Yksi yleisimmistä pianoon liittyvistä harhaluuloista on, ettei sitä tarvitse virittää jos sillä ei soiteta, eikä sitä siirretä.
– Mikään piano ei pysy vireessä vuosikausia, vaikka se kuinka ammattitaidolla viritettäisiin, tiivistää pianonvirittäjä Pekka Savolainen.
Ilmankosteuden ja lämpötilan muutosten sekä pianon kielten venymisen takia soittimen viritystaso yleensä laskee.
Pahimmillaan liian korkea suhteellinen ilmankosteus voi aiheuttaa sen, että koneiston akselit jäävät jumiin ja koskettimet pohjaan. Liian matala suhteellinen ilmankosteus voi puolestaan halkaista soittimen kaikupohjan, kielisillan tai viritystukin.
Suomen pianonvirittäjien suositusten mukaan kotipiano pitäisi virittää vähintään kerran vuodessa.
Jos tyytyy tähän minimiin, ei vuodenaikojen vaihtelun aiheuttamien olosuhdemuutosten takia ole yhdentekevää, milloin virittäjä soitetaan hoitamaan homma. Kuivimmilla pakkaskeleillä tai kosteimpina kesäkuukausina ei kannata vaivautua.
– Se kannattaa tehdä syksyllä lämmityskauden alun ja joulun välillä tai sitten keväällä kovimpien pakkasten jälkeen, Savolainen opastaa.
Tyypillisen tunnista pariin kestävän ja karkeasti 100-150€ maksavan pianonvirittäjän vierailun ajasta noin puolet kuluu muuhun kuin varsinaiseen virittämiseen. Soittimen sisältä imuroidaan pölyt, koneistoa säädetään, ruuveja kiristellään, vasaroiden huopia fiksaillaan ja niin edelleen.
Olosuhdemuutokset ovat tuhoisia
Säännöllisen virittämisen lisäksi kotipianon omistajan kannattaa kiinnittää huomio kahteen asiaan: sijoituspaikkaan ja olosuhdemuutosten minimoimiseen.
Pianoa ei kannata sijoittaa lämmönlähteen läheisyyteen, saati suoraan esimerkiksi lämpöpatteria vasten. Ulko-oven tai ilmastointilaitteen läheisyys on niin ikään pahasta.
Hyvä sijoituspaikka on sellainen, missä lämpotila ja ilmankosteus pysyvät mahdollisimman tasaisina. Vaihtelua tapahtuu joka tapauksessa jo pelkästään vuodenaikojen vaihtelusta johtuen, mutta mitä pienemmät vaihtelut, sen parempi.
Korjaaminen ei aina kannata
Savolainen törmää joka vuosi kotikäynneillään muutamaan pianoon, jotka on päästetty niin huonon kuntoon, että ammattimieskin joutuu nostamaan kätensä pystyyn. Yleensä tällaisissa tapauksissa edellisestä virittäjän käynnistä on kulunut vuosikausia tai jopa vuosikymmeniä.
–Jos piano on viritetty säännöllisesti, se saadaan hyvään soittokuntoon kohtuukustannuksella, mutta jos piano on jätetty vuosikausiksi hoitamatta, työtä tarvitaan niin paljon, ettei hommaan kannata välttämättä edes ryhtyä, Savolainen kertoo.
Suuren työmäärän lisäksi riskinä on, että hyvin matalaksi laskeneen viritystason nostamisyrityksen seurauksena kieliä voi katketa ja koneiston osia hajota. Jopa runkorauta saattaa vahingoittua.
Korjauksen kannattaminen on myös tapauskohtaista. 170 000 euroa maksavalle laadukkaalle flyygelille kannattaa toki tehdä paljon aikaa vaativa kymppitonnin peruskorjaus, mutta muutaman sadan euron arvoisen pianon huollosta harva haluaa maksaa tuhansia euroja. Tällaisessa tapauksessa soitin jää koriste-esineeksi tai siitä voi tehdä vaikkapa baarikaapin.
Hiirenpesiä ja -jätöksiä
Hurjimmissa tapauksissa pianonvirittäjät ovat löytäneet pianojen sisältä esimerkiksi hiirenpesiä, -jätöksiä ja ruokaa. Ovatpa jotkut joutuneet ratkomaan myös yliluonnollisilta kuulostaneita tapauksia.
– Yhtä kollegaa pyydettiin kerran katsomaan pianoa, joka asiakkaan mukaan soi öisin itsestään. Syyksi paljastui luonnollinen selitys. Pianon sisällä asui hiiri, joka juoksenteli soittimen sisällä niin, että soittimen vasarat pompahtelivat välillä kieliä vasten, Savolainen tarinoi hymyillen.
Sormukset, kaulakorut ja kitaran plektrat ovat pianonvirittäjille huoltohommissa tuiki tavallisia löydöksiä.
Artikkelin pääkuvana olevan Puoli seitsemän -ohjelman Alan ammattilanen -juttusarjan videolla pianonvirittäjä Pekka Savolainen kertoo herrasmiesduunarin hommastaan.