SEEFELD. Kun Matti Heikkinen ylitti Seefeldin MM-kisojen avausmatkallaan maaliviivan yhdistelmäkilpailun 12:ntena, oli hän helpottunut. Siitäkin huolimatta, että Oslon MM-kisojen kultamitalisti on sanonut tavoittelevansa ainoastaan palkintosijoja ja pitää sijoituksia 6-12 jämäsijoina, sillä ne eivät anna hänelle enää mitään.
Nyt Seefeldin aurinkoisessa iltapäivässä 12. sija oli kuitenkin Heikkiselle suurta herkkua. Etenkin kun hän pystyi nousemaan vapaan hiihtotavan osuudella peräti 10 sijaa. Kauden aikana Heikkinen oli ehtinyt käydä jo sellaisessa kuopassa, ettei hän ollut itsekään varma, pystyykö hän nousemaan sieltä ylös.
Yhdistelmäkilpailu toi Heikkiselle levollisen mielen. Ensimmäistä kertaa tällä kaudella hänellä oli sellainen tunne, että hän onnistui. Hän oli onnistunut kääntämään vaikeat hetket voitokseen.
– Olen hiihtänyt mitaleista monta vuotta. Tällä kaudella tilanne on ollut se, että se ei ole ollut realismia, Heikkinen myönsi MM-kisojen päätöspäivän aattona.
Kaksi vuotta sitten Matti Heikkinen huudatti suomalaisyleisöä, kun hän hiihti Lahden MM-kisojen 50 kilometrin vapaan hiihtotavan yhteislähtökisassa pronssille. Myös Heikkinen huusi tavoistaan poiketen ylitettyään maalilinjan, sillä hänelle kotikisat olivat olleet melkoista tuskien taivalta.
Tuolloin Heikkisen kisat olivat olleet taistelua aikaa vastaan: pääseekö hän huippukuntoon ajoissa. Sama tilanne hänellä on ollut tänä talvenakin.
Kun maailmancupkausi alkoi marraskuun loppupuolella Rukalta, uhkui Heikkinen menohaluja. Hänen valmentajansa Toni Roponen sanoi, että kaksikko on juuri siinä tilanteessa kuin he haluavatkin olla. Tavoitteet olivat kovat, eikä ollut mitään syytä, miksi niitä ei saavutettaisi.
Heikkinen oli tyytyväinen harjoituskauteensa, jossa oli keskitytty hänen vahvuuksiinsa eli maksimaaliseen hapenottokykyyn ja pitkiin irtiottokykyihin, sekä uusvanhaan 5 harjoituspäivän ja 2 lepopäivän systeemiin. Hän oli myös palannut takaisin Fischerin suksitalliin ja kaikki näytti olevan paremmin kuin hyvin.
Mutta kisaladuilla meno oli tahmaista. Huonoja kisoja seurasi vieläkin huonommat tulokset ja lopulta Heikkisen oli Roposen kanssa pakko puhaltaa peli poikki kesken Tour de Skitä.
– Ei pidä aiheuttaa itselleen lisää ongelmaa jatkuvalla kilpailemisella. Tilanne menee sillä vain huonommaksi, Roponen totesi tuolloin ja pani suojattinsa tekemään perusharjoittelua.
Vuodenvaihteen vaikeudet eivät heijastuneet enää Heikkisen kasvoilta, kun hän muisteli kauden alkua seefeldiläisessä hotellissa. Hän totesi asioiden lähteneen menemään huonoon suuntaan heti marraskuussa Oloksen avauskisan jälkeen, ja hän oli epätasapainossa kolmen kuukauden ajan.
Viimeisten kolmen neljän viikon aikana Heikkinen on kuitenkin mennyt oikeaan suuntaan. Hän on pystynyt tekemään niitä oikeita asioita, joista hän on puhunut.
– Olen syönyt, nukkunut ja treenannut. Sitä se on ollut. Ei se sen kummempaa ole, hän naurahti tyytyväisenä.
– Viikot ovat lyhyitä kestävyysurheilussa. Kuudessa viikossa pystyy tekemään paljon. On ollut iso todennäköisyys, että tahti ei oikenisi ollenkaan, mutta siinä on kuitenkin onnistuttu.
Kulunut talvi on ollut 35-vuotiaalle Heikkiselle ja Roposelle yksi heidän valmennusyhteistyön vaikeimpia, mutta he ovat kohdanneet haasteita aiemminkin. Kun kaksikko aloitti yhteistyön liki parikymmentä vuotta sitten, sai Roponen käsiinsä varsin erilaisesti harjoitelleen urheilijan.
Heikkinen oli lappanut vuosikausia enemmänkin tehoharjoittelua kuin peruskestävyyttä, sillä lenkeillä hänen vauhtinsa oli usein karannut käsistä. Roponen muokkasi autoritäärisellä otteella Heikkisestä kestävyysurheilijan, joka pystyi jatkuvasti kehittymään ja menemään tuloksellisesti eteenpäin.
Kunnes viime talvena tuli stoppi. Edellisenä kautena maailmancupin kokonaiskilpailussa viidentenä ollut ja Lahden MM-kisojen pronssimitalisti Matti Heikkinen ei olympiavuonna ollutkaan siinä kunnossa, että hän olisi voinut taistella mitaleista.
– Minua valmentajana otti todella paljon päähän, miksi me lähdimme tekemään todella hyvästä paljon parempaa. Huippuvuoden takia lähdimme hakemaan vähän liian isoa kalaa. Ahneille tulee tyypillisesti paskainen loppu, Roponen myönsi Rukan maailmancupissa.
Viime kauden jälkeen Heikkinen ja Roponen ottivat etäisyyttä toisiinsa ja miettivät tahoillaan, onko yhteistyötä enää järkeä jatkaa. Vaikka Heikkinen oli miettinyt jokaisen projektinsa jälkeen uransa ja valmennuskuvioidensa jatkoa, oli yhteistyö nyt toista kertaa todella katkolla.
Edellisen kerran yhteistyö oli ollut katkolla keväällä 2007. Silloin kaksikko oli hakannut päätään jo useamman vuoden seinään, kun tuloksia ei ollut tullut. Heikkinen oli tehnyt lapsellisia virheitä, eikä Roponen osannut reagoida niihin rauhallisesti. Mietintätauko auttoi tuolloinkin ja tämän jälkeen alkoi Heikkisen uran nousu.
Myös viime keväänä parivaljakko päätti jatkaa yhteistä taivaltaan. Heikkinen uskoi, että hän pystyy vielä kehittymään ja Roponen uskoi, että hän pystyi tässä auttamaan.
Mutta koska tulokset eivät tänä talvena olleet sitä, mitä on haettu, joutuivat sekä Heikkinen että Roponen myöntämään, että virheitä on tehty. Ja kun virheet oli tunnustettu, palattiin takaisin perusasioihin eli perusharjoitteluun.
– Ei tämä tietenkään ole ollut helppoa aikaa, mutta elämässä pitää suhteuttaa kaikkea. Eihän tässä ole mitään hätää. Kaikki voitava on tehty, Heikkinen vakuutti ja sanoi tehneensä suunnanmuutoksen vaikeassa tilanteessa
– Olen niitä omalla urallani jonkin verran tehnyt, eivätkä ne koskaan ole helppoja. Kun vuosia tulee lisää, niin ne ovat vielä vaikeampia.
Heikkisen ja Roposen valmennussuhde on aina ollut hyvin tiivistä, mutta se on muuttanut muotoaan. Se on ollut molempien kasvutarina, sillä Heikkisestä on tullut näiden vuosien ajan perheellinen huippu-urheilija ja nuorena valmennusuransa aloittanut Roponen on oppinut nauttimaan valmentamisesta enemmän kuin titteleistä.
– Meidän välinen keskustelu on entistä kriittisempää koko ajan. Tunnemme toisemme hyvin ja tiedämme huippu-urheilun lainalaisuudet erittäin hyvin. Työn täytyy olla koko ajan aktiivista, ja siinä pitää haastaa puolin ja toisin, Heikkinen sanoi.
Roponen myöntää, että hän on kasvanut valtavasti valmentajana näiden vuosien aikana ja Heikkinen, kuten myös hänen toinen valmennettavansa, vaimo Riitta-Liisa, on ollut siinä hyvä opettaja. Hän on oppinut kuuntelemaan, eikä ole enää valmentajana yhtä dominoiva kuin aiemmin.
– Kun tässä on 20 vuotta pyörinyt, niin olen oppinut ymmärtämään, kuinka kovaa leikkiä tämä on ja kuinka kovia suorituksia Matti ja “Ritu” ovat saavuttaneet, Roponen sanoi.
Heikkinen on osoittanut henkisen kovuutensa useasti uransa aikana. Vaikka hän oli esimerkiksi Pyeongchangissa kaukana huippukunnostaan, hän saavutti siellä parhaan olympiasijoituksensa ollen 15 kilometrin vapaan hiihtotavan kisassa kymmenes.
Roposen mielestä Heikkisen kohtaamat vaikeudet ja niiden voittamiset ovat jättäneet tähän muistijäljen: ongelmista päästään yli.
– Matti on sen verran älykäs, että hän ymmärtää, että urheilu on show’ta ja historiaa. Hän on maailmanmestari ja kaksinkertainen pronssimitalisti, hänellä on jo meriittejä. Matti pystyy laittamaan epäonnistumiset perspektiiviin, Roponen totesi.
Sunnuntain 50 kilometrin kilpailu saattaa olla Matti Heikkiselle hänen uransa viimeinen arvokisastartti, vaikka hän ei sitä suostu vielä ajattelemaankaan. Hänen Seefeld-projektinsa on vielä kesken.
– Aina on mahdollista, että tämä on viimeinen arvokisastarttini. Sanoin jo vuonna 2010, että mennään projekti kerrallaan, hän naurahti.
Heikkinen tietää, että edessä on raskas viisikymppinen ja matka on taitettava omien voimien mukaan. Jos omat rajansa ylittää liian aikaisessa vaiheessa, tulee matkasta hyvin pitkä.
Vaikka Heikkinen ja Roponen olivat jo aiemmin lopettaneet haihattelut siitä ajatuksesta, että Heikkisestä tulisi sprintteri, ei Roponen koskaan uskonut, että hiihdon kuninkuusmatkasta tulisi Heikkisen päämatka.
– Kestävyysurheilu on pyramidin rakentamista vuodesta toiseen. Falunin vuoden 2015 MM-kisoissa sanoin 50 kilometrin haastattelun jälkeen, että pitää tehdä asioita niin, että näitä alkaa kestää. Lahdessa onnistuin siinä, viime vuonna en kestänyt sitä vauhtia, mitä Iivo (Niskanen) ja (Aleksandr) Bolshunov hiihtivät. Sunnuntaina nähdään tuloslistalta, mitä tasoni nyt on, hän sanoi arvoituksellisesti.
Lue myös:
Suomen valmennusjohto toivoi Iivo Niskasta lähtöviivalle: "Ei olisi saanut itsestään parasta irti"