Hyppää sisältöön
Artikkeli on yli 4 vuotta vanha

Ranskan uuden aallon elokuvaohjaaja Agnès Varda on kuollut

Varda oli eturintamassa elokuvakerronnan perinteitä murtaneessa liikkeessä.

Agnes Varda Berliininelokuvajuhlilla helmikuussa 2019.
Agnes Varda Berliininelokuvajuhlilla helmikuussa 2019. Kuva: AOP
Heikki Heiskanen
Avaa Yle-sovelluksessa

Ranskan uuden aallon keskeisiin tekijöihin lukeutuva elokuvaohjaaja Agnès Varda on kuollut 90 vuoden iässä.

Varda kuoli syövän aiheuttamiin komplikaatioihin kotonaan perheen ja ystävien seurassa.

Ohjaamisen ohella Varda oli myös valokuvaaja, käsikirjoittaja, näyttelijä ja kuvataiteilija.

Agnès Varda syntyi Ixelles'ssä Belgiassa 1928 ja kasvoi pienessä Sèten kalastajakylässä Välimeren rannikolla Etelä-Ranskassa. Hän opiskeli kirjallisuutta ja psykologiaa Sorbonnessa. Varda aloitti valokuvaajana mutta siirtyi sitten elokuvaan.

Varda kuvasi ensimmäisen elokuvansa La Pointe Courte (1955) Sètessä kalastajayhteisön parissa käyttäen paikallisia asukkaita yhdessä näyttelijöiden kanssa. Tunnettu ranskalainen näyttelijä Philippe Noiret teki ensimmäisen elokuvaroolinsa. Elokuvaa on pidetty Ranskan uuden aallon edelläkävijänä.

Elokuvakerronnan uudistaja

1950- ja 1960- luvuilla syntynyt uusi aalto pyrki rikkomaan perinteisiä elokuvakerronnan tapoja, uusimaan niin kuvauksen, leikkauksen kuin kerronnankin keinoja. Liike oli myös kytköksissä aikansa vilkkaaseen yhteiskunnalliseen liikehdintään.

Varda on sanonut, että elokuvan sääntöjen rikkominen oli hänelle helppoa, koska hän ei tuntenut niitä alun perinkään. Hän oli nähnyt vain kymmenkunta elokuvaa alkaessaan itse tehdä elokuvia.

Ranskan uuden aallon elokuvantekijät on tavattu jakaa kahteen ryhmään: Cahiers du Cinema -elokuvalehden ympärille syntyneen ryhmän jäseniä olivat muun muassa Jean-Luc Godard ja François Truffaut. Vasemman rannan (Rive Gauche) ryhmään kuuluivat muun muassa Chris Marker, Alain Resnais ja Marguerite Duras.

Oman tiensä kulkijana tunnettu Varda on kirjallisten vaikutteidensa takia luettu usein jälkimmäiseen ryhmään, jonka elokuvanteko oli kytköksissä kirjalliseen nouveau roman -liikkeeseen ja jonka elokuvat olivat jopa kokeellisempia kuin Cahiers du Cinema -ryhmän.

Yksi Vardan tunnetuimmista elokuvista on Cleo viidestä seitsemään (Cléo de 5 à 7, 1962). Se kertoo nuoresta naisesta, joka harhailee kaupungilla kahden tunnin ajan odottaessaan lääkäriltä testituloksia, mahdollisesti vakavan sairauden diagnoosia.

Elokuvassa Onnen hetket (Le Bonheur 1965) puuseppä rakastaa vaimoaan mutta ryhtyy silti syrjähyppyyn. Elokuvan värikuvausta on verrattu impressionistiseen maalaukseen. Vardaa on pidetty myös varhaisena feministisenä elokuvatekijänä.

Viimeinen elokuva sai ensi-illan helmikuussa

Varda sai elämäntyöstään Cannesin elokuvajuhlien Kultaisen kunniapalmun vuonna 2015. Hän oli ensimmäinen nainen, joka sai tämän arvostetun palkinnon.

Varda jatkoi aktiivisesti töitä aivan viime hetkiin asti. Hänen uusin omaelämäkerrallinen dokumenttielokuvansa sai ensi-iltansa Berliinin elokuvajuhlilla viime kuussa.

Varda oli naimisissa elokuvaohjaaja Jacques Demyn (1931–1990) kanssa. Pariskunta tapasi vuonna 1959. Varda teki miehensä elämästä elokuvan Jacquot – poika Nantesista (Jacquot de Nantes, 1990).

Lisää aiheesta:

Yle Teema: Eurooppalaisen elokuvan mestari Agnès Varda kulkee yhä omia teitään

Suosittelemme sinulle