Martin Johnsrud Sundby sanoi suoraan pelänneensä viimeiset kaksi kilometriä.
Vasta silloin alkoi nimittäin näyttää siltä, että maailmanmestaruus olisi hyppysissä. Pitkän aikaa Sundby oli luullut taistelevansa miesten 15 kilometrin perinteisellä kilpailussa ennemminkin pronssista.
Epäusko oli täysin ymmärrettävää. Henkilökohtainen arvokisakulta oli vältellyt norjalaista kohtuuttoman pitkään.
Keskiviikko Seefeldissä toi kuitenkin jossittelulle onnellisen lopun. Sundby sai kohdata maalissa uuden tunnekuohun. Hän yritti pidätellä kyyneliään kertoessaan ensimmäisissä haastatteluissa suorituksestaan, eikä meinannut millään kyetä käsittelemään kaikkia kertaheitolla purkautuneita tunteitaan.
Kahdeksan vuotta aiemmin Sundby oli kokenut herätyksen. Hän tarvitsi jotain uutta. Nähtyään hiihdon supertähtien tulevan ja menevän, erityisesti maanmiehensä Petter Northugin menestysvuodet, hän kaipasi jotain, mikä siivittäisi hänet seuraavalle tasolle.
Nyt Sundby on jo maailmancupin kokeneimpia hiihtäjiä, mutta silloin hän oli vasta 26-vuotias.
Apu löytyi henkisestä valmentajasta. Tämä kehitteli reseptin, joka piiskaisi Sundbyä eteenpäin.
Hän vaati hiihtäjää asettamaan itselleen selkeät, kovan luokan tavoitteet – ja sitten astumaan julkisuuteen kertomaan ne kaikelle kansalle. Mikä olisikaan parempi tapa motivoida harjoittelemaan entistä kovempaa ja vastaamaan odotuksiin? Siihen liittyi toinen pääkohta: Sundbyn olisi laitettava kaikki peliin harjoittelemisen suhteen – pelkkä hyvä ei riittäisi.
– Olet fiksu tyyppi, joka tekee muutamia typeriä ratkaisuja. Syöt suklaata harjoitusten jälkeen, etkä ota treenistäsi kaikkea irti, Norjan maajoukkuetta avustanut Erik Bertrand Larssen ravisteli suojattiaan.
Sundby teki neuvoista mantransa. Harjoitusten määrä kasvoi ja kasvoi helposti yli tuhanteen tuntiin vuodessa. Norjalainen jätti treeneihin jokaisen mahdollisen hikipisaran.
Treenaaminen meni paikoin niin äärimmäisyyksiin, että perhe-elämä kärsi. Vaimo ei erityisemmin innostunut miehestä, joka tuli kotiin rättiväsyneenä ja oli uupumuksensa vuoksi keskimääräistä kärttyisämpi.
Muutamaa vuotta myöhemmin hän kertoi norjalaislehti VG:lle oppineensa paljon, mutta aikovansa vastaisuudessa muuttaa ankaraa harjoitteluaan fiksumpaan suuntaan. Tarkoituksena oli, että jopa yliampuva harjoittelu kantaisi hedelmää loppu-uran ajan.
– En ole uupunut fyysisesti, mutta henkisesti kyllä. Olen temperamentisempi ja koko ajan väsynyt. Nyt se on kuitenkin ohi, toivottavasti seuraavaksi tulee palkinto, Sundby sanoi.
Sundby oli rakentanut pohjan, jota voisi sitten ylläpitää ja täydentää tarpeiden mukaan joutumatta enää koskaan samanlaiseen rääkkiin.
Maailmancupin ikämies
Sundby saavutti tuloksiakin – hienoja tuloksia. Hän voitti maailmancupin kokonaiskilpailun ja oli jo ennen Seefeldiä voittanut henkilökohtaisen MM-hopean sekä -pronssin. Viestistä oli tullut kultaakin.
Hän ei siis sinänsä olisi tarvinnut maailmanmestaruutta tai olympiakultaa osoittaakseen olevansa maailman parhaita hiihtäjiä. Hänelle itselleen se oli kuitenkin ilmiselvä haave, jonka epäiltiin karanneen.
Hiihtohullussa Norjassa ennätettiin jo jossittelemaan, mistä Sundbyn tekemisessä todella kiikastaa. Harjoittelumetodeja kyseenalaistettiin, astman vaikutusta suorituskykyyn pohdittiin, välillä häntä jopa arvioitiin liian vanhaksi pystyäkseen nujertamaan nuorempansa saavuttaakseen jotain, mikä ei vielä siihen mennessä ollut onnistunut.
Kaiken menestyksen keskellä yksittäinen puuttuva palanen pistää silmään vieläkin vahvemmin.
Menossa on nyt jo neljästoista kausi maailmancupissa. Sundby nousi kärjen tuntumaan, kokonaiskisan 20 parhaan joukkoon vasta 28-vuotiaana kaudella 2012-2013, eli pian herättelevien muutosten jälkeen. Sen jälkeen koittivat miehen suurimmat menestysvuodet, kun hän oli kokonaiskilpailun ykkönen kolme kertaa neljän kauden aikana.
Samalla hän säkenöi pitkillä matkoilla. Erityisesti Tour de ski on kuin luotu Sundbyn kaltaista soturihiihtäjää varten. Hän on ollut rankan rupeaman päätteeksi kahden parhaan joukossa neljä kertaa kuuden viime Tourin aikana. Vuodenvaihteessa hän jopa piti MM-kisojen vuoksi kevennettyä Tour de ski -ohjelmaa liian helppona ja tylsänä.
Itsensä rääkkääminen on Sundbylle elämäntapa, joka kuitenkin on alkanut käydä yhä haastavammaksi. Tänä vuonna 35 vuotta täyttävä oslolainen on jopa kieli poskessa alkanut erottaa itseään "nuorista", joita hän veteraanina yrittää päihittää.
Unelma henkilökohtaisesta kullasta ei kadonnut mihinkään, mutta tärkeysjärjestys on kiistatta ollut koetuksella.
– Kertokaa, mistä päin tätä hiihtosirkusta löydän kahden lapsen isän, joka on silti nopea. Ei sellaista ole, ja se huolestuttaa minua, hän sanoi VG:lle ennen toisen lapsensa syntymää vuonna 2016.
Dopingin varjo
Vuodesta 2016 tuli lopulta yhdenlainen häpeätahra Sundbyn uralla. Sinä kesänä hän joutui myrskyn keskelle saadessaan kilpailukiellon doping-rikkeestä. Sudby sai kahden kuukauden kilpailukiellon astmalääkkeen käytöstä, ja se jakoi mielipiteet.
Sundbyn kohdalla ja niin myöhäisessä vaiheessa uraa kokemus oli koetteleva. Varsinkin, kun hän oli aiemmin ollut osa suorasanaista rintamaa, joka oli vaatinut jokaiselle dopingista kärynneelle urheilijalle välitöntä pitkää pannaa.
Kun rike sattui omalle kohdalle, suhtautuminen muuttui. Sundby piti kiinni syyttömyydestään ja vetosi pitkään tuskaansa astman kanssa. Hyvin lyhyen kilpailukiellon myötä uran jatko ei kuitenkaan ollut uhattuna.
Doping varasti huomion myös keskiviikkona Itävallassa. Sundbyn uran suurinta päivää varjosti ratsia, jossa viranomaiset ottivat kiinni viisi hiihtäjää epäiltyinä veridopingista.
Kaiken kohun keskellä Sundby vihdoin saavutti tavoitteensa.
– Ainakaan minun ja lähipiirini silmissä tämä ei varmasti jää sivuosaan, hän takasi kansainvälisessä lehdistötilaisuudessa.
– En uskonut, että tunteet olisivat näin vahvoja, hän herkisteli FIS:n haastattelussa pian maaliintulon jälkeen.
Sundbyn palkintokaappi on jo varsin kookas. Hän on ollut mitaleilla kolmissa peräkkäisissä olympialaisissa ja viisissä peräkkäisissä MM-kisoissa. Seefeldistäkin oli aiemmin tullut jo skiathlonin pronssi, perjantaina irtosi viestikulta.
Silti ei ole pienintäkään epäilystä siitä, mikä Sundbylle on se kaikista kilpailuista merkittävin. Keskiviikko palkitsi lähes 30 vuoden työn – ja voidaan vain yrittää arvioida, montako harjoitustuntia se Sundbyn kaltaisen työhevosen tapauksessa tekeekään.
Lue myös:
Norjalta häikäisevää ylivoimaa MM-kisoissa! Katso ja tutustu, miksi hiihdon ihmemaa dominoi taas
Suomen valmennusjohto toivoi Iivo Niskasta lähtöviivalle: "Ei olisi saanut itsestään parasta irti"