Angolalaiset työntekijät olivat saaneet tarpeekseen.
Heitä raivostutti, että miinanraivaushankkeesta saatu palkka oli pienentynyt. Taustalla oli uusi paikallinen lainsäädäntö.
Tilanne kärjistyi siihen pisteeseen, että hankkeen tanskalainen talousjohtaja otettiin panttivangiksi viideksi päiväksi.
Tilanteen laukaisemiseen käytettiin yli 40 000 euroa Suomen antamaa kehitysapua, joka oli jäänyt hankkeesta yli.
Suomalaisen Kirkon Ulkomaanavun rahoittaman hankkeen lopputulema oli erittäin harvinainen, sillä tämänkaltaisia vaaratilanteita esiintyy harvoin. Tässä tapauksessa Suomen ulkoministeriö jätti takaisinperinnän varoista tekemättä, sillä rahat auttoivat laukaisemaan panttivankitilanteen.
Ulkoministeriön tietoon tuli vuosina 2015–2018 yhteensä 92 kehitysyhteistyövaroihin liittyvää väärinkäyttöepäilyä.
Yle pyysi väärinkäyttöepäilyistä tehtyjä raportteja. Ulkoministeriö luovutti Ylelle näinä vuosina tehdyt 20 julkista päätöstä.
Lopuista väärinkäyttöepäilyistä 60 oli edelleen vireillä. Yksi keskeneräisistä tapauksista on viime aikoina uutisoitu tapaus, jossa KRP epäilee hakkereiden kavaltaneen 400 000 euroa Kirgisiaan suunnattuja kehitysapurahoja.
13:ssa Ylen saamista raporteista oli päädytty kehitysapuna annettujen rahojen takaisinperintään. Ulkoministeriön mukaan takaisinperintä on viimeinen keino puuttua väärinkäytöksiin. Summat vaihtelivat muutamista tuhansista 650 000 euroon.
Takaisinperintään päätyvät summat ovat erittäin pieniä verrattuna siihen, että Suomi käyttää vuosittain noin 900 miljoonaa euroa kehitysapuun.
Ylen saamista raporteista heijastuvat takaisinperintään liittyvät ongelmat. Esittelemme neljä erilaista tapausta, jotka kuvastavat näitä ongelmia.
1. Työntekijät nousivat kapinaan Angolassa – talousjohtaja joutui panttivangiksi
29. lokakuuta 2015 suomalaisten rahoittama hanke eteläisessä Afrikassa sijaitsevassa Angolassa ajautui kriisiin.
Angolalaisia miinanraivaajia raivostutti se, että palkanmaksu oli muuttunut aiemmin kesällä uuden lainsäädännön takia dollareista paikalliseen valuuttaan. Sen seurauksena palkka pieneni. Muissa miinanraivausohjelmissa palkat kuitenkin maksettiin yhä dollareissa.
Lisäksi projekti oli loppumassa, mikä herätti levottomuutta työntekijöissä.
Kyse oli Kirkon Ulkomaanavun rahoittamasta, vuonna 2012 alkaneesta hankkeesta. Hanketta toteutti paikan päällä vastaava tanskalainen järjestö Danish Church Aid.
Tuona päivänä työntekijät alkoivat vaatia uhkaavaan sävyyn kahden kuukauden palkkaa ja korvauksia valuuttamuutoksen takia menetyistä palkoista. Tanskalainen talousjohtaja kertoi työntekijöille, että se ei ollut mahdollista, mutta kertoi käyvänsä asiasta koko ajan neuvotteluita Angolan elinkeinoministeriön kanssa.
Myöhemmin samana päivänä työntekijät palasivat talousjohtajan luokse uudelleen. Tällä kertaa he pahoinpitelivät 52-vuotiaan talousjohtajan, uhkailivat häntä ja lukitsivat hänet toimistoon. Myös toinen paikalla ollut kansainvälinen työntekijä teljettiin ovien taakse.
Joku työntekijöistä ehti soittaa poliisille. Poliisi kävi paikalla, mutta ei puuttunut tilanteeseen.
Panttivankina ollut talousjohtaja pakotettiin allekirjoittamaan sopimus, jossa kerrottiin, että järjestö maksaa työntekijöiden vaatimukset. Sen jälkeen työntekijät saattoivat talousjohtajan paikallisen elinkeinoministeriön toimipisteeseen, jossa hän myös antoi allekirjoituksensa ja hyväksyi täten maksut.
Talousjohtajaa ja toista kansainvälistä työntekijää pidettiin panttivankeina toimistossa, kunnes rahat siirtyivät. Piinaava tilanne kesti viisi päivää. Kun rahat saapuivat työntekijöille, talousjohtaja evakuoitiin maasta.
Vaikka talousjohtaja oli kokenut avustustyöntekijä, hän traumatisoitui tapahtuneesta.
Ylelle tapahtumista kertoi Danish Church Aidin kansainvälinen johtaja Jonas Vejsager Nøddekær. Hänen mukaansa vastaavat vaaratilanteet ovat erittäin harvinaisia.
– Erityisesti kun hankkeita suljetaan, täytyy työntekijät pitää informoituina, mutta tällainen ei ole missään nimessä normaali tilanne. Kyse on onneksi hyvin harvinaisesta tapahtumasta.
Talousjohtaja pakotettiin maksamaan työntekijöille yhteensä 52 000 euroa. Hankkeessa oli tuolloin jäämässä yli 41 500 euroa, jonka talousjohtaja käytti tilanteessa työntekijöille maksamiseen.
Kirkon Ulkomaanapu ilmoitti ulkoministeriölle panttivankitilanteesta ja pyysi, että maksetut rahat katsottaisiin hankekuluiksi. Ulkoministeriö pyysi lisäselvityksiä riskienhallinnasta hankkeessa, mutta katsoi selvitysten jälkeen, että kyseistä riskiä ei ole voinut tavallisella huolellisuudella ennakoida.
Ministeriö päätti jättää perimättä takaisin kyseiset 41 500 euroa.
– Lähtökohtaisesti tuen saaja ei ole mitenkään myötävaikuttanut tilanteeseen, vaan ollut pikemminkin uhrin asemassa, sanoo humanitaarisen avun ja politiikan yksikönpäällikkö Claus Lindroos ulkoministeriöstä.
Hänen mukaansa takaisinperintä tulisi helposti kalliimmaksi kuin nyt menetetyt rahat.
Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Jouni Hemberg painottaa, että heidän näkökulmastaan Angolan tapauksessa kyse ei ollut kehitysapurahojen väärinkäytöstä.
– Me noudatamme näiden valtioiden ohjeita. Kontrastina siihen, että muut (kehitysyhteistyöprojektit) eivät noudattaneet (paikallista lainsäädäntöä), Hemberg toteaa.
2. Väärinkäytöksiä ebola-operaatiossa ja sen varjossa
Ebola-kriisin aikaan vuosina 2014–2016 Suomen kehitysapurahoja käytettiin väärin ainakin kahteen otteeseen.
Rahallisesti suurempi tapaus liittyy yhteistyöhön kansainvälisen Punaisen Ristin kanssa. Kyse oli kriisiavusta, jonka tarkoituksena oli ehkäistä ebola-epidemian leviämistä Sierra Leonessa, Liberiassa ja Guineassa. Kansainvälinen Punainen Risti on myöntänyt julkisuudessa (siirryt toiseen palveluun), että viisi miljoonaa euroa avustusrahoista meni petoksiin ja korruptioon.
Ylen selvityksessä kävi ilmi, että myös suomalaista rahaa käytettiin väärin kyseisessä operaatiossa. Suomen osuus väärinkäytetystä avusta on 77 000 euroa, joista suurin osa tuli ulkoministeriöltä. Väärinkäytetyt varat ovat nyt takaisinperinnässä Punaiselta Ristiltä. Päätös takaisinperinnästä tehtiin tänä vuonna.
Lindroosin mukaan operaatiossa oli hankintoihin liittyviä väärinkäytöksiä, valuuttakurssin vääristelyä sekä henkilöstökuluihin liittyviä epäselvyyksiä. BBC:n (siirryt toiseen palveluun) mukaan petoksia oli toteutettu maksamalla palkkoja olemattomille avustustyöntekijöille, veloittamalla ylihintaa tarvikkeista ja tekaisemalla tullilaskuja. BBC kertoo Punaisen Ristin pyytäneen anteeksi tapausta.
Operaation kokonaissumma oli lähes 90 miljoonaa euroa. Epidemian aikana Länsi-Afrikassa kuoli yli 10 000 henkeä.
Toinen kriisin aikaisista väärinkäyttötapauksista ei liittynyt epidemian torjumiseen. Kyse oli Plan International Suomen projektista Sierra Leonessa, jossa nuorille annettiin tietoa ja neuvottiin tapoja köyhyyden kierteen katkaisemiseksi. Hanke toimi vuosina 2012–2014.
Tapaus kävi ilmi vasta kaksi vuotta myöhemmin, kun Planin maatoimistossa paljastui yksi petos. Tilintarkastuksen myötä alettiin käydä läpi myös vanhempia, Suomen tukemia hankkeita. Sierra Leonen korruption vastainen komissio nosti syytteet kahdeksalle henkilölle, joista neljä oli Planin paikallista henkilökuntaa. Väärinkäytökset vaihtelivat henkilökunnan kuittien väärentämisestä järjestelmälliseen petostoimintaan.
Planin arvion mukaan 2014 puhjennut ebola-kriisi lisäsi väärinkäytösten riskiä. Tilanne loi tarpeen toimia nopeasti ja rajoitti maatason valvontaa.
Humanitaarisen avun ja politiikan yksikönpäällikkö Claus Lindroos myöntää, että kriisitilanteet nostavat väärinkäytösten riskiä.
– Ebolakriisissä oli juuri tällaiset tietyt ainekset: maailmanlaajuista huomiota saanut merkittävä laaja kriisi, johon liittyi leviämisen vaara. Ja sitten vielä se, että se tapahtuu maissa, joissa hallintokapasiteetti ja infrastruktuuri on erityisen heikosti kehittynyt, Lindroos sanoo.
Lindroos ei kuitenkaan muista, että muihin viime vuosien humanitaarisiin kriiseihin liittyisi Suomen rahojen väärinkäyttöä.
Ulkoministeriö määräsi Plan International Suomelta takaisinperittäväksi väärinkäytetyt 24 800 euroa. Planin oman tiedotteen (siirryt toiseen palveluun) mukaan väärinkäytön kohteena oli ulkoministeriön rahojen lisäksi 5 800 euroa suomalaiskummeilta tulleita lahjoituksia.
Planin mukaan väärinkäytöksen osuus oli alle 5 prosenttia hankkeen kokonaisrahoituksesta. Ulkoministeriö rahoitti Plan International Suomen hankkeita vuosien 2012–2014 aikana yhteensä 17,7 miljoonalla eurolla.
3. Lähetystö ei tiennyt keneltä 10 000 euroa olisi pitänyt periä
Suomen suurlähetystöllä Sambiassa on ollut pitkään käytössään paikallisen yhteistyön määräraha, josta se on pystynyt jakamaan suoraan tukea pienille sambialaisille järjestöille.
Toukokuussa 2014 suurlähetystö antoi 50 000 euroa pitkäaikaiselle yhteistyökumppanilleen, leskille ja orvoille oikeutta hakevalle järjestölle. Hankkeen tarkoituksena oli edistää ihmisoikeuksia, demokratiaa ja hyvää hallintoa.
Hanke alkoi 2014 ja sen oli määrä kestää vain puoli vuotta. Loppuvuonna 2014 järjestettiin arviointi, jonka tarkoituksena oli uudistaa järjestön strategiaa. Arvioinnissa huomattiin useita heikkouksia järjestön taloushallinnossa ja tämän seurauksena järjestö käytännössä hajosi.
