TALLINNA Työkseen paljon matkustavat virolaiset törmäävät ulkomailla jatkuvasti samaan ennakkoluuloon: Viro mielletään osaksi Itä-Eurooppaa – eikä se ole mairitteleva mielikuva.
IT-alalla työskentelevät tallinnalaiset Jaan-Matti Saul ja Peedu Tuisk ovat kohdanneet ennakkoluuloja muun muassa kansainvälisissä kokouksissa Yhdysvalloissa, Saksassa ja Isossa-Britanniassa.
– Virolaisena minun odotetaan tekevän työni halvemmalla ja huonommin kuin suomalaisten kollegoideni. Suomea pidetään korkean laadun maana, kun taas Viro nähdään halpamaana, Peedu Tuisk, 31, kuvaa.
– Länsieurooppalaisten mielikuvat Virosta kumpuavat neuvostoajalta. Monille tulevat ensimmäisenä mieleen korruptio ja autovarkaudet, Jaan-Matti Saul, 28, lisää.
Nyt miehet kampanjoivat Viron uudelleen brändäämisen puolesta. Viro olisi heidän mielestään syytä liittää osaksi Pohjoismaita.
Viron nykyisen virallisen lipun rinnalle pitäisi myös ottaa käyttöön ristilippu ja maan kansainvälinen nimi olisi vaihdettava Estoniasta Estlandiksi.
Mutta palataan näihin pian.
Molemmat suhtautuvat aiheeseen intohimoisesti. Tuisk pitää teemaan liittyvää blogia (siirryt toiseen palveluun), jolla on muutama sata seuraajaa. Saul kirjoittaa aiheesta Facebookissa ja muissa sosiaalisen median kanavissa.
Ajatukset ovat ottaneet tuulta alleen. Saulin postauksia ovat viime aikoina jakaneet ja kommentoineet muun muassa Viron entinen presidentti Toomas Hendrik Ilves sekä Helsingin ja Tallinnan välistä tunnelia suunnitteleva suomalainen liikemies Peter Vesterbacka.
"Viro on henkisesti Pohjoismaa"
Mielikuvat Virosta itäisenä halpamaana turhauttavat Tuiskia ja Saulia etenkin siksi, että Viro on heidän mukaansa kulttuurisesti, kielellisesti ja taloudellisesti paljon lähempänä Pohjoismaita kuin Itä-Eurooppaa.
Moni virolainen ajattelee samoin. Pohjoismaiden ministerineuvoston Viron-konttorin kyselytutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun) jopa 91 prosenttia virolaisista piti Viron ja Pohjoismaiden yhteistyötä tärkeänä tai erittäin tärkeänä.
58 prosenttia vastanneista toivoi yhteistyön lisääntyvän entisestään.
– Virolaisten kiinnostus Pohjoismaita kohtaan on viime vuosina selkeästi kasvanut, kertoo ministerineuvoston Viron-konttorin johtaja Christer Haglund.
Yksi selitys ilmiölle ovat hänen mukaansa maailmanpoliittiset levottomuudet, etenkin jännitteet Itä-Ukrainassa ja Krimillä.
– Viro katselee nyt ympärilleen ja miettii, keitä ovat ne kaverit, joiden kanssa kannattaa liittoutua. Näyttäisi siltä, että virolaisten yhteistyöhalut Pohjoismaiden kanssa ovat suuremmat kuin muiden naapureiden kanssa, Haglund sanoo.
Tämän allekirjoittavat myös Jaan-Matti Saul ja Peedu Tuisk. Latvia ja Liettua eivät tunnu heistä yhtä läheisiltä naapureilta kuin Suomi ja Ruotsi.
– Kuulostaa ehkä kummalliselta, mutta en tunne mitään hengenheimolaisuutta Baltian maita kohtaan. Olen käynyt vain kerran elämässäni Riiassa. Sen sijaan Helsingissä käyn usein. Suomalaisten ja ruotsalaisten kollegoiden kanssa tunnen olevani kotonani, Tuisk kertoo.
20 vuotta sitten Viro pettyi
Ajatus Virosta Pohjoismaana ei ole uusi.
Jo vuonna 2000 Pohjoismaiden neuvoston istunnossa Reykjavikissa keskusteltiin ehdotuksesta aloittaa neuvottelut Baltian maiden kanssa neuvoston täysjäsenyydestä.
