Tällä kaudella suomalaisia naiskiekkoilijoita pelaa Yhdysvaltain yliopistosarja NCAA:ssa enemmän kuin koskaan aiemmin, yhdeksän pelaajaa.
Yksi heistä on kolme arvokisapronssia Naisleijonien kanssa voittanut hyökkääjä Emma Nuutinen, 22.
Yliopistoreitille Nuutisen houkutteli kolme vuotta sitten hyvätasoinen sarja, josta hän oli kuullut seura- ja maajoukkuekavereiltaan Minnamari Tuomiselta ja Noora Rädyltä. Nuutinen koki myös, että tarvitsi jotain uutta lukion jälkeen, sillä hän oli ehtinyt pelata kotoista Naisten Liigaa jo neljä kokonaista kautta.
– Luulen, että nykyisin pelaajien on helpompi lähteä tänne, koska yliopistosarjassa on pelannut muitakin suomalaisia. Se varmaan edesauttaa sitä, että useammat haluavat lähteä tänne, Nuutinen pohtii suomalaisten syitä lähteä yliopistosarjaan.
Nuutinen pelaa kolmatta kauttaan Yhdysvalloissa. Ensimmäisen vuoden hän opiskeli ja kiekkoili North Dakotan yliopistossa. Kun kausi yliopistojoukkueessa päättyi, Nuutinen sai kuitenkin huonoja uutisia MM-kisoihin Michiganiin.
Yliopistossa oli tehty budjettileikkauksia, minkä vuoksi naiskiekkojoukkue lakkautettiin, vaikka North Dakota menestyi jääkiekossa hyvin.
– Se oli tosi iso shokki. Onneksi sain heti uusia tarjouksia uusista kouluista. MM-kisojen jälkeen kävin tutustumassa muutamaan kouluun ja löysin uuden paikan, jossa pääsin jatkamaan.
Nuutinen muutti lähes 2 000 kilometrin päähän Pennsylvaniaan ja siirtyi Mercyhurstin yliopistoon, jossa hän opiskelee nyt toista vuottaan markkinointia ja urheilujohtamista. Onni onnettomuudessa oli, ettei opiskeluihin tullut takapakkia koulun vaihtamisesta. Yhdysvalloissa opiskellaan ensimmäinen vuosi yleisiä kursseja, minkä jälkeen opiskelijat valitsevat pääaineensa.
Liitosta kannustetaan lähtemään yliopistoon
Nuorten mieskiekkoilijoiden siirtymistä Pohjois-Amerikan yliopistosarjoihin on kritisoitu voimakkaasti viime vuosina. Naiskiekkopuolella suhtautuminen lähtöön on kuitenkin täysin päinvastainen.
Naisleijonien päävalmentaja Pasi Mustonen kertoo, että he jopa avoimesti markkinoivat lahjakkaiden tyttökiekkoilijoiden perheille reittiä yliopistoon. Huippulupauksille suositellaan lukioaikana Kuortaneen joukkueessa pelaamista ja sieltä siirtymistä Pohjois-Amerikan yliopistoihin.
– Meidän mielestämme tämä on hyvä valtatie, jossa pelaaja pystyy lähes ammattilaisuuteen seitsemän, kahdeksan vuoden ajan.
Taustalla on nimenomaan se, että yliopistoreittiä menemällä pelaaja saa keskittyä vain opiskeluun ja itsensä kehittämiseen urheilijana täydellä stipendillä. Toimeentulosta ei tarvitse huolehtia toisin kuin Suomessa.
Toinen syy on arjen tekemisessä. Mustonen kokee, että yliopistosarjassa harjoittelulle annetaan riittävästi aikaa ja harjoittelu on laadukasta.
– Suomessa seurojen tekeminen ei ole ollut menneisyydessä riittävän laadukasta, mutta täällä parannetaan koko ajan. Osa seuroista on alkanut oikeasti tekemään hyvää työtä nais- ja tyttökiekon ympärillä. Sinä päivänä, kun ne ovat yhtä kilpailukykyisiä, valmennusprosessi ja tukitoimet ovat kunnossa, ei silloin tarvitse lähteä Amerikkaan, ellei välttämättä halua hakea koulutusta samalla.
Nuutinen on saanut nauttia urheiluun satsaamisesta kolme vuotta. Hän myöntää, ettei palaaminen Suomeen houkuttele, kun hän saa opinnot päätökseen reilun vuoden kuluttua.
– En ole miettinyt kamalasti, minne menen yliopiston jälkeen. Ulkomailla houkuttaisi pelata tämän jälkeenkin. Suomessa jääkiekon pelaaminen on kuitenkin ihan eri asia kuin ammattilaisuus.
– En olisi valmis siihen, että pitäisi täysipäiväisesti tehdä töitä. Haluan olla menestynyt jääkiekossa. Koen, että täysipäiväistä työtä ja huippu-urheilua ei pysty yhdistämään.
Yliopistopelaajat eivät ole pimennossa
Yliopistoissa pelaavia naiskiekkoilijoita Mustonen seuraa säännöllisesti. Kauden aikana hän pitää yhteyttä suomalaisten seuravalmentajiin sähköpostitse. Osan kanssa käydään keskusteluja myös Skype-yhteydellä muutaman kerran vuodessa.
Lisäksi sunnuntaisin Mustosella on tapana katsoa ulkomailla pelattujen otteluiden tilastot sekä suomalaisten tehot. Maajoukkueen johto saa ottelutallenteita käyttöönsä näin halutessaan.
– Esimerkiksi Tanskasen Vilman ja Nuutisen Emman pelejä olemme nähneet tällä kaudella paljon. Meillä on aika hyvä käsitys heidän kausistaan koko ajan.
Opiskeluiden ja yliopistopelien vuoksi maajoukkue ei saa välttämättä maajoukkue-ehdokkaita käyttöönsä aina halutessaan. Yliopistot saattavat esittää toiveita sen suhteen, mihin turnaukseen päästävät mieluummin pelaajiaan seurakauden kulusta riippuen. Hankalinta on saada pelaajia helmikuussa, sillä yliopistosarjassa mennään tuolloin jo kohti pudotuspeliaikaa.
He tietävät, että emme suosittele sitä yliopistoa enää pelaajillemme sen jälkeen, jos pelaajia ei saada maajoukkueeseen. On meissä sen verran pelimiestä.
Pasi Mustonen
Pääsääntöisesti yhteistyö on kuitenkin toiminut hyvin. Valttikortit ovat suomalaisten käsissä.
– Eivät he ole tyhmiä. He tietävät, että emme suosittele sitä yliopistoa enää pelaajillemme sen jälkeen, jos pelaajia ei saada maajoukkueeseen. On meissä sen verran pelimiestä.
Nuutinen kertoo, että valmentajat ovat ainakin Mercyhurstissa hyvin ylpeitä pelaajien maajoukkuekutsuista. Seuran kanssa ei ole ollut ongelmia maajoukkuetehtäviin lähtiessä.
Enemmän päänvaivaa tuottavat kurssit, jotka pitää hoitaa maajoukkueturnauksista huolimatta. Nuutinen onkin itse ottanut tänä vuonna useamman puolen lukuvuoden kurssin, jotka päättyivät jo helmikuuhun. Tämä on mahdollistanut sen, että Nuutinen saa keväällä keskittyä enemmän jääkiekkoon.
– Kursseissa on sumplimista, mutta opettajatkin ovat olleet valmiita joustamaan ja hoitamaan asiat siten, että on ollut mahdollista olla pois pidempiäkin aikoja.
Osa kursseista jatkuu kuitenkin toukokuun puolivälin tienoille asti, joten Nuutisen täytyy palata Yhdysvaltoihin tekemään loppukokeita vielä MM-kotikisojen jälkeen.
Murtautuvilla pelaajilla hankalampaa
Sillä, että yliopistosarjasta ei välttämättä pääse kaikkiin maajoukkueturnauksiin, on suurin vaikutus maajoukkueeseen murtautuviin pelaajiin. Heillä on vähemmän näyttöpaikkoja kuin Pohjoismaissa pelaavilla. Yliopistokiekkoilijat saattavat olla vain yhden tai kahden näytön varassa, kun valintoja arvokisoihin tehdään.
Tähän vaikuttaa yliopiston sarjapelien lisäksi välimatkat. Naisleijonat pelaavat pääsääntöisesti vain yhden turnauksen Pohjois-Amerikassa. Muut turnaukset pelataan Euroopassa.
Pelaajia ei haluta kuormittaa lennättämällä heitä edestakaisin kaikkiin mahdollisiin turnauksiin. Tämä esimerkiksi rikkoisi heidän seurakautensa.
Yhdysvalloista turnauksiin tulevat pelaajat laskeutuvat usein vain muutamaa päivää ennen ensimmäistä peliä.
– Silloin se on pelaajasta riippuvaa, miten he reagoivat aikaeroon. Toisilla se vaikuttaa enemmän. Jos ollaan yhden tai kahden näytön varassa, niistä toinen voi mennä pelkästään aikaeroihin, Mustonen myöntää.
Arvokisoihin pelaajia valittaessa vaakakupissa painavat turnauksissa annetut näytöt.
– On fakta, että nämä MM-kisat ovat niin paljon vaativampia, ettei monellakaan sarjalla ole mitään tekemistä sen vauhdin kanssa, jolla menemme Espoossa huhtikuussa. Vahva, hyvä yliopistokausi ei haittaa, mutta varsinaiset näytöt annetaan maajoukkuepeleissä.
Mustonen kuitenkin korostaa, että tilanne maajoukkuetulokkaiden kanssa on marginaalinen. Pohjois-Amerikassa pelaaminen ei ole oikeiden valintojen este.
Maajoukkueen konkaripelaajiin harvat näyttöpaikat eivät vaikuta yhtä voimakkaasti. Nuutinen kokee, että leiritysten vähäinen määrä ei haittaa häntä maajoukkueessa millään tavalla.
– Olen ollut maajoukkueen mukana jo useamman vuoden, joten tunnen oikeastaan kaikki pelaajat.
Naisten jääkiekon MM-kisat pelataan Espoossa 4.–14. huhtikuuta. Yle välittää kilpailut kanavillaan.
Lue myös: