URDOMA, ARKANGELI Heinäkuun viimeisenä päivänä joukko metsästäjiä samosi Urdoman taigalla Arkangelin erämaassa. He olivat valmistautumassa tulevaan metsästyskauteen, suorittamassa riistalaskentaa.
Yhtäkkiä heidän eteensä avautui paljaaksi hakattu alue. Puut oli kaadettu, maata myllätty. Poissa oli myös paikallisille tuttu sienestyspaikka Kultainen mäki, joka värjäytyi syksyisin kullanhohtoiseksi sen rinteillä kasvavista koivurouskuista.
Erämaa oli sulkenut sisäänsä synkän salaisuuden. Urdoman Šiesin pikkukylään oli rakenteilla jättimäinen kaatopaikka, josta kukaan paikkakunnalla ei ollut tiennyt mitään.
Paljastui, että virallisten suunnitelmien mukaan tänne tuotaisiin junilla seuraavan 20 vuoden aikana yhteensä 10 miljoonaa tonnia jätettä Moskovasta – 1 200 kilometrin kaukaisuudesta.
Jätteiden kuljetus Moskovasta Šiesiin tarkoittaa samaa, kuin jos helsinkiläisten roskat kärrättäisiin Utsjoelle. Välimatka on sama, mittaluokka tosin aivan toinen.
Aktivistit puhuvat Euroopan suurimmasta kaatopaikasta. Ja se voi muuttua vielä maailman mittaluokan ympäristökatastrofiksi.
Pakkasta on parikymmentä astetta, mutta se ei vapaaehtoisia lannista. Madmasin kylän asukkaat ovat perustaneet tiesulun liki 40 kilometrin päähän kaatopaikan rakennustyömaasta.
He heräsivät kaatopaikan rakennustöihin sen jälkeen, kun kylän läpi alkoi vinha rekkaralli viime elokuussa. Raskaat ajoneuvot kuljettivat maa-ainesta rakennustyömaalle. Ne nostattivat pölyä, aiheuttivat melua sekä pilasivat Madmasin kylätien.
Nyt tiesulun penkkaan on kaivettu nuotiopaikka, kyltit nostettu penkalle. ”Näpit irti Šiesista!” ne sanovat.
– Moskovan roskamafia haluaa järjestää tänne meille uuden Tšernobylin. Rikoslaissamme tätä kutsutaan ympäristörikokseksi, sanoo nuotiolla lämmittelevä Juri Šigarjev.
Vapaaehtoiset päivystävät tiesululla kellon ympäri. Tämän ja kahden muun tiesulun tavoitteena on pysäyttää Šiesin jättimäisen kaatopaikan rakennustyöt.
Siinä ne ovat osin onnistuneetkin. Tiesulut ovat estäneet polttoainekuljetukset työmaalle. Siksi Šiesissä on ollut muutaman päivän hiljaista.
Kaatopaikan rakennussuunnitelmissa näkyy 320 hehtaarin kokoinen alue, mutta se jäänee puolen miljoonan tonnin vuosittaisilla jätekuljetuksilla pieneksi.
– Se mitä näemme täällä nyt, on vasta alkua, sanoo Ivan Ivanov.
Ivanov on ympäristöaktivisti, joka toimii Petšora- ja Vytšegdajokien pelastuskomiteoissa ja asuu osan aikaa Šiesin kaatopaikkatyömaan reunalle tuodussa asuntovaunussa.
Kaatopaikan työmaa on raivattu keskelle haurasta erämaata.
Šiesin maasto on soista, ja nyt puut on kaadettu ja tärkeä maa-aines kuorittu pois. Pohjavesi on lähellä maanpintaa. Suoluonto on tuhottu, Kultainen mäki ja monet uhanalaiset lajit sen mukana.
Suurin vaara liittyy kuitenkin siihen, että soinen Šies sijaitsee alueen jokien tulva- ja valuma-alueella. Lähellä virtaava vaikuttava Vytšegda on Komin ja Arkangelin alueiden pääjokia ja Vienanjoen tärkein sivujoki.