Asiasta järjestettiin äänestys. Tulos oli Virolle pettymys: neuvotteluja ei aloitettaisi.
Neuvosto perusteli ratkaisua muun muassa sillä, että Viron yhteiskuntamalli ei ole pohjoismainen. Virosta puuttuu suuri julkinen sektori, jota pidetään pohjoismaisten hyvinvointiyhteiskuntien perustana.
Saulin ja Tuiskin mielestä vertailukohta on epäreilu. Rautaesiripun takana vietetyt vuodet ovat väkisinkin hidastaneet Viron yhteiskunnan kehitystä.
He uskovat yhteiskunnan muutokseen. Se on jo näkynyt esimerkiksi siinä, että Viro siirtyi viime vuonna tasaverosta askeleen progressiivisen verotuksen suuntaan.
Lisäksi Viron talous kasvaa ennätyksellisen nopeasti. Vuonna 2017 talouskasvu oli EU-alueen huippua: peräti 4,9 prosenttia.
– Edellisestä yrityksestä liittää Viro Pohjoismaihin on kulunut jo lähes kaksikymmentä vuotta. Pian voisi olla hyvä aika harkita asiaa uudelleen, Tuisk sanoo.
Pohjoismaiden ministerineuvoston johtaja Christer Haglund ei kuitenkaan pidä Viron liittämistä Pohjoismaihin ajankohtaisena.
– Voimme tehdä yhteistyötä ilman institutionaalisia raameja. Viro osallistuu jo nyt moniin pohjoismaisiin projekteihin ja yhteistyö löytää tulevaisuudessa varmasti vielä lisää uusia muotoja, Haglund sanoo.
Ristilippu kuuluu myös Viron juuriin
Jaan-Matti Saulin ja Peedu Tuiskin ideat eivät kuitenkaan lopu tähän.
Virolaiset tuntevat kaksikon ennen kaikkea ideasta ottaa Virossa käyttöön sinimustavalkoinen ristilippu. Miehet ovat puhuneet aiheesta Viron televisiossa ja sanomalehdissä.
Saul on jopa perustanut nettisivun (siirryt toiseen palveluun), jonka kautta voi tilata itselleen ristilipun Viron väreissä. Tilauksia on tullut lyhyessä ajassa jo 1 700.
Ristilippu tarvittaisiin, koska Viron nykyinen kolmiraitainen lippu muistuttaa liikaa Venäjän ja Itä-Euroopan maiden lippuja.
– Virallista lippua ei tarvitsisi syrjäyttää kokonaan, mutta ristilippua voisi käyttää virallisen lipun rinnalla esimerkiksi markkinoinnissa, matkailussa ja urheilutapahtumissa, Tuisk sanoo.
Jaan-Matti Saul muistuttaa, että kaikkien aikojen ensimmäinen ristilippu eli Tanskan lippu, Dannebrog, syntyi Tallinnassa. Legendan mukaan se putosi taivaasta vuonna 1219, kesken tanskalaisten kristittyjen ja pakanallisten virolaisten välistä Lyndanisen taistelua.
Tuisk ja Saul eivät ole ensimmäisiä ristilipun puolestapuhujia.
101 vuotta sitten, kun Viro julistautui itsenäiseksi Venäjästä ja maahan valittiin virallista kansallislippua, ehdolla oli sinitaustainen lippu. Sen keskellä oli valkoinen, mustareunainen risti.
Nykyinen kolmiraitainen lippu kuitenkin veti tuolloin pidemmän korren.
Kolmiraita vapauden symboli
Kolmiraitaisen lipun oli vihkinyt ensimmäisenä käyttöönsä Viron ylioppilasseura jo vuonna 1884. Sitä käytettiin yleisesti virolaisten kansallislippuna myös vuoden 1905 vallankumouksessa ja sitä seuranneina vuosina.
Neuvostomiehityksen aikana vuodesta 1940 alkaen Viron lipun käyttö oli kielletty. Miehittäjät jopa pakottivat Viron kansallismuseon työntekijät kantamaan lipun pois museon vitriinistä. Sinimustavalkoisiin asukokonaisuuksiin pukeutuneita ihmisiä saatettiin miehityksen aikana pidättää.
Kymmenien vuosien tauon jälkeen virolaiset liehuttivat lippua avoimesti vasta laulavassa vallankumouksessa 1980-luvun lopulla.
Murroskohta oli kesä 1988. Tuolloin lippuvillitys levisi yli koko maan. Virolaiset kaivoivat esiin piilottamansa liput ja vetivät ne salkoihin.