Hankkeelle oli ehditty maksaa avustuksia 40 000 euroa. Erityistilintarkastus vuonna 2016 paljasti, että epäselvyyksiä löytyi noin 10 000 euron osalta. Tilintarkastuksen mukaan löydökset viittasivat huonoon taloushallintoon, mutta eivät välttämättä rikokseen.
Suurlähetystö raportoi väärinkäytöstä, ja pyysi ohjeistusta miten edetä tilanteessa, jossa järjestö oli käytännössä hajonnut ja oli epäselvää, keneltä 10 000 euroa pitäisi periä takaisin. Ohjeistusta ei saatu. Lähetystö päätti sulkea hankkeen ja jättää rahat perimättä takaisin.
– Tässä on ehkä myös katsottu, että jos ei ole enää tahoa jolta periä, saattaa olla velkojan edun mukaista jättää perimättä huomioiden, että väärinkäytösepäilyjen selvittäminen maksaa rahaa, Eteläisen ja läntisen Afrikan yksikön päällikkö Juha Savolainen kertoo.
4. Epäilyttäviä kuluja yli 32 000 euroa, vain 9 300 euroa perittiin takaisin
Sambian kansallinen sahatyöntekijöiden järjestö sai Suomen suurlähetystöltä 100 000 euroa valtionavustusta. Hankkeen tarkoituksena oli paikallisten sahatyöntekijöiden tukeminen.
Yhteydenpito hankkeeseen takkusi ja raportoinnissa oli vaikeuksia. Kun hankkeeseen käynnistettiin erityistilintarkastus, järjestö ei kyennyt toimittamaan kaikkia dokumentteja. Tämän vuoksi tilintarkastajat eivät kyenneet muodostamaan mielipidettä varojen käytöstä.
Tarkastuksessa tuli kuitenkin esiin viitteitä, että avustusta oli käytetty budjetin vastaisesti yli 32 000 euron arvosta, mutta tätä ei voitu vahvistaa. Käyttämättömiä varoja löydettiin 9 300 euron edestä.
Järjestöstä tehtiin väärinkäyttöepäily, mutta järjestö ilmoitti eriävän mielipiteensä tilintarkastuksesta. Suurlähetystö keskeytti hankkeen, mutta antoi järjestölle vielä mahdollisuuden selittää avustuksen väärinkäyttöä. Järjestö ei enää vastannut lähetystölle.
Lusakan suurlähetystö teki takaisinperintäpäätöksen vain jäljellä olevista 9 300 eurosta.
– Tilintarkastajat eivät pystyneet vahvistamaan yksiselitteisesti, että kyseiset 32 000 euroa olisivat väärinkäytetty, ja tämän vuoksi koko summan takaisinperinnästä pidättäydyttiin. Tämänkaltaisia ongelmia kuitenkin kohdataan tavan takaa, kun toimitaan riskialttiissa toimintaympäristössä, Savolainen kertoo.
Ulkoministeriö: Ei tietoa avustustyöntekijöiden syyllistymisestä väärinkäytöksiin
Väärinkäyttöepäilyjen määrä vaihtelee huomattavasti vuosittain. Viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana ilmoituksia on tullut keskimäärin 20 vuodessa. Ilmoitukset voivat tulla henkilöstöltä tai ulkopuolisilta ihmisiltä. Ulkoministeriölle voi jättää esimerkiksi netissä anonyymin vihjeen, jos epäilee varojen väärinkäyttöä.
Ylen saamista päätöksistä 13:ssa määrättiin takaisinperintä. Näiden lisäksi kahdessa tapauksessa takaisinperintä päätettiin jättää tekemättä: yllä käsitellyissä sieppaustilanteessa ja järjestön hajoamisessa.
Loput päätökset olivat sekalaisia. Päätöksissä esimerkiksi jatkettiin hanketta, jonka maksatus oli aiemmin keskeytetty.
Toisessa päätettiin hankkeen sulkemisesta viivästyksien ja hallinnollisten vaikeuksien vuoksi.
