Sateenkaaren väreissä vilkkuvat valot, koukuttavat äänet ja kolikoiden kilinä on kuin tivoli pienoiskoossa. Lapsi seisoo kiltisti värikkään tarranauhan takana ja odottaa. On odottanut jo pitkään. Aikuinen on täysin pelin otteessa. Maailma ympäriltä on hävinnyt. Ja lapsi.
Joensuulainen 26-vuotias Pinja Hiltunen havahtui alakoululaisena vanhemman peliriippuvuuteen. Nyt hän kerää nimiä Rahapelit pois kaupoista -kansalaisaloitteeseen (kansalaisaloite.fi).
Äskettäin alulle pannussa aloitteessa vaaditaan rahapeliautomaatteja poistettavaksi kauppojen lisäksi kioskeista, ravintoloista ja huoltoasemilta. Pinja Hiltunen allekirjoitti vaatimuksen ensimmäisten joukossa.
Kotitalousopettajaksi Joensuussa opiskeleva Hiltunen ei pidä rahapeliautomaattien äänistä ja valoista vieläkään.
– Tulee mieleen huonot lapsuusmuistot, kun omalla vanhemmalla oli rahapeliriippuvuus ja hän pitkälti juuri rahapeliautomaateilla pelasi.
Ensimmäiset muistikuvat vanhemman peliriippuvuudesta Pinja Hiltusella on kahdeksanvuotiaana. Hän häpesi aikuisen pelaamista.
– Muistan, kun olin vanhemman mukana ruokakaupassa. Jännitin koko ajan, että joku opettaja tai kaveri näkee vanhempani pelikoneella ihan kuin jossain transsissa.
Hiltunen kertoo olleensa yhteisillä pelireissuilla mukana noin kymmenvuotiaaksi. Sen jälkeen into lopahti.
– Jäin mieluummin kotiin, kun vanhempi lähti mukamas ruokaostoksille. Hän saattoi pelata vaikeimpina aikoina lähes päivittäin useita tunteja.
Nälkää ja paniikkia
Istumme Pinja Hiltusen kanssa kaupassa olevalla penkillä rahapeliautomaattien läheisyydessä, punaisen tarraviivan ulkopuolella.
Pelikoneiden valot välkkyvät, värikkäät koneet ääntelevät kutsuvasti. Silloin tällöin koneen kouruun putoaa muutama euro.
Pinja Hiltunen on kokenut lapsena ja nuorena helvetin peliriippuvaisen läheisenä.
– Ensimmäisen paniikkikohtauksen sain kymmenvuotiaana kesken matematiikan kokeen. Silloin iski vahva pelko siitä, että kuolen siihen paikkaan. Nykyisin kohtauksia tulee silloin tällöin ja ne ovat lievempiä.
Hiltunen on myös yrittänyt itsemurhaa lääkkeillä 19-vuotiaana.
– Sairaalasta lähdin kotiin vanhemman painostuksesta jo samana iltana. Hän vakuutti pitävänsä minusta huolta. Muistan, etten pystynyt kävelemään suoraan, koska elimistö oli vielä täynnä lääkkeitä tai sitten olin muuten vaan poikki ja sekaisin.
Omien vaikeuksien keskellä Pinja Hiltunen auttoi vanhempaansa myös rahallisesti.
– Jouduin etsimään osa-aikatöitä peliriippuvuuden rahoittamiseksi. Aina kotona ei ollut ruokaakaan, joten opettelin sietämään nälkää.
Hiltusen tilannetta pahensi vielä se, että pelaava vanhempi oli yksinhuoltaja. Toinen vanhempi oli lähtenyt kotoa jo ennen peliriippuvuuden kehittymistä.
Nuori nainen myöntää nyt olleensa liian kiltti ja tunnollinen lapsi.
– Kun alkoi mennä huonosti, en osannut sanoa siitä kenellekään. Pyrin vain sietämään sitä vuodesta toiseen.
Hiltusen perheessä ei osattu puhua vaikeista asioista. Peliriippuvuudesta ja sen seurauksista ei tiennyt lähipiiri eivätkä muutkaan ihmiset.
– Yritin kyllä kertoa koulussa opettajille ja kuraattoreille, mutta mikään ei tepsinyt. Tilanne jatkui yhtä sietämättömänä kuin aiemminkin. En tiedä johtuiko se siitä, että peliriippuvuudesta ei silloin puhuttu niin paljoa julkisesti.
Pois kotoa
Rahapeliä pelaa eläkeiässä oleva rouva, joka ei suin surmin allekirjoita Rahapelit pois kaupoista -kansalaisaloitetta.
– Antaa vain pelikoneiden olla. Se joka rahansa tänne pistää, vastaa siitä ihan itse. En allekirjoita.
Pinja Hiltusen rankkaa lapsuutta ja nuoruutta on vaikea kuvitella. Nyt vastapäätä istuu tasapainoisen oloinen, selkeästi ja rauhallisesti elämästään kertova nuori nainen.
