teki tilapäisen paluun 1970-luvulla
Kappaleiden sanat ja ilmaukset analysoitiin sen perusteella, millaisia tunteita ne kuvasivat. Näistä tuloksista oli laskettavissa, mitkä tunnetilat olivat kunakin vuonna voitolla.
Vähiten vihaisiksi osoittautuivat 1950-luvun suosikkikappaleet ja vihaisimmiksi viimeisen tutkimusvuoden eli vuoden 2016 hittibiisit.
Nousevassa vihakäyrässä on pari poikkeusta. Vuosina 1982–1984 sanoitukset olivat aiempia vuosia leppoisampia ja jäivät vihan vähyydessä jälkeen vain 1950-luvusta. 1990-luvun puolivälissä viha puolestaan kuohahti selvästi edellisten vuosien luvuista.
Analyysi osoitti, että myös suru, inho ja pelko ovat lisääntyneet sanoituksissa aikaa myöten, mutta kasvu on ollut loivempaa kuin vihan ilmauksissa.
Ilo, jota 1950-luvun kappaleet pursuilivat, on vähentynyt vähentymistään – 1970-luvun puoliväliä lukuun ottamatta. Silloin ilon käyrään ponkaisi piikki, kertoo Journal of Popular Music Studies (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä julkaistu tutkimus.
Shamir muistuttaa, että aineistona olivat nimenomaan hittibiisit. Niinpä tulokset eivät kerro niinkään siitä, millaisia kappaleita vuosikymmenten varrella on tehty, vaan siitä, millaiset sanoitukset ovat kulloinkin puhutelleet kuulijoita.
Tekoälyllä on tarkka korva
Shamir ei soveltanut tekoälyn mahdollisuuksia ensi kertaa populaarimusiikkiin. Hän on aiemmin julkaissut tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun), jossa setvittiin muun muassa Beatles-, Abba- ja Queen-yhtyeiden musiikin muutoksia.
Pohjana oli algoritmi, jonka Shamir oli alkujaan kehittänyt tutkiakseen valaiden laulua.
Algoritmi muutti musiikin spektrogrammeiksi, kuviksi, jotka havainnollistavat äänen taajuusrakennetta. Spektrogrammeista voitiin laskea kappaleiden yhteneväisyydet kuvantunnistuksen ja tilastollisten menetelmien avulla.
Näin piirtynyt aikajana vastasi järjestystä, jossa esimerkiksi Beatlesin albumit ilmestyivät. Algoritmi havaitsi kuitenkin myös yksityiskohdat, kuten erot kahden vuonna 1965 julkaistun albumin kappaleiden välillä.
– Muut kuin Beatles-fanit eivät yleensä tiedä, että Help! äänitettiin ennen Rubber Soulia, mutta algoritmi huomaa sen. Tekoäly "kuuntelee" populaarimusiikkia aivan uudella tavalla, Shamir kommentoi tuloksia.
Hän on soveltanut tietokoneen antamia analysointimahdollisuuksia myös muun muassa abstraktien taideteosten ja lasten piirrosten eroihin.
Lue myös: