Tiistaina julkistettiin kesälajien urheilija-apurahat. Jo tässä vaiheessa on helppo ennustaa, että lähipäivinä mediassa nähdään yksi tai useampi urheilijan avautuminen epäreilusta kohtelusta rahanjaossa.
Joku jää apurahalotossa aina ilman voittoa. Opetus- ja kulttuuriministeriön jakamasta 1,3 miljoonan euron tukipotista ei riitä kaikille, jotka avustusta tarvitsisivat ja ansaitsisivat.
Sen vuoksi rahanjaon prosessin pitäisi olla mahdollisimman läpinäkyvä.
Näin ei kuitenkaan ole. Apurahoista vastaavien tahojen lausunnot ovat räikeässä ristiriidassa rahojen jakokriteereihin nähden.
– Apuraha ei suinkaan ole palkkio menneestä, vaan arvio tulevasta, Opetus- ja kulttuuriministeriön ylitarkastaja Hannu Tolonen sanoi Yle Urheilulle.
– On hyvä, että esityksessä on otettu huomioon myös tulevat kisat ja sinne tähtäävät urheilijat. Yhä vieläkin meillä jäädään jälkeen siinä vaiheessa, jolloin nuorten sarjoista siirrytään aikuisten sarjoihin. Yritysyhteistyötuet ovat siinä vaiheessa pienimmillään, kun panostusta täyspäiväiseen valmentautumiseen tulisi lisätä, urheiluasioista vastaava ministeri Sampo Terho kommentoi.
Olympiakomitean huippu-urheiluyksikkö tekee apurahoista esityksen, jonka Opetus- ja kulttuuriministeriö hyväksyy.
Näihin lausuntoihin nähden on hämmentävää, että suomalaisen yleisurheilun suurin mitalitoivo Oliver Helander jäi 10 000 euron apurahalle, kun kokeneet kehäraakit Tero Pitkämäki ja Antti Ruuskanen nauttivat 20 000 euron tukipotista.
Helanderin näytöt eivät riitä
Helander, 22, oli viime kaudella miesten keihäänheiton maailmantilastossa seitsemäs. Pitkämäki ja Ruuskanen eivät mahtuneet 20 parhaan joukkoon.
Pitkämäen saamalle 20 000 euron tukipotille ei löydy juuri muita perusteita kuin vanhat näytöt, sillä moninkertainen keihäänheiton arvokisamitalisti oli lähes koko viime kesän loukkaantuneena.
Jakokriteerit ovat sellaiset, ettei Helanderille voi myöntää 20 000 euron apurahaa. Hänen viime kauden tuloksiensa keskiarvo (80,2) ei riitä maailman 12 parhaan joukkoon, eikä hänen arvokisamenestyksensä ole riittävän hyvää.
Helander jäi Berliinin EM-kisoissa karsintaan. Ruuskanen oli EM-finaalissa kuudes ja hänen viime kauden tuloksiensa keskiarvo 80,8 oli parempi kuin Helanderilla.
“Apurahan myöntämisessä painotetaan urheilijan sijoitusta lajinsa ranking- tai tulostilastoissa 12 parhaan joukossa. Tulokset lasketaan 10 suorituksen keskiarvon perusteella. Maailman cup- ja vastaavien kilpailujen osalta edellytyksenä on sijoittuminen toistuvasti 12 parhaan joukkoon; arvokisoissa vähimmäisedellytyksenä on sijoittuminen 8 parhaan joukkoon”, OKM:n verkkosivuilta löytyvissä myöntöperusteissa selitetään (siirryt toiseen palveluun).
Myöntöperusteet vesittävät Tolosen ja Terhon lausunnot asiasta. Apuraha ei ole arvio tulevasta, vaan palkkio menneestä.
Pitäisikö myöntöperusteita muuttaa?
Helander on ainoa suomalainen yleisurheilija, joka pystyi viime kesänä tekemään kovan maailmanluokan tuloksen. Pietarsaaressa 88-metrisen leiskauttanut keihäänheittäjä on myös ainoa suomalainen, jolla on realistinen mahdollisuus kultamitaliin Tokion olympialaisissa.
Pitkämäki, 36, ja Ruuskanen, 34, ovat loukkaantumisista kärsineitä kokeneita urheilijoita, joiden tuloskehitys on ollut laskusuunnassa. On epätodennäköistä, että maailman kärjen tahdista pudonneet konkarit juhlivat ensi vuonna olympiamitalia.
Takavuosien menestys on tuonut Pitkämäelle ja Ruuskaselle taloudellista turvaa, jota nuorella Helanderilla ei vielä ole.
Tässä vaiheessa uraansa Helanderin kaltainen poikkeuslupaus tarvitsee jokaisen mahdollisen euron, jotta maailman terävimmälle huipulle nouseminen ei jää ainakaan rahasta kiinni.
Ehkä myöntöperusteita pitäisi muuttaa, jotta ministerin ja virkamiehen puheille olisi katetta.
Lue myös: