– Otamme kaikki keinot käyttöön, jotta voimme poistaa tämän pahuuden kirkosta.
– Tulemme tekemään kaikkemme, jotta hyväksikäyttäjät saadaan oikeuden eteen.
Näihin sanoihin Paavi Franciscus päätti sunnuntaina aamupäivällä Vatikaanissa pidetyn huippukokouksen, jossa on torstaista lähtien keskusteltu alaikäisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä kirkon sisällä. Kokoukseen osallistui vajaat 200 katolisen kirkon johtajaa kaikilta mantereilta.
Paavi Franciscus lupasi, että jatkotoimenpiteitä tullaan tekemään kansallisella tasolla, ja esimerkiksi piispankokoukset tulevat vahvistamaan toimintaohjeitaan. Paavi jätti kuitenkin epäselväksi sen, miten lainsäädäntöä käytännössä kehitetään, sanoo kokousta seurannut Helsingin yliopiston kirkkohistorian tutkija Petra Kuivala.
Kuivalan mukaan kokousta voidaan pitää konkreettisena askeleena eteenpäin hyväksikäyttöön puuttumisessa. Se ei kuitenkaan yksin tarjoa ratkaisua ongelmaan.
– Paavi on pyytänyt joitain katolisia johtajia jäämään Vatikaaniin ensi viikolla jatkamaan keskustelua konkreettisista toimenpiteistä. He tulevat yhteisten keskustelujen jälkeen valmistelemaan jatkotoimenpiteitä, Kuivala sanoo.
Mukana myös uhrit
Monet odottivat kokoukselta enemmän. Rooman kaduilla on marssinut kokouspäivinä hyväksikäytön uhreja ja aktivisteja, jotka vaativat tekijöiden nimiä julki ja heitä siviilioikeuden eteen. He ovat ilmaisseet pettymyksensä kokouksen antiin.
Moni kirkon ulkopuolella, ja sisälläkin, on kritisoinut lähes kuusi vuotta sitten valittua Paavi Franciscusta hitaasta reagoinnista katolista kirkkoa riivaavaan ongelmaan.
Katolisen kirkon sisäisiä hyväksikäyttötapauksia on noussut julkisuuteen jo vuosikymmenten ajan. Viime vuosina satojen tai tuhansien tapausten vyyhtejä on paljastunut esimerkiksi Yhdysvalloissa, Australiassa, Saksassa, Irlannissa ja Chilessä. Lisäksi viime vuosina myös ylemmän tason katolisia johtajia eli piispoja tai kardinaaleja on syytetty ja tuomittu hyväksikäytöstä tai sen salaamisesta.
– Franciscukselta on kestänyt aikaa tajuta, kuinka laajasta ja järjestelmällisestä ongelmasta on kyse. Mutta hänen kaudellaan on kuitenkin siirrytty sanoista tekoihin, Kuivala sanoo.
Kuivalan mukaan tärkeää kokouksessa on ollut se, että keskusteluissa mukana on ollut hyväksikäytön uhreja, ja painopiste on ollut heidän kokemuksissaan.
– On tärkeää, että he ovat saaneet käyttää omaa ääntään, ja heitä on myös aidosti uskottu. Näin ei ole aina ollut.
Ei vain yksittäisten maiden ongelma
Kuivala pitää merkityksellisenä myös sitä, että hyväksikäyttöä pitkään mahdollistanut hiljaisuuden kulttuuri on tunnustettu.
– Jos tapauksia on tullut ilmi, niitä ei ole käsitelty julkisesti. Hyväksikäyttöön syyllistyneitä pappeja on kuntoutettu laitoksissa ja siirretty toisiin seurakuntiin, tutkija arvioi.
Lauantaina saksalaiskardinaali Reinhard Marx kohautti kertomalla, että seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyneisiin pappeihin ja itse tapauksiin liittyviä asiakirjoja on tuhottu ja jätetty tekemättä, ja uhreja on pyritty hiljentämään.
Kuivalan mukaan on tärkeää, että hyväksikäyttö myönnetään koko globaalissa katolisessa kirkossa yksittäisten maiden sijaan. Ongelmaa on tähän mennessä kartoitettu ja tullut esiin suurimmaksi osaksi länsimaissa sekä Etelä-Amerikan Chilessä.
– Mutta katolinen kirkko on globaali kirkko, ja joukosta puuttuu vielä Aasia ja Afrikka. Italia on myös aika kartoittamatonta aluetta. Tämä ei tarkoita, etteikö ongelmaa niissä esiintyisi, Kuivala sanoo.
Kokouksen voidaan ajatella toimivan vastuun herätyksenä maille, joissa ongelmalta on tähän asti ummistettu silmät. Lauantaina nigerialaisnunna Veronica Openibo kertoi kokouksessa puhuessaan, että on kohdannut työssään useita hyväksikäyttötapauksia.
– Kuten varmasti useat teistä, olen kuullut monien afrikkalaisten ja aasialaisten sanovan, että tämä on ongelma vain länsimaissa, mutta ei Afrikan ja Aasian maissa. Minä olen kuitenkin seksuaalikasvatustyössäni Nigeriassa yhdeksän vuoden aikana kuullut useita tällaisia tarinoita ja tukenut näitä ihmisiä, Openibo sanoi.
“Ennen mainetta puolustettiin salailulla, nyt on toisinpäin”
Kirkon sisäinen salailun kulttuuri purkautuu eri alueilla eri tahtiin, sanoo Kuivala. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ensimmäinen kansallinen protokolla tapausten käsittelyyn ja selvittämiseen luotiin jo 2000-luvun alussa, mikä on näyttänyt tilastojen mukaan tehonneen.
Kuivalan mukaan haasteena globaalille kirkolle on luoda toimintatapoja myös niihin maihin, joissa ei vielä ole tehty järjestelmällistä hyväksikäytön kartoittamista.
– Jotkut asiantuntijat ovat sitä mieltä, että tämä liittyy kulttuurisiin tekijöihin ja esimerkiksi siihen, millainen missäkin on lapsen ja naisen asema sekä kirkon asemaan paikallisesti, Kuivala analysoi.
Huippukokouksen jälkeen katolisen kirkon hyväksikäyttöön puuttumista tullaan seuraamaan maailmalla tarkasti. Vatikaanin odotetaan julkaisevan jonkinlaiset toimintaohjeet lasten suojelemiseksi, uhrien auttamiseksi ja syyllisten rankaisemiseksi.
Kuivalan mukaan pelissä on Paavin ja koko katolisen kirkon maine ja uskottavuus. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on viitteitä siitä, että katolisen kirkon hyväksikäyttöskandaalit näkyvät jo katolisten luottamuksessa kirkkoon.
– Aiemmin on ajateltu, että hyväksikäyttötapauksia salailemalla suojellaan kirkon mainetta. Nyt johtajat tuntuvat ymmärtävän, että jos halutaan pitää kiinni uskottavuudesta, pitää tehdä päinvastoin. Hiljaisuuden kulttuuri ei enää palvele kirkkoa, Kuivala sanoo.
Kuivalan lisäksi juttua varten on haastateltu Philadelphian Villanova-yliopiston kirkkohistorian professoria Massimo Faggiolia.
Lue lisää:
Paavi Franciscus: Lapsia hyväksi käyttävät papit ovat "saatanan työkaluja"