Pohjankyrön suurpitäjä, maaliskuu 1718. Kievarin pitäjä Johanna kattaa pitkiä pirtinpöytiä yhdessä naapurin Herrgårdin mahtitalon emännän Helenan kanssa. Illanistujaisiin on tulossa nelisenkymmentä vierasta.
Turvesuosta on kaivettu esiin vihollisilta piilotetut pöytähopeat. Veitsi katetaan lautasen viereen hieman vinoon, ettei uhata vastapäätä istuvaa. Tunteet saattavat kuumeta ja näin pyritään välttämään yhteenotot.
Pakanallisuutta ei uskalleta aivan hylätä. Siksi haarukan piikit ovat alaspäin.
– Näin paholainen pysyy pöydän alla, mamselli Johanna kertoo.
Katovuosien juhlat
1700-luvun taistelut ja katovuodet piinasivat koko maata, myös Pohjanmaata. Silti pöydät notkuvat herkuista. Alkuruokana on sienisoppaa, jonka jälkeen nautitaan muun muassa meren antimia: kyröläisessä wiinassa uitettua lohta.
Keskimmäinen pöytä on varattu korkeamman säädyn edustajille ja korkeasti oppineille. Pöydän päähän on katettu pöytä kapteeni Pegetsu Tevalinille ja Ulrika Andersintytärelle.
– Toivomme, että hän on suopealla tuulella. Mikäli hän ei ole, hänellä on valta sanoa, että hän seuralaisineen syö kaiken ja muut vain istuvat ja katsovat, mamselli Johanna kertoo.
Reunimmaisissa pöydissä istuvat maanviljelijät ja käsityöläiset. Östermyrastakin on saapumassa vieraita. Nähtäväksi jää miten he tulevat toimeen Waasan vieraiden kanssa.
Kun vieraat saapuvat, riittää mamselleilla kiirettä heidän kestitsemisessään. Ruokasalin täyttää hameiden kahina, kun mamsellit juoksevat köökin ja salin väliä.
Napuen taistelusta selvinneitä itsellisiä naisia
Isokyrö, maaliskuu 2019. Napuen mamsellit koostuu kuvitteellisesti Napuen taistelusta selvinneistä naisista. Yhtään miestä ei ole ryhmässä virallisena jäsenenä.
– Se johtuu täysin siitä historiasta, että me ollaan itsellisiä naisia. Napuen taisteluiden aikaan suuri osa miehistä kuoli. He menettivät henkensä taisteluissa tai heidät tapettiin taisteluiden jälkeen tai vietiin orjiksi, Johanna Talso kertoo.
Idea Mamselleihin syntyi vuonna 2014 Napuen taistelun 300-muistovuoden jälkeen. Kaikilla silloiseen näytökseen osallistuneilla naisilla oli ommeltu ajan henkeen sopivat vaatteet.
– Joku sitten näytöksen jälkeen kysyi, että mitä nyt tehdään, Talso kertoo.
Napuen mamsellit perustettiin aluksi kotiseutuyhdistyksen kylkeen, mutta eriytyi myöhemmin omaksi yhdistyksi. Aktiiveja toiminnassa on reilu parikymmentä naista.
Isokyröläisten Helena Tuuri-Tammelan jaTalson innostus toimintaan lähti halusta elävöittää omaa värikästä historiaa. Elävöittämisen vuoksi naiset ovat valmiita istumaan vaikka jalkapuussa. Mamsellit ovat tuoneet myös yhteisöllisyyttä ja yhteishenkeä Isoonkyröön.
– Siellä historiassa on suruja ja iloja. Niiden kautta me halutaan oppia historiaa, elävöittää sitä ja viedä eteenpäin, Tuuri-Tammela kertoo.
Rankka historia
Elämä 1700-luvun Pohjanmaalla ei ollut helppoa, sillä vuosina 1700–1721 käytiin suuri Pohjan sota. Taistelu huipentui 19. helmikuuta 1714 käytyyn Napuen taisteluun, jossa Venäjän joukot saivat voiton Ruotsin karoliinijoukoista ja heitä avustaneista pohjalaisista talonpojista. Taistelussa kuoli ja joutui vangiksi suuri joukko Kyrönmaan miehistä.
– Ne jotka pystyivät, pakenivat jään yli Ruotsin puolelle. Ne, jotka eivät paenneet, jäivät tänne vihollisen armoille ja koettivat paeta metsiin, Talso kertoo.
1714 alkoi isonvihan eli venäläismiehityksen aika, joka kesti vuoteen 1721 asti. Pohjanmaan kerrotaan kokeneen isonvihan kauhut raskaampana kuin muun Suomen.
– Siitä se meidän vahvuus on varmasti tullutkin. Vaikeuksien kautta on menty eteenpäin. Sitä arvostan, että on pärjätty, Tuuri-Tammela toteaa.
Vaikka taisteluista on reilu 300 vuotta, näkyy se edelleenkin alueella. Isostakyröstä löytyy muun muassa monia piilopirttejä ja muistomerkkejä. Myös moni yritys ammentaa brändiään pohjalaisesta sisukkuudesta ja taistelutahdosta.
.
“Mieluummin nenä noessa ja vähäsen rikkinäisissä ja parsituissa vaateparsissa”
Historian elävöittämisessä tärkeässä roolissa on vaatetus: korsetit, kerrostetut hameet, esiliinat, hartiahuivit ja myssyt. Vaikka aikakausi antaisi luvan mahtailuun, ovat mamsellit Talson ja Tuuri-Tammelan mukaan kunnon maalaisia, joilla on jalat maassa.
– Kun on oltu sodassa ja väkivallan, raiskauksien ja ryöstämisten melskeessä, ei silloin ole kaivettu pitsiä ylle, Tuuri-Tammela toteaa.
– Mieluummin nenä noessa ja vähäsen rikkinäisissä ja parsituissa vaateparsissa. Me on haalittu ylle sitä, mitä kaikessa hätäkässä on ehditty, Talso lisää.
Talson mukaan lukuisat vaatekappaleet ovat saaneet hänet ymmärtämään, miksi piikatyttöjä on tarvittu apuun pukeutumisessa.
– On hikistä hommaa saada kaikki nämä päälle, Talso naurahtaa.
Monet harrastajista ovat ommelleet asunsa alusta lähtien itse. Paljon hyödynnetään kirpputoreja, vintin kätköjä ja ulkomaisia verkkokauppoja.
– Aluksi ihmettelin historian harrastajia, jotka kertoivat tilaavansa kenkiä Tšekeistä, nappeja Amerikasta ja kankaita Ruotsista. Mietin, että mitähän nämä kummajaiset ovat. Nyt olen itse samanlainen, Talso kertoo.
Yksityiskohtia
Vaatetuksessa on paljon yksityiskohtia, jotka ihmetyttävät nykypäivänä. Tuuri-Tammelan kaulassa esimerkiksi roikkuu pieni viinalusikka, joka soveltuu hyvin alkoholin nauttimiseen.
– Eihän sitä hieno nainen voi sotaväen seurassa humaltua, Tuuri-Tammela naurahtaa.
Talson vyötäröllä roikkuu keritsimet, ruoka-aitan avain ja tupakkamassi. Lukuisten hamekerroksien alta paljastuviin pussukoihin voi piilottaa tärkeitä esineitä. Iloisen Olkipatjan kievarin emäntä pelkäsi esimerkiksi orjaksi joutumista ja hänellä oli siksi mukanaan suuri pussi eri maiden kolikoita, joilla pystyisi tarvittaessa ostamaan itsensä vapaaksi.
Mamselleihin on kotikulmilla jo totuttu. Lähikaupassakaan ei erikoisemmin ihmetellä, vaikka Tuuri-Tammela, Talso tai muut mamsellit astelevat kauppaan korseteissa ja isoissa hameissa.
– Kun olemme muutaman päivän ajan nämä vaatteet päällä uponneet oikein syvälle kulloiseenkin tapahtumaan, niin paluu arkeen on aika karua. Sitä on nykyajassa vähän puusta pudonnut, Talso naurahtaa.
Juhlintaa myöhälle yöhön
Ilon ja valon iltamat jatkuvat pitkälle yöhön. Ruokasalia valaisseet kynttilät ovat palaneet jo lähes loppuun ja takassa on enää jäljellä hiillos.
Ilallisvieraat ovat saaneet vatsansa täyteen ruokaa. Myös kyökkipiiat saavat hengähtää palveltuaan herrasväkeä.
Ilta sujui lämpimissä ja sovinnollisissa merkeissä, väki nousi vankkureihinsa klo 11 lyömällä. Riidoiltakin vältyttiin.
Kuvat: Jarkko Heikkinen/Yle & Merja Siirilä/Yle
Artikkelin lähteena on käytetty Etelä-Pohjanmaan kotiseutuhistoria-kirjaa (Viiskunta Oy, 1985)