Viron poliittinen johto virallisti kolmiraitaisen lipun taas Viron kansalliseksi symboliksi vuonna 1989.
Näistä syistä monien virolaisten suhde raitalippuun on tunteikas. Kolmiraitainen lippu, "Sinimustvalge", symboloi vapautta ja itsenäisyyttä.
Lipun sanotaan kuvaavan myös Viron luontoa: valkoisen lumipeitteisen järven tai pellon takana häämöttää tumma metsä ja kaiken yllä sininen taivas.
Ajatuskin lipun vaihtamisesta herättää Virossa kritiikkiä.
Vaikka Saul ja Tuisk eivät haluaisi syrjäyttää maan nykyistä lippua, heistä kertovien lehtijuttujen kommenttikenttiin verkossa on satanut kriittisiä puheenvuoroja.
Viron entinen presidentti kannattaa ideaa
Kritiikistä huolimatta idea ristilipusta pulpahtelee Virossa esiin tasaisin väliajoin. Edellisen kerran se oli voimakkaasti esillä 2000-luvun alussa, kun historioitsijat Kaarel Tarand ja Eerik-Niiles Kross ajoivat Viroon ristilippua.
He menivät tavoitteissaan Saulia ja Tuiskia pidemmälle. He olisivat halunneet päästä kokonaan eroon kolmiraitaisesta lipusta. He vetosivat samoihin asioihin kuin Tuisk ja Saul nyt: Viron henkiseen pohjoismaalaisuuteen ja ristilipun tallinnalaiseen syntyhistoriaan.
Historioitsijoiden mukaan Viron virallisen lipun kolme raitaa eivät kumpua maan omasta kulttuurista vaan ne on lainattu Saksan lipusta.
Kuten Tuisk ja Saul nyt, myös Kross esitti Viron kansainväliseksi nimeksi Estlandia Estonian sijaan.
– Estonia muistuttaa itäeurooppalaisten valtioiden kansainvälisiä nimiä: Lithuania, Bulgaria, Romania. Estland olisi lähempänä Finlandia, Tuisk selittää.
Myös Viron entinen presidentti Toomas Hendrik Ilves on tunnettu ristilipun kannattaja. Viro kuuluu henkisesti Pohjoismaihin, Ilveskin on todennut.
Tarand, Kross ja Ilves ovat olleet kaikki mukana nykyisessä ristilippukeskustelussa. Myös heidän mielestään ristilipun käyttöönotto hyödyttäisi Viroa.
Tallinnasta ja Helsingistä "Fennican" kaksoispääkaupunki
Viron maabrändiä parantaisi Tuiskin ja Saulin mielestä myös Suomi-yhteyden vahvistaminen.
– Sekä Suomi että Viro hyötyisivät, jos ne markkinoisivat itseään yhdessä itämerensuomalaisena kaksoismaana, niin sanottuna Fennicana, Jaan-Matti Saul sanoo.
– Kielemme ovat läheistä sukua toisilleen. Historiamme kietoutuvat yhteen monella tavalla. Tällä hetkellä emme hyödynnä tuota ainutlaatuista yhteyttä tarpeeksi.
Saulin mielestä etenkin Helsingin ja Tallinnan muodostama kaksoiskaupunki on kansainvälisesti tehokas brändi. Missään muualla Euroopassa kaksi kokonsa, väkimääränsä ja taloutensa puolesta yhtä tasaväkistä pääkaupunkia ei sijaitse näin lähellä toisiaan.
Näyttää siltä, että Helsinki ja Tallinna ovat jo menossa kovaa vauhtia Tuiskin ja Saulin toivomaan suuntaan.
Viime kesänä Helsingin ja Tallinnan kaupungit solmivat sopimuksen yhteistyön vauhdittamiseksi.
Kaupunkien välistä liikkuvuutta on tarkoitus helpottaa ja tuottaa parempia palveluita niille, jotka työskentelevät tai opiskelevat toisessa kaupungeista mutta ovat kirjoilla toisessa.
Sopimus painottaa myös Itämeren suojelua sekä kaksoiskaupungin brändin suunnittelua ja markkinointia.
Tuohon brändiin kuuluu olennaisena osana merenalaisen rautatietunnelin rakentaminen Helsingin ja Tallinnan välille. Tuisk ja Saul ovat intohimoisia tunnelihankkeen kannattajia – tietysti.
Tunnelia suunnittelee tällä hetkellä kaksi kilpailevaa tahoa. Toinen on maiden yhteinen virkamieshanke, toinen liikemies Peter Vesterbackan luotsaama yksityisrahoitteinen hanke. Molemmissa tapauksissa Helsingin ja Tallinnan välinen matkustusaika lyhenisi noin puoleen tuntiin.
Maabrändillä vauhtia talouteen
Mihin kaikkeen maabrändin hiominen sitten voisi vaikuttaa?
Ainakin se voisi lisätä kansainvälisten sijoittajien kiinnostusta Viroon, Tuisk uskoo. Se voi vaikuttaa myös siihen, haluavatko opiskelijat Suomesta ja muualta Euroopasta tulla Tallinnan ja Tarton yliopistoihin suorittamaan tutkintojaan.
– On mielikuvallisesti eri asia lähteä opiskelemaan "entiseen Neuvostoliiton maahan" kuin "siihen moderniin, laadukkaasta designistaan tunnettuun maahan", Tuisk sanoo.
Viron korkeakouluissa opiskelee tällä hetkellä noin 4000 ulkomaista tutkinto-opiskelijaa. Kaksikon mielestä joukkoa voisi vielä kasvattaa.
– Viro on todella pieni maa. Eri alojen luovia ammattilaisia kannattaa houkutella tänne myös maan rajojen ulkopuolelta.
Mikä meitä yhdistää ja erottaa?
Tuisk uskoo perineensä Suomi-innostuksensa isovanhemmiltaan. He olivat historianopettajia, joita Suomi ja suomen kieli kiinnosti. Saul kertoo pitäneensä aina Suomea Viron "isoveljenä" – maana, josta kannattaa ottaa mallia.
Kun Tuisk ja Saul nyt listaavat Pohjoismaita ja Viroa yhdistäviä asioita, mieleen tulee monta seikkaa: Joulun, juhannuksen ja laskiaisen vietto, saunominen, hiihtäminen, protestanttinen työmoraali…
Mutta onko Viro tosiaan niin pohjoismaalainen, kuin he sanovat?
Pohjoismaiden ministerineuvoston kyselytutkimuksessa virolaisilta kysyttiin, mitä he pitävät Viron ja Pohjoismaiden tärkeimpinä yhteisinä arvoina. Eniten ääniä saivat muun muassa sananvapaus, sosiaalinen hyvinvointi, luottamus ja rehellisyys.
Sen sijaan esimerkiksi sukupuolten välinen tasa-arvo ei noussut vastauksissa esiin.
– Kyllä tämä kielii siitä, että Virossa tasa-arvoasiat eivät ole vielä Pohjoismaiden tasolla, ministerineuvoston johtaja Christer Haglund sanoo.
Tutkimukseen osallistuneilta kysyttiin myös, mistä asioista Pohjoismaissa he eivät pidä. Ylivoimaisesti eniten ääniä sai Pohjoismaiden maahanmuuttopolitiikka. Sitä pidettiin liian liberaalina.
Viro tunnetaankin äärimmäisen tiukasta maahanmuuttopolitiikastaan. Tänään sunnuntaina järjestettävissä parlamenttivaaleissa ennustetaan historiallista vaalivoittoa konservatiiviselle ja äärioikeistolaiselle EKRE-puolueelle.
Rasismia ei Virossa tuomita yhtä vahvasti kuin Pohjoismaissa. Esimerkiksi umpirasistisia kommentteja laukoneet poliitikot saavat jatkaa työtään politiikan huippupaikoilla.
Peedu Tuisk ja Jaan-Matti Saul myöntävät rasismin olevan Virossa ongelma. He toivovat sen olevan ohimenevä vaihe, joka johtuu yhteiskunnan nuoruudesta.
Christer Haglundin mukaan Viro on kehittynyt valtavasti kaikilla mittareilla, mutta eroja Pohjoismaihin on vielä. Suurin ero on se, ettei Virossa ole samanlaista hyvinvointivaltiomallia kuin Pohjoismaissa. Viro on hänen mukaansa ankara maa köyhille ja syrjäytyneille.
Mutta niin oli Suomikin vielä 1960-luvulla, Tuisk ja Saul sanovat.
– Me tulemme joissain asioissa Pohjoismaita jäljessä. Mutta sisimmässämme me olemme pohjoismaalaisia.
