Isoon-Britanniaan perustettiin vuosi sitten yksinäisyysministerin pesti. Ministerin tehtävänä on ratkoa yksinäisyydestä johtuvia ongelmia.
Tutkimusten mukaan yksinäisyys on vakava terveysriski, ja se lyhentää elinajanodotetta.
Suomen johtava yksinäisyystutkija, Turun yliopiston kasvatuspsykologian apulaisprofessori Niina Junttila on ollut aiemmin sitä mieltä, että Suomessa ei tarvita yksinäisyyteen keskittyvää ministeriä. Nyt mieli on kuitenkin muuttunut.
– Olen sitä mieltä, että Suomi tarvitsee ministerin, joka vastaisi yksinäisyydestä. Jonkun pitäisi ottaa kokonaisvastuu yksinäisyyden vähentämisestä.
Aiemmin yksinäisyysministeriä on ehdottanut muun muassa europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri (sd.) blogissaan.
Yksinäisyys on usein pysyvää
Suomessa noin joka kymmenes ihminen kärsii vaikeasta yksinäisyydestä. Yksinäisiä on niin lapsissa kuin vanhuksissa.
Vielä julkaisemattoman tutkimuksen mukaan noin 11 000 viisitoistavuotiasta kokee itsensä todella yksinäiseksi. Aiheesta kirjoittaa Helsingin Uutiset.
Junttilan mukaan yksinäisyys on valitettavan pysyvää.
– Yläkouluikäisistä yksinäisistä 90 prosenttia pysyy yksinäisinä vuodesta toiseen.
Niina Junttila sanoo, että yksinäisyyteen pitäisi puuttua mahdollisimman varhain, ettei se pitkity ja pahene.
– Puhuminen auttaa. Kaikkein pitkäaikaisemmin yksinäisiä ovat lapset, jotka pitävät sen sisällään ja ovat hiljaa asiasta.
Jos ihminen on ollut pitkään yksinäinen, hän alkaa ajatella, että hänessä on jotain vikaa. Silloin kynnys muiden luokse hakeutumiseen nousee koko ajan.
– Olisi tärkeää, että huomaisimme nämä yksinäiset ihmiset. Sanotaan jotain ystävällistä, katsotaan silmiin ja annetaan heille mahdollisuus päästä yksinäisyydestä eroon.
Junttilan mukaan yksinäisten määrä vähenisi huomattavasti, jos yhteisöllisyyttä onnistuttaisiin vahvistamaan.
Lähde-liike pyrki auttamaan
Suomessa oli viime vuonna vajaa sata yksinäisyyden vastaista hanketta. Yksinäisyyttä vastaan on yritetty taistella monin tavoin, esimerkiksi perustamalla Ystäväkahviloita eri puolille Suomea.
Jos lapsi sanoo olevansa yksinäinen, silloin asiat ovat jo tosi paljon pielessä.
Niina Junttila
Nyt ollaan rakentamassa uutta kansallista verkostoa, joka kokoaisi yksittäisiä yksinäisyysprojekteja yhteen. Huhtikuussa starttaavan Lähde-liikkeen tarkoituksena on kerätä yrityksiä, yhteisöjä ja yksityisiä kansalaisia yhdistämään voimansa taistelussa yksinäisyyttä vastaan.
– Ajatuksena on kertoa, että yksinäisyys ei ole kenenkään oma vika. Me haluamme yhdessä tehdä töitä sen eteen, että meillä olisi vähemmän yksinäisyyttä Suomessa.
Parasta olisi, jos ihmiset alkaisivat rupatella kaupan kassalla, liikennevaloissa ja hisseissä.
– Toivon, että ihmiset puhuisivat enemmän keskenään, kertoo hankkeen koordinaattori Niina Junttila.
Yksinäisyys on useimmiten henkilökohtainen tragedia, mutta se voi koskettaa laajasti koko yhteiskuntaa. Pahimmillaan se voi johtaa jopa radikalisoitumiseen.
– Tämä on tullut selvästi esiin yksinäisten nuorten miesten haastatteluissa. Kun yhteiskunta ei välitä minusta, minäkään en välitä yhteiskunnasta, Junttila kertoo joidenkin ajattelevan.
Juttelubussit ja kännykättömät baarit
Niina Junttila sanoo, että yksinäisyysministerin lisäksi Britanniassa on monta muutakin asiaa, joista Suomessa voitaisiin ottaa oppia taistelussa yksinäisyyttä vastaan.
Esimerkkinä Junttila mainitsee linja-autot, joiden ensijainen tarkoitus ei ole kuljettaa matkustajia paikasta toiseen, vaan tarjota foorumi keskustelulle. Näitä Chatty Buseja on perustettu eripuolille Britanniaa.
Kaikkein pitkäaikaisemmin yksinäisiä ovat lapset, jotka pitävät sen sisällään ja ovat hiljaa asiasta.
Niina Junttila
Junttilan mielestä myös brittien yksinäisyyttä vastustava asenneilmapiiri on asia, josta Suomessa voitaisiin ottaa oppia.
Puhuminen on alkusysäys tielle pois yksinäisyydestä. Muutama sana voi merkitä paljon.
– Ihan jo pelkkä katsekontakti toiseen ihmiseen vaikuttaa aivojen mielihyvähormoneihin.
Niina Junttila toisi Britteinsaarilta Suomeen myös kahvilat ja ravintolat, joissa ei saa käyttää kännykkää.
– Ne saisivat aikaan sen, että ihmiset katsoisivat toisiaan ja alkaisivat keskustella.
Suomalaiset ovat yleensä arkoja aloittamaan keskustelua tuntemattomien kanssa. Junttilan mukaan vuoropuhelua syntyy helpommin, jos jotain negatiivista tapahtuu.
Tästä hyvänä esimerkkinä on koulujen homeongelmat.
– Meillä pitää olla joku syy keskustella keskenämme, muuten siitä ei oikein tule mitään. Kun koulussa on hometta, vanhempainyhdistykset ovat aktiivisia ja ihmiset keskustelevat.
Myös VR:n myöhästelevät junat saavat normaalisti tuppisuisten junamatkustajien sanahanat aukeamaan.
– Myöhässä olevat junat on siinä mielessä hyvä asia, että ihmiset aina keskustelevat, koska on jotain mistä puhua.
Suomessa yksinäisyys on syvempää
Niina Junttila on tutkijana kiinnostunut erityisesti lasten ja nuorten yksinäisyydestä yksilön ja yhteisön riskitekijänä.
Junttilan mukaan yksinäisyyden tunne on osin kulttuurisidonnainen.
– Esimerkiksi haastatteluissamme kreikkalaiset lapset kokivat olevansa yksinäisiä, jos heillä ei ollut sinä päivänä kaveria.
– Suomessa, jos lapsi sanoo olevansa yksinäinen, silloin asiat ovat jo tosi paljon pielessä. Se ei ole vain sitä, että tänään ei ole ketään kenen kanssa jutella, Junttila kertoo.
Niina Junttila toivoo, että yksinäisyys nostettaisiin Suomessa yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön.
– Silloin siitä voitaisiin tehdä helposti lähestyttävä ja yhdessä taklattavissa oleva asia.
Lue lisää:
Yksinäisyys on valtava ongelma – Britanniaan nimitettiin yksinäisyysministeri