SEEFELD. Suomen maastohiihtomaajoukkueen alavireiset tulokset Seefeldissä ovat kääntäneet katseet myös suksihuollon onnistumiseen.
Huolto on saanut hiihtäjiltä kovaa kritiikkiä huonosti sujuneiden kisasuoritusten jälkeen, eikä yhteistyö urheilijoiden ja huollon välillä ole ollut täysin ongelmatonta.
– Jos latuja on kisoissa suolattu, niin on huoltoakin heti sprinttipäivästä asti, toteaa Suomen huollon kokenut Ari Marjetta ja avaa kauden ja MM-kisojen aikaan tulleita ongelmia.
Marjetta on ollut Suomen maajoukkueiden huoltajana jo vuoden 1999 nuorten MM-kisoista lähtien. Hän on ollut mukana myös yhdistetyn joukkueessa ja on pitkän linjan A-maajoukkuehuoltaja.
Marjettan mukaan ongelmia on sekä varsinaisessa työssä että ihmisten käytöksessä.
– Arvostus ihmisiä kohtaan, sitä tarvitaan lisää. Kyllä huomenta pitää pystyä sanomaan, kun tullaan rekkaan aamulla. Ei voi kävellä viiden huoltomiehen ohi ja kysyä, missä sukset on?
Vaikka jokaisella urheilijalla on oma suksihuoltaja, haluaa Marjetta korostaa, että koko rekka tekee työtä kaikkien eteen.
– Vaikka huoltopäällikkö on vaihtunut, ei se tarkoita, että säännöt muuttuvat. Kulttuurin pitää säilyä. Ensin pitää puhua huollon kanssa, ennen kuin palautteen antaa ulospäin. Porukalla alkaa olla takki tyhjä, vaikka kautta on vielä jäljellä, huollon puhemiehenä toiminut Marjetta sanoo.
Märkien kelien testaaminen kilpailujen ympärillä on ollut viime vuosina vähäistä, kun vastaanlaisia kelejä on ollut Suomessa ainoastaan keväällä. Silloin ei maajoukkuehuolto ole enää testannut. Se on vaikuttanut siihen, millaisia suksia on valittu.
Marjettan mukaan alavireisyys ei ole kuitenkaan vaikuttanut itse työn tekoon, vaan hommat on hoidettu entistä tarkemmin. Ainakin kolme asiaa pitäisi huollon mielestä pystyä muuttamaan: tarvitaan lisää johtajuutta, käytöstapoja ja urheilijoiden kaluston tuntemusta.
– Nyt puuttuu auktoriteettia. Kun sanotaan, että auto kisapaikalle lähtee yhdeksältä, se lähtee yhdeksältä. Ei Mattia (Haavisto) voi yksin syyttää, mutta kapteeni pitää olla, Marjetta sanoi.
– Urheiljoiden pitäisi myös tuntea kalustonsa paremmin. Tuntuu, että aina on vähän liian kiire. Lenkin jälkeen pitäisi olla aikaa keskustella ja kun urheilja tekee suksivalinnan itse, on sen valinnan takana myös itse seisottava.
Marjettan mukaan Krista Pärmäkosken suksitestaaja Maaret Pajunoja voitaisiin ottaa joukkueeseen myös tapakouluttajaksi.
– Hänellä on käytöstavat kunnossa. Kun nuori urheilija nousee maajoukkueeseen, etikettisäännöt pitäisi tehdä kaikille selväksi ja sääntöjen pitää olla kaikille samat.
Lue myös: