Kun Ruotsista lähti ensimmäisiä siirtolaisia Amerikkaan, laivaan nousivat luultavasti seikkailunhaluiset ja ulospäin suuntautuneet ekstrovertit. Introvertit taas mitä ilmeisemmin jäivät Ruotsiin, sillä he näkivät uudessa maailmassa riskejä.
Näin kirjailija Thomas Erikson kuvailee persoonallisuustyyppien eroja hittikirjassaan Idiootit ympärilläni.
Samassa kirjassa Erikson kertoo tarinan introvertista myyntialan naisesta. Monet ihmettelivät, miten niin pehmeä nainen voi pärjätä rankassa myyntityössä.
Myyjä onnistui saamaan kovapäisen ja suorastaan pelottavan konsernipäällikön asiakkaakseen. Naisen tarvitsi vain kuunnella päällikön autojuttuja kiinnostuneena.
Hiljainen myyjä teki siis hyvät kaupat. Vitsi mikä yllätys!
Työelämä korostaa sosiaalisten taitojen tärkeyttä.
Jo muutaman vuoden ajan työelämän kuuma puheenaihe on ollut introverttien yllättävät vahvuudet.
”Introvertit voivatkin olla työpaikkojen aliarvostettu älymystö”, kertoi Helsingin Sanomat.
”Sulkeutunut voi olla maailman paras johtaja”, otsikoi Kauppalehti.
”Näin introvertti pärjää työelämässä”, ohjeisti Mtv3.
Kuin koko työelämä olisi huudahtanut: Herranjestas! Se hissukka tyyppi, joka takanurkassa naputtaa näppäimistöä vastamelukuulokkeet päässä, sehän on timantti!
Intoilun kulminaatiopiste nähtiin viime syksynä, kun kirjailija Susan Cain nousi Nordic Business Forumin lavalle. Cain on tunnettu introverttien puolestapuhuja.
Hän kritisoi sitä, miksi yhteiskunta on luotu ekstroverttien tarpeiden mukaan. Työpaikoilta löytyvät avokonttorit, koulupäivistä päättömästi ryhmätöitä ja palaverihuoneesta ne tyypit, joiden annetaan puhua minuuttikaupalla asian vierestä.
Ja totta se on, maailma näyttää olevan ekstroverttien.
Työelämä korostaa sosiaalisten taitojen tärkeyttä. Bisnesmaailma ihannoi sujuvasanaisia esiintyjiä. Hölöttäviä konsultteja riittää joka sormelle, joten hiljaa ajattelevat kaiken maailman dosentit on helppo sivuuttaa.
Maailmassa on ollut kova kiire keskittyä siihen, miten asioita sanotaan. Siksi on unohtunut, mitä sanotaan.
Valtaosa ihmisistä on kahden persoonallisuustyypin välimaastossa.
Käsitys introverteista on kuitenkin edelleen varsin yksioikoinen.
Kaltaiseni introvertin sisällä kihisi kiukusta, kun luin Business Insiderin julkaiseman listan kymmenestä introvertille sopivasta ammatista. Kaikissa listatuissa ammateissa ollaan hiljaa, eikä tarvitse kohdata ketään kasvotusten.
Onhan meillä muutakin tarjottavaa kuin hiljaisuutemme.
Ensinnäkin: introverttius, epäsosiaalisuus ja ujous eivät ole synonyymeja keskenään. Olen kuullut useammin kuin kerran, että en voi olla introvertti, kun olen niin iloinen ja sosiaalinen.
Tiukkaan jaotteluun ripustautuminen ei toimi tässäkään asiassa.
Introverttien tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta erilaiset arviot osoittavat, että 30–50 prosenttia ihmisistä on jossain määrin enemmän sisäänpäin suuntautuneita. Valtaosa ihmisistä on kahden persoonallisuustyypin välimaastossa. Voin olla yhdessä seurassa puhelias, toisessa hiljainen. Silti tarvitsen aina sosiaalisten kohtaamisten jälkeen aikaa latautua omassa rauhassa.
Ja introvertti todella voi pärjätä ja menestyä siinä missä ekstroverttikin. Tämä oli tärkeä oivallus aikanaan, kun opiskelin toimittajaksi.
Pahimmillaan kyseenalaistin koko uravalintani, sillä kuvittelin, että kaikki toimittajat ovat nasevia ekstrovertteja. Että minun paikkani olisi ehkä jossain näkymättömämmässä ammatissa eikä kertomassa maailman menosta muille.
Introverttiuden suomat edut ovat paljastuneet vähitellen.
Kyky kuunnella ihmisiä onkin valtava vahvuus.
Myöhemmin olen kuullut tarinoita siitä, miten eräät legendaarisimmista toimittajista ovat saattaneet tehdä pitkiäkin juttukeikkoja puhua pukahtamatta.
Tarvitaan sekä syvällisiä pohdiskelijoita että sanavalmiita toimijoita.
Hiljaisten vallankumous. Sellainen on nyt kuulemma käynnissä.
Mutta ei introvertti tarvitse vallankumousta. Introvertti tarvitsee työrauhaa ja ymmärrystä. Introvertti haluaa, että maailma on myös hänen eikä vain ekstroverttien.
Sitä paitsi, Eriksonin kirjan viimeinen luku paljastaa olennaisen asian. Ryhmät, joissa on pelkästään joko ekstrovertteja tai introvertteja, eivät toimi. Tarvitaan sekä syvällisiä pohdiskelijoita että sanavalmiita toimijoita.
Lopuksi siis kiitos ekstroverteille. Kiitos, kun rohkeasti avaat suusi kokouksissa. Kiitos kun pidät illanistujaisissa keskustelua yllä.
Meille molemmille on tilausta tässä maailmassa.
Laura Hallamaa
Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka tuo nyyttikesteille lähes aina etikkasipsejä.
Lue lisää:
Introvertit puurtajat kunniaan – Hiljaiset tekijät ovat usein työelämän vaikuttajia