Kolmannessa sovittiin takaisinperinnän maksusuunnitelmasta järjestön uuden johdon kanssa.
Neljännessä tapauksessa järjestön tilintarkastuksessa paljastui useita budjetin ylityksiä, mutta selvityksessä kävi ilmi, että varat oli käytetty sopimuksessa määritellyllä tavalla.
Yhdessä päätöksistä oli käsitelty nimetöntä vihjettä suomalaisen avustusjärjestön väitetystä nepotismista. Vihjeen mukaan järjestön maajohtajaksi olisi nimetty yhden aluejohtajan veli, jolla oli vain pastorin koulutus. Ulkoministeriö katsoi, etteivät rekrytoinnin mahdolliset väärinkäytökset kuuluneet ministeriölle eikä asia vaatinut toimenpiteitä.
Alkuvuonna 2018 nousi kansainvälinen kohu Haitin maanjäristyksessä työskennelleistä Oxfamin avustustyöntekijöistä, joiden epäiltiin ostaneen seksiä paikallisilta nuorilta.
Ylen A-studio pyysi Suomen ulkoministeriöltä myös tiedot mahdollisista muista ongelmaraporteista kehitysyhteistyöhön ja avustustyöntekijöihin liittyen. Ulkoministeriön mukaan heidän tietokannoistaan ei löydy viitteitä ulkoministeriön rahoittamien järjestöjen avustustyöntekijöiden syyllistymisestä väärinkäytöksiin.
Erityistilintarkastus voi maksaa jopa 120 000 euroa
Kehityspoliittisen osaston osastopäällikkö Satu Santala huomauttaa, että monet ulkoministeriön saamista väärinkäytösilmoituksista ovat perättömiä.
Joissain tapauksissa kansainväliset yhteistyöjärjestöt voivat itse ilmoittaa hankkeessa tapahtuneesta väärinkäytöksistä ja hyvittää rahat suoraan hankkeelle tai avustaneelle valtiolle. Takaisinperintä on väärinkäyttöepäilyn viimeinen keino.
Ylen saamat takaisinperintäpäätökset koskivat Sambiaa, Indonesiaa, Sierra Leonea, Nepalia, Itä-Timoria, Mosambikia ja Nicaraguaa. Sambiasta oli 7 takaisinperintäpäätöstä, muista maista yksi päätös.
Takaisinperintäpäätösten tekeminen kestää pitkään, pahimmillaan jopa useita vuosia. Se voi olla myös melko kallista: jos järjestöön tai hankkeeseen joudutaan teettämään tilintarkastus, sen hinta on noin 40 000–80 000 euroa hankkeen tai ohjelman koosta riippuen.
Erityistilintarkastukset puolestaan maksavat 60 000–120 000 euroa. Isoissa hankkeissa tilintarkastuksia teetetään yhdessä muiden avunantajien kanssa.
– Hankkeisiin on budjetoitu tarkastuskuluja ja ministeriössä nämä palvelut on kilpailutettu, eli ne tehdään niin kustannustehokkaasti kuin mahdollista. Tärkeää on huomata sekin, että asioiden selvittämisellä me edistämme hyvää hallintoa ja osoitamme, ettei tällainen toiminta käy, Santala kertoo.
Kun takaisinperintäpäätös lopulta saadaan tehtyä, voi rahojen takaisin saaminen olla silti haastavaa.
–Toimintaympäristöt ovat vaikeita. Asioita ei ole yhtä helppo selvittää kuin Suomessa. Lisäksi jos ollaan tuettu esimerkiksi hyvin pientä järjestöä, jossa työntekijä on kadonnut rahojen kanssa, voi olla että heillä ei kertakaikkiaan ole rahaa maksaa takaisin sitä, Santala kertoo.
Ulkoministeriöllä ei ole koottua tietoa tai edes arviota siitä, kuinka suuri osa Suomen kehitysyhteistyövaroista joutuu väärinkäytetyksi. Yle sai tiedot takaisinperintään määrätyistä summista, mutta esimerkiksi yhteistyöjärjestöjen itse ilmoittamia ja hyvittämiä väärinkäyttöön joutuneita summia ei tilastoida.
– Nämä tapahtuvat usein osana niin sanottua normaalia hanketyötä eikä niistä silloin tehdä väärinkäyttötapausten kaltaisia perintäpäätöksiä, Santala perustelee.
Myöskään siitä ei ei ole koottua tietoa, kuinka paljon takaisinperittäväksi määrättyjä varoja saadaan todella takaisin.
– Yleistäen voi sanoa, että jos kyse on suomalaisesta tai suuresta kansainvälisestä järjestöstä, palautuksessa ei ole ongelmia. Jos kyse on taas pienistä kehitysmaatoimijoista, riskit siitä, että ainakaan kaikki perittävä ei palaudu, kasvavat, Santala kuvailee.
Esimerkiksi Sambiasta on viiden eri hankkeen osalta parhaillaan perittävää noin 770 000 euron edestä. Toistaiseksi summasta on maksettu 125 000 euroa.
Vuonna 2017 takaisinperittäväksi määrättiin suurin summa yli kymmeneen vuoteen: 1,2 miljoonaa euroa.
Suurin osa summasta koostuu sambialaisen maanviljelijäjärjestön ZNFU:n takaisinperinnästä. ZNFU:n väärinkäyttö koski vuosia 2014–2015. Lopullinen perintäpäätös nuijittiin tammikuussa 2019, eli lähes viisi vuotta myöhemmin. Summa on tämän hetken kurssin mukaan noin 650 000 euroa. ZNFU:n tapauksesta on raportoinut muun muassa Yle MOT.
Toinen 2017 vuoden summaa nostava tapaus on 2009–2011 toteutettu Sunafop-metsähanke Mosambikissa. Ensimmäisen kerran väärinkäyttöepäilyjä selvitettiin jo vuonna 2011, mutta virallinen takaisinperintäpäätös tehtiin vasta vuonna 2017. Takaisinperittäväksi määrättiin noin 420 000 euroa. Mosambikin ympäristöministeriö maksoi heinäkuussa 2018 ensimmäisen erän: 227 000 euroa.
Santala myöntää, että mikäli yhteistyökumppani kieltäytyy maksamasta rahoja takaisin, ovat ulkoministeriön keinot hyvin vähissä.
Vain vähän takaisinperintöjä
Suomi käytti kehitysyhteistyöhön 899 miljoona euroa vuonna 2018.
Samana vuonna ulkoministeriö teki ainoastaan kolme väärinkäyttöepäilyihin liittyvää päätöstä, joista kaksi koski takaisinperintää.
Noista päätöksistä takaisinmaksettavaa kertyi noin 27 000 euroa. Kolmannessa päätöksessä vahvistettiin maksusuunnitelma erään järjestön uuden johdon kanssa.
Kehitysapurahojen määrään nähden Suomen takaisinperintään vaatimat summat ja päätösten määrä ovat vaatimattomia. Esimerkiksi YK arvioi vuonna 2012, että jopa 30 prosenttia kehitysapurahoista menee korruptioon.
Onko riski, että väärinkäytöksiä jää paljastamatta, ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston päällikkö Satu Santala?
– Kyllä meillä on sellainen käsitys, että valtaosa väärinkäytöksistä saadaan näkyviin, Santala vastaa ja viittaa Valtiontalouden tarkastusviraston blogikirjoitukseen (siirryt toiseen palveluun), jonka mukaan “kehitysyhteistyö on yksi tarkimmin valvotuista ja arvioiduista valtion toiminnoista”.
Juttua korjattu 18.2.2018 kello 17.18: Jutussa kerrottiin virheellisesti ulkoministeriön rahoittaneen Plan International Suomen Sierra Leonen hanketta kahden vuoden aikana 17,7 miljoonalla eurolla. Todellisuudessa ulkoministeriö rahoitti 17,7 miljoonalla eurolla useita Plan International Suomen hankkeita vuosien 2012-2014 aikana.
Lue lisää: