Kuulen yhä harvemmin nuorten kertovan lukemisharrastuksestaan tai jonkun lukeneen ihan oikeasti kotitehtäväksi annetun kirjan äidinkielen tunnille. Joillekin ne ovat ainoita luettuja kirjoja. Äidinkielen kirjat pitäisi lukea, koska on pakko. Sitä pidetään pakkona, ahdistavana taakkana, joka usein päättyy viimeisen illan Wikipedian selaamiseen tai kirjasta tehdyn elokuvan katsomiseen. Harva ottaa sen mahdollisuutena, uutta antavana kokemuksena. Ottaen lisäksi huomioon, että koulun “pakkokirjat” ovat arvostettuja ja tärkeitä teoksia, jotka ovat valittu syystäkin. Olen iloinen, että kouluissa annetaan luettavaksi kirjoja. Lukemisen taito on jotain, mitä tarvitsemme koko elämämme ajan.
Hektinen elämäntyyli ja virtuaalimaailma ovat irrottaneet otteemme monista itseämme kehittävistä harrastuksista, kuten lukemisesta. Olen myös lukenut asiasta monesti lehdistä. “Ei ole aikaa” on usein kuulemani perustelu aikaansaamattomuudelle lukemisen suhteen. Näin tapasin uskotella myös itselleni, kun pohdin minne lapsuuden harrastus oli kadonnut. On epätodennäköistä, ettei aikaa muka yksinkertaisesti löytyisi, kun moni tuijottaa kännykän näyttöä useita tunteja päivässä. Samalla kuulen kavereiltani, ettei heillä ole kotona mitään tekemistä.
Jos tahdomme oppia viisaiksi, on maailman tapahtumia osattava punnita eri kannoilta.
Toinen kuulemani selitys lukemattomuudelle on keskittymiskyvyn puute, kun ei malta. Nuorten keskittymiskyky on heikkoa, eikä se paremmaksi ainakaan muutu, jollei sitä harjoita. Kirjaa helpommin käteen tulee otettua kännykkä. Siellä elämmekin sitten ihan toista elämää. Youtube-videoita katsellessa ja kavereiden profiilien stalkkaamisessa vierähtääkin helposti useita kymmeniä minuutteja. Toki sekään ei ole täysin turhaa, mutta ajattelumme ei kehity siitä juurikaan. Somettaminen on helppoa ja koukuttavaa, koska siinä ei tarvitse käyttää omaa päätään. Tämä johtaa kierteeseen, jolloin kirjan aloittaminen on yhä vaikeampaa.
Viime vuosien aikana olen oppinut ymmärtämään lukemisen tärkeyden. Lukemisen vaikutus luovuuteen ja mielikuvitukseen on suuri. Kirjojen avulla ymmärrämme paremmin maailmaa niiden avatessa meille uusia näkökulmia. Pystymme myös ilmaisemaan itseämme paremmin erilaisin sanoin. Jos koulukirjat ovat ainoa lukemamme, opimme vain niiden rajatut kaavat teorioineen, emmekä opi kriittisiksi. Jos tahdomme oppia viisaiksi, on maailman tapahtumia osattava punnita eri kannoilta.
Mikäli jaksaa raahautua läheiseen kirjastoon, löytyy sieltä varmasti jokaiselle jotain. Valikoima on niin suuri, että välillä ihan paniikki iskee, kuinka ehtisi lukea kaiken haluamansa. Kirjastot laittavat myös hyviä kirjoja esille, joita on hyvä vilkaista, mikäli ei tiedä mistä aloittaa. Kirjaston henkilökuntakin on huomannut nuorten välinpitämättömyyden kirjoja kohtaan. He kysyvät melkein aina, onko etsimäni kirja koulua varten. Tähän kysymykseen voin ylpeänä vastata, että ei.
Siiri Piirainen, Sammon keskuslukion viestintälinjan Uutisluokka
Yle Uutisluokka on mediakasvatushanke, jossa nuoret tekevät uutisia omista aiheistaan.