– Tuntuu käsittämättömältä, että siitä on selvinnyt. Toivon, ettei kukaan joudu sellaista kokemaan.
Pinja Hiltusen elämän pelasti muutto pois kotoa ja opiskelun aloittaminen vieraassa kaupungissa. Tosin sitäkin varjosti varsinkin alussa vanhemman peliriippuvuus.
– Ensimmäinen vuosi oli todella rankkaa. Säästin vieläkin pakonomaisesti. Pelkäsin, että voi tulla uusi romahdus ja minun pitää jälleen tukea peliongelmaista vanhempaani.
Peliriippuvaisten läheisille on tarjolla monenlaista apua, jos sitä vain haluaa ja osaa etsiä. Pinja Hiltunenkaan ei olisi pystynyt tekemään käänteentekeviä ratkaisuja elämässään ilman ulkopuolista apua.
Hän haki ja sai apua yksityiseltä psykoterapeutilta ja A-klinikalta.
– Siellä tajusin, että olin läheisriippuvainen omasta vanhemmastani. Olin valmis uhraamaan itseni hänen takiaan. Ammattilaisen tuella uskalsin hakea opiskelemaan ja opin pitämään huolta itsestäni.
Peliongelmaisen vanhemman puolestaan pelasti tyttären itsemurhayritys. Siinä vaiheessa hän tajusi, miten peliriippuvuus vaikutti lapseen ja nuoreen.
– Vanhemman heräämiseen vaikutti myös se, kun muutin pois kotoa ja lähdin opiskelemaan kotitalousopettajaksi. Siinä vaiheessa häneltä hävisi tukiverkko ja hän motivoitui hakemaan apua itselleen.
Pinja Hiltusen vanhempi selvisi peliriippuvuudesta eikä hän ole pelannut moneen vuoteen. Myös keskinäiset välit ovat parantuneet.
– Itsekin olen hyvässä mielentilassa. Nyt kykenen hahmottamaan, että kyseessä on aikuinen ihminen enkä ole hänestä vastuussa, Pinja Hiltunen toteaa.
Bussirahat pelikoneeseen
Rahapeliä pelaava rouva kertoo, että hän pelaa silloin tällöin kauppareissulla.
– Tämä on ajankulua ja jos saisi hyvät potit. Ainahan se on raha tarpeen. On tullut joskus hyviäkin potteja, kerran 250 euroa neljän euron panoksella. Ei tämän äärellä minulla kulu yhtään liikaa aikaa.
Joensuulainen Pinja Hiltunen on kääntänyt rankat lapsuus -ja nuoruuskokemukset peliriippuvaisen läheisenä voitokseen.
Hän on nykyisin vertaistukiohjaaja ja kokemusasiantuntija Pelirajat´on -ryhmän chatpäivystyksessä.
– Peliriippuvaisten keskuudessa kiertää hyvin musta ja synkkä vitsi siitä, että peliriippuvaisen maitolitra on viisikymmentä euroa. Rahat kun menevät pelikoneeseen.
Hiltunen kertoo esimerkin myös nuoresta pojasta, joka on joutunut varastamaan polkupyörän tai pummaamaan rahat kaverilta, kun rahapeliautomaatti on niellyt äidin bussirahat.
Punaiset pelit koukuttavat
Kerrallaan pelaan puolesta tunnista tuntiin, jos sattuu kavereita samojen koneiden ääreen, kertoo nainen pelikoneen äärellä.
Tältä rouvalta ja monelta muulta pelaaminen kauppareissulla loppuu, jos Rahapelit pois kaupoista -kansalaisaloite menee läpi.
Peliriippuvaisen läheisenä Pinja Hiltunen on miettinyt ja etsinyt vuosia vastausta siihen, miksi joku pelaa. Lopullista vastausta ei ole vielä löytynyt.
Siitä hän on kuitenkin varma, että kyseessä on samanlainen riippuvuus kuin alkoholi -tai huumeongelma. Tämä vertaus sisältyy myös Rahapelit pois kaupoista -kansalaisaloitteeseen.
– Pahimmillaan se voi olla noin vakava asia. Varsinkin rahapeliautomaatit ovat niin sanottuja punaisia pelejä ja ne koukuttaa nopeasti. Niihin liittyy korkea peliongelmien riski.
Aloitteeseen pitää saada 50 000 nimeä puolessa vuodessa, jotta eduskunta ottaa sen käsittelyyn. Nyt, maaliskuun lopussa, nimiä on lähes 9 000.
Lakimuutoksen jälkeen rahapeliautomaatteja voisi pelata ainoastaan kasinoilla ja erityisissä valvotuissa pelisaleissa, todetaan aloitteessa.
Tätä odotellessa Pinja Hiltunen kerää kamppeensa ja kääntää selkänsä värikkäälle minitivolille.
Lue lisää: