Nuorempi polvi on voinut unohtaa, että suomalaisessa turismissa on eletty sellainenkin vaihe, kun farkut ja sukkahousut olivat kovaa valuuttaa. Kohdemaassa virtasi halpa vodka ja samppanja.
Tampereella on kerätty ihmisten kokemuksia neuvostomatkoista. Muistoja ja tarinoita riittää. Yllättävän moni muistoista liittyy sukkahousuihin.
Työväenmuseo Werstaan yleisöpalvelupäällikkö Anne Lahtinen sanoo, että jopa päällä olevat sukkahousut olivat käypä valuutta suomalaiselle.
– Suomalainen oli rikas länsimainen turisti Neuvostoliiton näkökulmasta. Myös sukkahousut ja farkut saattoivat vaihtaa omistajaa ja niillä saatiin pöytä kyllä hyvinkin koreaksi, Lahtinen sanoo.
Leningrad, Tallinna ja Jalta
Turistimatkat Neuvostoliittoon alkoivat 1950-luvun puolivälissä Nikita Hruštšovin kauden poliittisen suojasään aikana. Suomalaisten suosikkikohteita olivat Leningrad, nykyinen Pietari, ja Neuvostoliittoon kuulunut Tallinna. Monet lensivät myös Mustanmeren rannalle Jaltalle.
Jalta sijaitsee kiistellyllä Krimillä.
Idänmatkailun huippuvuosia elettiin 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa, jolloin naapurimaassa kävi lomailemassa vuosittain noin 300 000 suomalaista.
– Moni on muistellut, että kyllä siellä hyvin viihdyttiin. Matkoista on lämpimiä muistoja. Ne on koettu hyvin mielenkiintoisiksi retkiksi, Lahtinen sanoo.
Suomalaisten turistien ryhmämatkoista ikimuistoisia tekivät mustan pörssin kauppojen hierominen himoituilla länsitavaroilla sekä runsain mitoin saatavilla ollut halpa vodka.
Samppanjaa ja vodkaa
Työväenmuseo Werstas Tampereella on kerännyt itämatkailuun liittyviä tarinoita ja matkamuistoja näyttelyksi.
Vapaaehtoiset Museosakista haastattelivat Neuvostoliitossa matkailleita ihmisiä ja koostivat muisteluista filmin. Filmi esitetään Lenin-museossa Tampereella torstaina.
Suosittuja tuliaisia olivat maatuskanuket, huivit ja alkoholi.
– Neuvostoliiton puolelta ei niin vain voinut tuoda kaikkea. Esimerkiksi ruplia ei voinut tuoda takaisin. Siihen liittyy hauskoja tarinoita, kun esimerkiksi samppanjaa ostettiin niin paljon, ettei vahingossakaan jäänyt ruplia, Lahtinen kertoo.
Ruplien lisäksi suomalaiset maksoivat tavaroilla mustassa pörssissä. Sukkahousuja puettiin monet päälle, että niitä riitti myytäväksi.
– Neuvostomatkojen konkarit tiesivät, miten kätkeä tavaroita vaatteisiin ja laukkujen pohjalle ja niillä saatiin ostoksia tehtyä. Sukkahousut ovat yksi klassikko. Mutta myös farkut ja äänilevyt, erilaiset lehdet, myös pornografiset, saattoivat tehdä kauppansa.
– Käytännössä kaikki se, mitä ei ollut Neuvostoliitossa saatavilla. Päivittäis- ja ylellisyystavaroista oli pula ja puute, kuten sukkahousuesimerkki kertoo. Niitä ei kaupoista saatu, joten länsimaiset turistit pääsivät tekemään kauppaa, Lahtinen selittää.
Suomalaiset saivat kontakteja ostajiin autokuskien ja muiden paikallisten kautta. Kaupanteossa piti olla tarkkana.
– Kertomuksien mukaan esimerkiksi jos Tallinnan Viru-hotellissa meni sanomaan huoneessa, että vessapaperi on loppu, nopeasti tuli vessapaperia huoneeseen. Korvat saattoivat kuunnella.
Idänmatkailu hiipui 1990-luvulla
Idänmatkailu alkoi hiipua pikku hiljaa. Samalla katkesivat myös vierailut Suomessa. Tampereella Lenin-museo kuului vielä viralliseen matkailuohjelmaan Neuvostoliiton romahtamiseen asti.
1980-luvulla poliittinen tilanne ja kylmän sodan viileneminen vaikuttivat tilanteeseen, mutta matkoja tehtiin Lahtisen mukaan silti suhteellisen vilkkaasti.
– 1990-luku sekoitti pakkaa ja koko valtio romahti. Siitä alkoivat uudenlaiset matkamuistot, Anne Lahtinen sanoo.
Neuvostomatkailu-filmi esitetään Lenin-museolla Tampereella torstaina 28.3. kello 17.30-18.30. Vapaa pääsy.
Kerro muistosi matkasta itänaapuriin. Keskustelu on auki 26.3. kello 22. asti.