Joni Törmälä kiinnostui tietokonepelaamisesta 12-vuotiaana. Hän huomasi heti olevansa hyvä pelaamaan formulaa. Sisäinen palo vaati pelaamaan yhä paremmin, ja kymmenen vuotta myöhemmin Törmälä huomasi olevansa yksi kansainvälisen Red Bull -tallin kuljettajista (Helsingin Uutiset).
Yksi maailman huipuista, kuten oikeissa formuloissa Kimi Räikkönen tai Valtteri Bottas.
– Olihan se mahtavaa, kun pääsi tehdastallin kuljettajaksi, ja sitten se oli vielä Red Bull, sanoo Joni Törmälä.
Pienen pojan unelma ei suinkaan toteutunut itsestään, ilman ponnisteluja. Törmälä on istunut tietokoneen edessä, ratin ja polkimien takana kymmeniätuhansia tunteja ja tehnyt valtavan määrän töitä unelmansa eteen. Kansainvälisten kontaktien luominen on ollut yksi suurimmista haasteista.
– En koe, että olisin jäänyt paitsi mistään, vaikka olen pelannut paljon ja käyttänyt aikaa urani eteen. Olen elänyt ihan tavallisen nuoruuden, sanoo Joni Törmälä.
Törmälä on raivannut tiensä e-formuloihin ilman valmentajaa ja manageria. Se on huikea saavutus, sillä tietokonepelaaminen on viime vuosina hiljalleen ammattimaistunut.
Vaatimustaso on noussut, valmentajat ovat tulleet mukaan ja urheilijat organisoituneet kuten perinteisessä urheilussa. Pelkällä pelaamisella ei pärjää, jos ei pidä itsestään huolta.
– Se nyt on vaan tosi, että e-urheilun huipulla marginaalit ovat niin pieniä, että elämänhallinnan on oltava kunnossa. Pitää syödä hyvin, liikkua ja levätä, sanoo e-urheiluvalmentaja Kristian Joutsenvuori Vaasasta.
Joni Tormäläkin on huomannut, että elämän pitää olla kokonaisuutena hallinnassa. Hän on määrätietoisesti kiinnittänyt puolen vuoden ajan huomiota ruokailuun, liikkumiseen ja lepoon.
– Ei tätä voi tehdä, jos ei ole muuta elämää. Nykyisin treenaan neljästä viiteen tuntiin päivässä. Jos on tulossa joku kilpailu, niin silloin treenataan jopa kahdeksan tuntia, sanoo Törmälä.
E-urheilijoiden valmentaminen on lapsenkengissä, mutta lisääntyy kovaa vauhtia. Varsinkin peleissä, joita pelataan joukkueina.
– Jos joukkueessa on esimerkiksi viisi pelaajaa, niin suoritusten parantamiseksi vaaditaan ulkopuoliset silmät: se kuudes pelaaja, joka näkee kuka, ketkä ja mikä on joukkueen heikoin lenkki. Näin voi tehdä asialle jotain, jotta joukkue kehittyy, sanoo Kristian Joutsenvuori.
E-formula on yksilölaji, joten siinä henkilökohtaisen valmentajan merkitys ei ole yhtä suuri kuin joukkuepeleissä, joissa valmentaja näkee kokonaisuuden paremmin kuin yksittäiset pelaajat.
– Pelaamisen lisäksi pelaajan pitää keskittyä myös omaan hyvinvointiinsa ja tehdä muitakin mieluisia asioita, jotta mieli nollaantuu. Liika pelaaminen vain rajoittaa pelisuorituksia, sanoo Kristian Joutsenvuori.
E-urheilun kasvuvauhti on kova. Suomessa on noin 50 ammattimaista e-urheilijaa, jotka hankkivat elantonsa pelaamalla. Osa saa tulonsa turnauksista, osalle maksetaan kuukausipalkkaa.
– Sopimus Red Bull -tallin kanssa kieltää kertomasta, minkä kokoinen kuukausittainen shekki on, sanoo Joni Törmälä.
Suomen Elektronisen urheilun liitossa on tällä hetkellä noin 40 jäsentä, yhdistyksiä ja yrityksiä.
– Perinteiset urheiluseuratkin ovat heränneet e-urheilun mahdollisuuksiin, sanoo Suomen elektronisen urheilun liiton puheenjohtaja Joonas Kaipiainen.
Pelaamisen rahavirrasta on ollut julkisuudessa paljon puhetta. Monesti luodaan mielikuvaa miljoonista, mutta palkintosummat vaihtelevat ja harvoilla on kuukausipalkka.
– Tällä hetkellä e-urheilijoiden tulot ovat kuukaudessa 0–5000 euron välillä, sanoo Kaipiainen.
E-urheilussa ei välttämättä pärjää lahjakkain, sillä ankarasti harjoittelemalla voi kompensoida eroa lahjakkaan ja ei-lahjakkaan välillä.
– Kyllä se harjoittelu tekee mestarin, sanoo Joonas Kaipiainen.
E-urheilijat ovat pääsääntöisesti nuoria, ja kaikki haaveilevat jollain tavalla maailman valloituksesta.
– Jos joskus voittaisin e-formuloiden maailmanmestaruuden, niin se ois siistiä, sanoo Joni Törmälä.