Vienanjoki taas laskee Vienanmereen, ja vesi kulkeutuu sitä kautta Barentsinmerelle.
– Kyse on kokonaisesta vesijärjestelmästä, ja sen päälle aiotaan nyt rakentaa, Svetlana Babenko kuvaa.
Babenko on Puhdas Urdoma -liikkeen johtaja. Se syntyi muutama päivä metsästäjien kesäisen löydön jälkeen, kun järkyttyneet urdomalaiset kokoontuivat kirkonkylän kerhotalolle.
Jos kaatopaikalta valuu saasteita Šiesin suoluontoon, ne voivat virrata jokia pitkin vaikka kuinka pitkälle – Barentsinmereltä arktisille alueille saakka. Aktivistit maalaavat uhkakuvaa koko maapalloa koskevasta ympäristökatastrofista.
– Kyse on maapallomme verenkierrosta, Babenko kuvaa.
10 miljoonaa tonnia jätettä luontoomme seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana, hän puuskahtaa.
– Se on murhaa.
Kaatopaikan puhemiehet vakuuttavat, että Moskovasta tuotavat jätteet eivät aiheuta ympäristölle vaaraa, sillä ne pakataan muovitettuihin briketteihin. Aktivistit eivät sitä usko, sillä heidän mukaansa kaavaillulla alueella ei ole tehty maaperäkartoituksia tai ympäristötutkimuksia.
Moskovan jäteongelma on kasautunut jo vuosikausia.
Venäjä tuottaa yhdyskuntajätettä vuodessa yli 60 miljoonaa tonnia, josta kymmenys tulee pelkästään Moskovasta. Jätteen määrä on kymmenkertaistunut kymmenessä vuodessa.
Jätettä ei juuri lajitella. Vain noin kymmenen prosenttia siitä kierrätetään tai poltetaan energiaksi.
Loppu haudataan maastoon.
Kaatopaikkoja on Venäjällä neljä miljoonaa hehtaaria. Laittomien kaatopaikkojen määrää ei tiedä kukaan.
Myös Venäjän presidentti Vladimir Putin on ottanut jäteongelman esille. Mutta ratkaisu on tähän mennessä ollut toimivan kierrätysjärjestelmän ja jätehuollon luomisen sijaan yksinkertaisesti jätteiden muualle siirtäminen. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Suunnitelmissa on rakentaa jätteenpolttolaitoksia, ja suomalaisetkin yritykset ovat käyneet Venäjällä esittelemässä ratkaisujaan. Jättimäisen ongelman edessä muutokset ovat kuitenkin kovin hitaita.
Moskovan jätteet aiheuttivat viime vuonna mielenosoituksia niillä paikkakunnilla, jotka ovat joutuneet vastaanottamaan 16 miljoonan pääkaupunkilaisen roskat.
Viime keväänä runsaan sadan kilometrin päässä Moskovasta sijaitsevassa Volokolamskissa kymmeniä ihmisiä joutui sairaalahoitoon jätevuoresta syntyneiden kaasujen takia. Monet sairastuneista olivat lapsia. Mielenilmaukset kestivät viikkoja.
Moskovan lähistöllä olevat kaatopaikat ovat täynnä. Monet paikkakunnat ovat myös kyenneet torppaamaan suunnitelmat uusista kaatopaikoista. Siksi jätemaita etsitään yhä kauempaa.
Yli tuhannen kilometrin päässä sijaitseva Urdoma ja Šiesin kylä sijaitsee epäonnekseen aivan Moskova–Vorkuta-junaradan varrella.
Moskova–Vorkuta-junaradan historia on synkkä. Sen rakensivat pakkotyöllä vangit, jotta Vorkutan kivihiilikaivokset saatiin yhdistettyä muuhun maailmaan. Kaivokset olivat osa Stalinin Neuvostoliiton pahamaineista vankileirien saaristoa.
