Sain tutustuttavakseni arvokkaan opuksen, tuoreen Punaisen kirjan Suomen lajien uhanalaisuus 2019. Hatunnosto Punaisen kirjan tekijöille! Jokainen kirjassa esiintuotu laji ansaitsisi oman uutisotsikkonsa.
Kirjahyllyssäni on Punainen kirja vuodelta 2000. Se oli merkittävä vuosi, sain esikoislapseni, jonka myöhemmin menetin. Se oli äärimmäinen yksilötragedia.
Luomakunnan tragedia on, että lajit kuolevat sukupuuttoon. Siis kokonaiset lajit.
Vuonna 2000 arvioitiin olevan 1505 uhanalaista lajia. Tänään ilmestyneen Punaisen kirjan mukaan Suomesta on hävinnyt kokonaan 312 lajia. Uhanalaisina on 2667 lajia. Uhanalaisuus on luonnon hätätila, jossa kaikki ensiapu tarvitaan kiireellisesti.
Luonnon monimuotoisuus on kaiken elämän edellytys maapallolla.
Määrällisesti eniten uhanalaisia lajeja on sammalissa, putkilokasveissa, perhosissa, kovakuoriaisissa ja jäkälissä. Metsät ovat elintärkeitä ja metsien talouskäyttö on uhanalaisuuden merkittävä syy.
Luonnon monimuotoisuus on kaiken elämän edellytys maapallolla. Viime kädessä ihminen ja luonto ovat yhtä. Kaikki, mitä tapahtuu luonnolle, tapahtuu myös ihmiselle. Luomakunnan tragedia koskettaa syvästi ihmisen omaa hyvinvointia ja näkyy maailmanlaajuisesti nälänhätänä ja pakolaiskriisinä.
Tuoreen Punaisen kirjan mukaan maastamme kokonaan hävinneitä selkärankaisten lajeja ovat tammihiiri, mustarotta, vesikko ja tunturipeura.
Uhanalaiset lajit ovat parhaan saatavilla olevan tiedon perusteella uhanalaisia ja niihin kohdistuu hyvin korkea häviämisriski. Äärimmäisen uhanalaisia ovat muun muassa rantakurvi ja naali. Erittäin uhanalaisia ovat tervapääsky, viherpeippo, varpunen, ahma ja susi. Vaarantuneita ovat hilleri ja liito-orava.
Kaikilla lajeilla pitäisi olla yhdenvertainen oikeus olemassaoloon. Yhdellä lajilla, ihmisellä, ei ole oikeutta vaarantaa yhdenkään muun lajin olemassaoloa.
Lajin joutuminen uhanalaisten listalle on viimeinen hätähuuto lajin pelastamiseksi. Aikaa on jäljellä vähän, laji on katoamassa. Lajin pelastamiseksi tulisi tehdä kaikki, mikä inhimillisesti katsoen on mahdollista.
Jokaisessa päätöksenteossa pitäisi huolehtia, että luonnon, eläinten ja tulevien sukupolvien näkökulma tulee huomioon otetuksi.
Vastuu uhanalaisista lajeista kuuluu julkiselle vallalle, Suomessa ympäristöministeriölle. Sen tehtävänä on huolehtia jokaisen oikeudesta hyvään ympäristöön ja luonnon monimuotoisuuden säilymisestä. Käytännössä tehtävä lienee mahdoton käytettävissä olevalla ympäristön- ja luonnonsuojelun noin 100 miljoonan budjetilla, jolla pitää huolehtia Itämerestä, ottaa ilmastonmuutos haltuun, saada aikaiseksi kiertotalousyhteiskunta ja kestävä kaupunkikehitys. Siitä ei paljon jää uhanalaisten lajien suojeluun ja hoitoon. Vertailun vuoksi, Suomen sosiaaliturvan menot ovat vuositasolla noin 70 miljardia.
Luonto ei ole suomalaiselle tärkeä, se näkyy valtion talousarviosta. Ihmisen suhde luontoon kaipaa perusteellista uudelleen arviointia. Ylipäänsä sen muistamista, että luonto on olemassa, lajit ovat olemassa. Että luonto ei ole itsestäänselvyys. Jokaisessa päätöksenteossa pitäisi huolehtia, että luonnon, eläinten ja tulevien sukupolvien näkökulma tulee huomioon otetuksi.
Kun laji on jo uhanalainen, ollaan jo katastrofitilanteessa.
Ihmiskeskeisessä maailmassa ihmisten huolet ja tarpeet ovat loputtomat. Siksi jokainen Punaisen kirjan laji ansaitsisi tulla huomatuksi. Kun laji on jo uhanalainen, ollaan jo katastrofitilanteessa. Pitäisi tehdä ennalta ehkäisevää suojelutyötä ja huolehtia lajeista paljon ennen kuin ne uhanalaistuvat.
Lajien yhdenvertaisuus edellyttää yhtäläistä äänioikeutta. Suomessa on 48 000 lajia. Jotta tämä muistettaisiin ja otettaisiin huomioon päätöksenteossa, pitäisi joka lajille nimetä oma edustajansa. Jokaisella lajilla olisi yksi ääni, jota lajin edustaja käyttäisi. Tässä on merkityksellinen työtehtävä välittömästi lähes 50 000 suomalaiselle, toimia luonnon asianajajana nimetyn lajinsa puolesta. Luonnon asianajajat tuovat jokaiseen päätöksentekoon eläinten, kasvien, sienten, sammalten ja jäkälien ajankohtaiset asiat.
Tämä olisi kohtuullinen panostus, jotta luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen saadaan pysäytettyä vuoteen 2020 mennessä, mikä on Suomen tavoite.
Leena Vilkka
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston ympäristöfilosofian dosentti ja Helsingin NNKY:n toiminnanjohtaja.
Lue lisää
Katso mitkä Suomen lajit ovat vaarantuneet
Aiheesta voi keskustella 8.3.2019 klo 16.00 asti.