Anneli Saaristo on täyttänyt juuri 70 vuotta. Tänä vuonna tulee täyteen myös 50 vuotta ammattiartistina. Harvempi kuitenkaan tietää, että yksi ensimmäisistä yhtyeistä oli hevibändi.
– Olin silloin 18-vuotias ja olin lähtenyt ovet paukkuen koulusta. Sitten pistettiin Forssassa hevibändi pystyyn. Minä lauloin Uriah Heepiä ja Ten Years Afteria ja Rolling Stonesia. Me vaan harjoiteltiin, ei meillä ollut yhtään keikkaa koskaan.
Hevi muuttui nopasti tanssimusiikiksi. Taiteilija käänsi keikkasettien tylsyyden itsensä kehittämiseksi.
– Siinä bändissä laulettiin joka ilta samassa järjestyksessä samat biisit. Se oli äärimmäisen tylsää. Se oli niin tylsää, että päätin, että nyt minä opettelen artikuloimaan. Niin että kaikki äänteet kuuluvat. Ja minä olenkin sitten ollut tunnettu siitä, että minun sanoistani saa selvää.
La dolce vitaa megafonilla
Puoli seitsemän -ohjelmassa vieraillut Saaristo tunnetaan monen tyylilajin musiikista. Yksi hänen tunnetuimpia kappaleitaan on Suomea Euroviisuissa vuonna 1989 edustanut La dolce vita. Sen hän on esittänyt satoja kertoja, välillä hyvin eksoottisissakin paikoissa.
– Me oltiin sandinistihallituksen kutsumana Nicaraguassa. Kiertelimme esiintymässä pienissä kylissä. Yksi kylä oli niin pieni ja niin köyhä, että kaikki ihmiset mahtuivat yhden katoksen alle. Matti Puurtinen säesti La dolce vitan kurtulla ja minä lauloin megafoniin.
Tähteyttä ei kannata tavoitella
Viidenkymmenen vuoden uran tehnyt laulaja antaa nuorille, alalle haluaville pari selkeää neuvoa. Ne liittyvät kuuluisuuden tavoitteluun ja karismaan:
– Se on tärkein neuvo, että sitä tähteyttä ei kannata tavoitella. Tähteys ei ole päämäärä, se on seuraus siitä että tekee hyvin työnsä. Olen kuullut myös loistavan määritelmän karismasta. Karisma on sitä, että taiteilija rakastaa itseään, yleisöään ja sitä mitä esittää.
Juhlakiertue ja uusintapainos parhaista lauluista
Oli juhlan aihe sitten 70 vuoden ikä tai 50 vuoden ura juhlii laulaja laulamalla. Maaliskuun puolivälissä alkaa konserttisalikiertue ja varsin tiivis sellainen. Konsertteja on melkein joka arkipäivä, kaupunki vain vaihtuu välissä. Rankka urakka nuoremmallekin artistille.
– Minä olen itsekin sitä miettinyt ja kiroillut. Mutta niinkuin hyvä ystäväni on sanonut: yleisö kantaa sinut. Ja siitä minä olen varma. Koska sinne tulevat paikalle kaikki ne fanit, jotka eivät ole kuolleita tai dementoituneita.
Tänä vuonna Saaristolta ilmestyy myös kokoelmalevy pitkän uran pidetyimmistä lauluista.
Katso Anneli Saariston koko haastattelu Yle Areenasta.