Ensi vuonna samaa rataa pitkin junien on määrä alkaa tuoda jätettä Moskovasta Šiesiin.
Šiesin asema oli vielä vuosi sitten pienen kylän erämaa-asema, mutta nyt sen ympärillä on paljaaksi hakattu kaatopaikan rakennustyömaa.
Juna-asemalle jarruttaa aamujuna Arkangelin kaupungista. Siitä hyppää ulos reipas naiskolmikko. He ovat arkangelilaisen ympäristöliike 42:n jäseniä.
– Täällä rikotaan ihmisoikeuksia ja heidän oikeuttaan puhtaaseen luontoon. Tämä on kammottavaa, siksi haluamme tehdä kaikkemme auttaaksemme, Irina Utkina sanoo.
Kolmikko aikoo viettää viikonlopun tiesuluilla päivystämässä yhdessä paikallisten asukkaiden kanssa.
– Ihmiset istuvat kodeissaan ja ajattelevat, että asiat ovat heidän puolestaan jo päätetty, Anastasia Košneva sanoo.
Venäjällä ympäristöliike ei ole kovinkaan trendikäs. Urdomalaisetkin ovat saaneet kuulla olevansa amerikkalaisten kätyreitä.
Lähiseudun asukkaat ovat silti yrittäneet protestoida kaatopaikkaa vastaan. Kymmeniä tuhansia nimiä on kerätty Arkangelin alueen kuvernöörille Igor Orloville. Kansanäänestystä jätekuljetuksista on vaadittu ja rakennustyömaasta valitettu – turhaan.
Siksi pieni mutta sinnikäs joukko paikallisia asukkaita ja ympäristöaktivisteja päivystää yötä päivää kolmella tiesululla ja rakennustyömaan reunamilla.
Ympäristöaktivisti Ivan Ivanovin hengitys höyryää. Hän on sonnustautunut paksuihin toppavaatteisiin, jalassa on paksupohjaiset talvisaappaat.
Hän kiipeää Šiesin kaatopaikan rakennustyömaalla jäätyneen maamassakasan huipulle.
Ivanovin mukaan kukaan ei tunnu tietävän, kuka on vastuussa päätöksestä perustaa moskovalaisjätteiden kaatopaikka pohjoiseen.
Osa Šiesin kaatopaikka-alueesta oli vuokrattu Venäjän valtion rautateille, ja se on alivuokrannut sen edelleen. Hankkeen taustalla tuntuu olevan yhtiö, jonka pääoma oli aluksi 100 000 ruplaa (7 262 euroa). Nyt kyseinen firma pyörittää jo 10 miljardin ruplan investointeja.
– Heillä näyttää olevan monimutkaisia järjestelyjä, mikä kertoo siitä, että taustalla on vaikutusvaltaisia ihmisiä, Ivanov pohtii.
Siksi viranomaisetkaan eivät tunnu saavan otetta hankkeesta.
Nyt paikalliset panevat toivonsa seudun suureen työllistäjään, maailman suurimpaan kaasuyhtiöön Gazpromiin.
Urdoman kautta kulkevat Gazpromin kaasuputket Jamalin kaasukentiltä kohti Moskovaa ja Eurooppaa. Urdomassa on putkilinjojen lisäksi paineasema.
Pääjohtaja Aleksei Millerille on lähtenyt Urdomasta kirje, jossa ilmaistaan huoli kaasuputkien turvallisuudesta. Ne nimittäin kulkevat vain muutamien satojen metrien päässä Šiesiin rakennettavasta kaatopaikasta.
Jos kaatopaikalla tapahtuu jokin hallitsematon kemiallinen reaktio, kaasuputkien räjähdysvaara on ilmeinen. Ja se katastrofi kestäisi kauan – niin kuin Tšernobyl.
Vastausta Gazpromilta ei ole vielä tullut.
Voit keskustella jutusta Yle Tunnuksella kello 20 asti. Kirjeenvaihtaja Marjo Näkki osallistuu keskusteluun kello 15.30–17.