Maatalous on olemassa, jotta ihmisillä olisi ruokaa.
Mutta Suomessa ruoantuotannon kannattavuus on laskenut vuosi toisensa perään – viime vuoden (Luke) keskimääräinen yrittäjätulo tiloilla putosi 7 200 euroon. Kotimaista ruokaa siis tuotetaan useilla maatiloilla käytännössä ilman palkkaa.
Kannattavuuskriisi on pikku hiljaa pakottanut viljelijät kasvattamaan vain niitä kasveja, joista saa mahdollisimman varman tulon. Yksipuolinen viljely ja alhaiset satotasot taas ovat johtaneet maatalousmaan hiilivarantojen pienenemiseen.
Hiiltä häviää peltojen pintamaasta arviolta 200 kiloa hehtaarilta joka vuosi (Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle). Myös satotasot ovat laskeneet huolestuttavasti, kertoo tutkimusprofessori Pirjo Peltonen-Sainio Luonnonvarakeskuksesta.
– Olen aidosti huolestunut. Tilanne on sellainen, että tarvitsemme uusia ratkaisuja ja uudenlaista intoa siihen, miten hiilivarantoja lähdetään parantamaan.
Hiili ja maaperäotukset eivät monokulttuurista perusta
Iso osa maamme kasvintuotantoalasta on hyvin yksipuolista, eli esimerkiksi kauraa viljellään kauran perään.
Tyypillisesti peltolohkolla on vain viljaa, tai neljä vuotta viljaa ja yhtenä vuotena esimerkiksi rypsiä tai härkäpapua, sitten taas viljaa.
Saman kasvin kasvattaminen vuosi toisensa perään saa maan "väsymään", sanoo MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola.
– Se on jo nähty tässä, kun on monokulttuuria ollut, että pelto ei jaksa. Sen voimat uupuvat 20 vuodessa.
Peliä ei ole missään tapauksessa vielä menetetty – hiilen maaperään sitomisessa ollaan maataloudessa hyvässä alussa.
Tämän hetkisen tutkimustiedon mukaan ratkaisuna on peltojen pitäminen kasvipeitteisenä ympäri vuoden ja mahdollisimman kevyt maan muokkaaminen oikeaan aikaan. Lisäksi työkaluina ovat kasvivalikoiman monipuolistaminen sekä viljelykierto.
– Vaihtoehtoja viljelyn monipuolistamiseksi löytyy. Rehunurmi on hyvä hiilensitoja, mutta jos sille ei ole markkinoita, on valittava jokin muu kasvi, sanoo Peltonen-Sainio.
Tärkeää olisi, että maa ei jäisi kasvillisuudesta paljaaksi. Esimerkiksi palkokasvien perään voisi kylvää syysmuotoisia viljoja talven ajaksi, jotta arvokkaat ravinteet eivät huuhtoutuisi syyssateiden ja kevättulvien matkaan.
Ilmastonmuutoksen edetessä Suomen kasvukausi pitenee ja viljelykasvien valikoima tulee vielä laajenemaan nykyisestä.
Monipuolisesta ruoantuotannosta kannattavaa
Suomessa on hyvät mahdollisuudet hiilineutraaliin viljelyyn, sillä täällä riittää vettä, ravinteita ja osaamista.
Viljeltävälle biomassalle pitää kuitenkin löytyä markkinat tai sitten viljelijän olisi saatava maksu hiilensidonnasta, toteaa Liisa Pietola.
– Kyllä tehdystä työstä pitää saada korvausta. Lisäksi siemenet ja muut tuotantopanokset eivät ole ilmaisia. Viljelijät ovat valmiita ilmastotalkoisiin, jos mukana ovat myös päättäjät, kuluttajat ja kauppa.
Avainkysymys monimuotoiseen vuoroviljelyyn siirtymisessä on taloudellinen kannattavuus.
– Se tarkoittaa sitä, että kotimainen ruoka saa sen hintansa, joka sille kuuluu. Lisäksi tarvitaan laaja ymmärrys sille, että EU:n maatalouspolitiikkaan kuuluvat tuet, eikä tässä toimintaympäristössä voi toimia ilman tukia.
Maataloustuet takaavat sen, että kuluttajat voivat ostaa kohtuuhintaista ruokaa.
Myös tutkimusprofessori Pirjo Peltonen-Sainion mukaan suomalaiset viljelijät ovat heränneet maan kasvukunnon heikkenemiseen ja tahtoa asioiden parantamiseksi löytyy.
– Keskusteluissa tapaamieni viljelijöiden kanssa on tullut esille se näkemys, että yksipuolisen viljelyn tie on nyt kuljettu loppuun. Kestävää tuotantoa ajatellen viljelyä on suorastaan pakko monipuolistaa, huomioiden tietenkin tilan reunaehdot.
Viljelyn monimuotoistamisen myötä pystytään varmistamaan pitkällä aikajänteellä taloudellinen kannattavuus. Se konkretisoituu maan kasvukunnon kohenemisen myötä parantuneina satoina. Erikoisemmille kasveille on löydyttävä myös käyttäjät.
– Onhan meillä jo nyt menestystarinoita, esimerkiksi suomalainen kumina on globaalisti tärkeä vientituote. Ja se on valtavan hyvä monimuotoistamisen kasvi viljelykiertoihin, muistuttaa Peltonen-Sainio.
Ilmastoon voi vaikuttaa ruokakaupassa ja ravintolassa
Tavallisella kuluttajalla on valta vaikuttaa niin maatalouden hiilensitomiseen kuin muihinkin ympäristövaikutuksiin. Tehomaataloudessa käytetyt torjunta-aineet ovat tutkijoiden mukaan keskeinen syy maailman hyönteiskatoon.
– Suomessa torjunta-aineiden käyttö on huomattavasti vähäisempää kuin muualla. Meidän ei kannata ulkoistaa ruoantuotantoa alueille, jossa niitä käytetään ja myös ravinteiden käyttö pelloilla voi olla yltiöpäistä, sanoo tutkimusprofessori Pirjo Peltonen-Sainio.
MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola uskoo kuluttajiin. Kaupan ja ravintoloiden on tarjottava kotimaista alkuperämerkittyä ruokaa, jos kuluttajat sitä vaativat.
– Kun saadaan vielä pienet tuottajat mukaan jakeluketjuun ja viljelijöille se osuus, mikä heille kuuluu, päästään positiiviseen kierteeseen myös hiilen sidonnan osalta, toteaa Pietola.
Tällä hetkellä kuitenkin Suomeen tuodaan (Kainuun Sanomat) entistä enemmän muualla maailmassa edullisesti tuotettuja elintarvikkeita, toteaa Ruokaviraston pääjohtaja Antti-Jussi Oikarinen.
– Kyllähän kauppatase elintarvikeviennin ja -tuonnin suhteen on aika masentava tällä hetkellä suomalaisten näkökulmasta.
Kotimainen ruoka ei pysty ulkomaisen halpatuotannon kanssa hinnalla kisaamaan, mutta ilmastovaikutuksissa se on vahva voittaja.
Omassa maassa olisi pyrittävä kasvattamaan niin paljon ruokaa kuin se on mahdollista. Kun ruoan tuotanto lähellä, tiedämme myös sen ympäristövaikutukset.
Voit keskustella aiheesta jutun keskusteluosiossa 14.2. klo 16 saakka.