That's a real one in your reflection
Without a follow, without a mention
Tältä maaliskuinen jalkapalloaamu Seinäjoella kuulostaa. Ilmassa on hikeä ja Draken biisi Nice for what soi niin kovalla, että ikkunat helisevät.
Sergei Eremenkon takin huppu on vedetty ylös, kun hän astuu sisään SJK:n pukuhuoneeseen, avaa laatikon ja laittaa säärisuojat jalkoihinsa.
Suomen suurimman jalkapallosuvun nuorin poika on palannut Pohjanmaalle, tuhannen järven ja jäätyneiden jalkapallokenttien maahan. Maahan, jonka maajoukkueen hän hylkäsi.
Kahden Baselissa ja Moskovassa vietetyn vuoden jälkeen Eremenko on takaisin siellä, missä kaikki alkoi.
– En ole enää sama 17-vuotias poika, joka lähti. Olen kokenut paljon ja oppinut valtavasti.
Veikkausliiga-kauden kynnyksellä moni kysymys odottaa vastausta.
Astuuko Sergei valokeilaan veljiensä jalanjäljissä? Täyttääkö hän liigakriteerit, kestääkö hän paineet?
Paineita on valtavasti. Niitä luovat kannattajat ja media. Eremenko nostettiin ikäluokkansa lahjakkaimpien pelaajien joukkoon maailmassa muutama vuosi sitten. Eniten paineita tulee mieheltä itseltään.
Ja näiden paineiden kanssa hän on elänyt koko elämänsä.
Katso Ylen Sportliv-sarjan minidokkari Sergei Eremenkosta alla:
”Haluan olla oma itseni”
On perusteltua kysyä, onko suomalainen jalkapallo koskaan kohdannut pelaajaa, joka kantaa harteillaan samanlaisia – houkuttaa sanoa kohtuuttomia – odotuksia kuin Sergei Eremenko.
Näin alkaa Sergeistä kertova luku Mårten Westön kirjoittamassa Eremenko-kirjassa.
Siitä on nyt mennyt kolme vuotta ja Sergei istuu sohvallaan uudessa, hienossa asunnossaan Seinäjoella.
Hän on äsken keittänyt kahvia ja tarjonnut sitä vierailleen sekä kertonut, ettei hänellä ole ollut aikaa pelata yhä muovissa tv-tasolla lojuvaa Red Dead Redemption 2 -peliä.
– Olen elänyt paineiden kanssa koko ikäni. Nuoresta asti olen kokenut tiettyjä suorituspaineita. Mutta minulla on omat tavoitteeni ja se on minulle tärkeintä.
Miten käsittelet paineet?
– Olen vain astellut kentälle ja yrittänyt pelata. Jalkapallo on loppujen lopuksi peliä. Olen yrittänyt olla ottamatta paineita liian lähelle sydäntäni, mutta totta kai se tuntuu.
Toisaalta Sergei on aika tavallinen nuori mies, joka tykkää jalkapallosta, tyttöystävästään ja Fortnitesta. Toisaalta 20-vuotias nuori mies tietää, että häneen pätee toiset kriteerit kuin kollegoihin.
Vapaapotkumaali yläkulmaan? Sergeihän on ”Loshan” ja Romanin veli. Mitkä geenit hänellä on!
Epäonnistunut syöttö? Niin, Sergeihän ei ole lähellekään yhtä taitava kuin isoveljet.
– Kun teen virheen, tuntuu että ihmiset reagoivat voimakkaammin. Sama juttu, jos onnistun jossain.
Näin siinä käy, kun isoveljet ovat pelanneet yhteensä 130 A-maaottelua. Mutta Sergei haluaisi olla juuri Sergei.
– Haluan olla oma itseni. Eikä niin, että ihmiset näkisivät minussa Roman ja Loshan, sanoo ainut Eremenko-veli, jota ei koskaan tulla näkemään Suomen A-maajoukkueessa.
Pudotti Venäjän jatkosta
Perhosia vatsassa ja valtava halu näyttää. Sergei Eremenko muistaa yhä miltä ensimmäinen U16-maajoukkuekutsu tuntui.
Valmentaja Kimmo Lipposen rauhoittavien sanojen jälkeen Eremenko loisti.
Kaksi maalia kahdessa Luxemburg-kohtaamisessa. Kolme maalia kahdessa Baltic Cupin ottelussa. Eremenko sementoi maajoukkuepaikkansa ja sai jopa mahdollisuuden pelata vanhemmassa ikäluokassa.
Nimenomaan 1998-syntyneiden kanssa Eremenko otti maukkaimman maajoukkuevoittonsa.
Suomi, Venäjä ja Belgia taistelivat kahdesta jatkopaikasta EM-alkukarsinnassa 2016. Viimeisessä ottelussa Kazakstania vastaan Suomi oli kuuden maalin pakkovoiton edessä.
Eremenko aloitti ottelun penkiltä ja pääsi sisään Kaan Kairisen loukkaannuttua. Baselin blonditukka alusti heti yhden maalin ja pisti itse verkot heilumaan viisi minuuttia myöhemmin.
Ottelun lopussa Suomi sai vapaapotkun, jonka Eremenko laukoi vastustamattomasti sisään. Suomi voitti 6–0 ja nappasi lohkon kakkospaikan Venäjän kustannuksella.
Miltä on tuntunut pelata Venäjää vastaan?
– Se on ollut erikoista. Venäjähän on toinen kotimaani. Minä näen sen niin, että minulla on kaksi kotimaata.
Kivuliain maajoukkuemuisto on yhtä selvä. Suomalainen jalkapallohistoria on täynnä synkkiä hetkiä, mutta pohjanoteeraus saattaa kuitenkin olla U19-maajoukkueen tulosrivi vuodelta 2017.
Tai miltä kuulostaa maaliero 1–30 kahdeksassa ottelussa?
Eremenko pudistelee päätään, kun keskustelu siirtyy parin vuoden takaiseen kesään. EM-esiturnauksessa Suomi hävisi ensin Portugalille 0–3 ja sitten Belgialle 0–2 – kunnes Hollantia vastaan seurasi lopullinen katastrofi.
– Se oli todella turhauttavaa. Hollanti-ottelu, 0–9. Sen täytyy olla pahinta, mitä olen koskaan kokenut jalkapallokentällä.
Alexei Eremenko senior – Sergein isä ja valmentaja SJK:ssa – ei säästele sanojaan aiheesta.
– Kysymys on siitä, miten tulos käsitellään. Jos häviät 0–5, etkä välitä siitä ja sanot että esitys oli hyvä. Ammattilaismaailmassa hommat ei toimi niin.
Millä lailla vaatimustaso Suomen ja esimerkiksi Venäjän välillä eroaa?
– Se on aivan erilainen. Kukaan ei silitä sinua ja kysy miten voit. Et voi itkeä tai näyttää, että olet heikko. Jos teet niin, joku tallaa päällesi. Kukaan ei nosta sinua ylös.
Eremenko katsoo syvälle silmiin.
– Jos olemme samassa joukkueessa ja taistelemme samasta pelipaikasta, voin hymyillä sinulle kentän ulkopuolella, mutta kentällä olen iloinen, jos menet rikki henkisesti. Silloin oma tieni on auki. Niin se toimii. Jos joku väittää jotain muuta, se on paskapuhetta.
– Kun Roman oli ollut vuoden Udinesessä, hän sanoi että isä, sanoit että tämä tulee olemaan viidakko, mutta en ymmärtänyt sitä. Nyt ymmärrän.
Sergei Eremenko sai ensimmäistä kertaa maistaa ammattilaisten maailmaa, kun hän jätti Jaron ja muutti Baseliin 2016. Hän sanoo, että suurin ero löytyy voittajamentaliteetissa.
– Huomasi heti, että jokainen pelaaja haluaa voittaa. Treenien jälkeen syttyi usean kerran tappeluita. Uskon, että kehityt eniten pelaajana juuri tällaisessa tilanteessa, kun kaikki haluavat voittaa.
Voitonhalu johti myös siihen, että Eremenko jätti Suomen maajoukkueen vajaat kaksi vuotta ensimmäisten Baselin tappelujen jälkeen.
Unelma arvokisoista
Tieto maajoukkuevaihdosta tuli Palloliiton lehdistölounaalla Helsingin Kalastajatorpalla maaliskuussa 2018. Juniorihuuhkajien päävalmentaja Juha Malinen mainitsi sivulauseessa, että Sergei Eremenko on pelannut viimeiset ottelunsa sinivalkoisessa paidassa.
Tämä tarkoitti samalla, että Suomi oli menettänyt tärkeän palasen U19-EM-kisoista, jotka tahkottiin Pohjanmaalla muutamaa kuukautta myöhemmin.
Maajoukkuejohto joutui vastaamaan useaan kysymykseen Malisen ilmoituksen jälkeen.
Kyllä, se on menetys Suomelle, A-maajoukkueluotsi Markku Kanerva totesi. Ei, et voi katua päätöstäsi ja palata takaisin, jos kerran olet vaihtanut maajoukkuetta, maajoukkuepäällikkö Lennart Wangel vahvisti.
Yksi kysymys jäi kuitenkin ilman vastausta: miksi?
Nyt Sergei Eremenko saa itse vastata kysymykseen. Hän sanoo, että valinta johtui unelmasta. Unelmasta, että hän jonain päivänä saisi pelata EM- tai MM-kisoissa.
– Ellen ole ihan väärässä, Suomi ei ole koskaan päässyt mukaan, Eremenko aloittaa havahtuen itsekin.
– Toivon sydämeni kyllyydestä, että Suomi pääsisi mukaan arvoturnaukseen, olisin ensimmäisenä kannustamassa heitä. Mutta näen, että Venäjällä on paremmat mahdollisuudet edetä kisoihin. Hehän olivat mukana viime MM- ja EM-kisoissa.
Eremenko – joka tietää, että tie Venäjän maajoukkueeseen on pitkä ja kivinen – kertoo puhuneensa perheen sekä läheisten ystävien kanssa ennen päätöksen tekoa.
– Perhe kehotti minua seuraamaan sydäntäni. He sanoivat, että he seisovat vierelläni päätöksestä riippumatta.
Mitä johti siihen, että vaakakuppi painui Venäjän puoleen?
– Ei ollut mitään yksittäistä tekijää, mutta kun muutin Moskovan Spartakiin, oli aika päättää. Tunsin, että ajankohta oli sopiva, vaikka olikin sääli jättää nuorten EM-kisat väliin. Näen kuitenkin asian niin, että minun olisi ollut väärin ensin pelata EM-kisoissa ja sitten vasta lähteä. Se olisi ollut epäreilua heitä kohti, jotka jatkavat Suomen edustamista.
Miten olet kokenut, että ihmiset ovat reagoineet päätökseen?
– Kun uutinen tuli julki, joku ehkä järkyttyi. Joku oli ehkä jopa vähän vihainen. Mutta enimmäkseen palaute on ollut positiivista. Ihmiset ymmärtävät, että Venäjä on kotimaani ja että päätös oli minun. Kukaan ei ole lyönyt minua tai huutanut kadulla.
Vaikuttiko vaikea aika U19-maajoukkueessa päätökseen?
– Ei, ehdottomasti ei. Juniorimaajoukkueet ja A-maajoukkue ovat kaksi aivan eri asiaa. Päätös ei olisi ollut toisenlainen, vaikka olisimme voittaneet kaikki ottelut, Eremenko vakuuttaa.
Valinta tietää myös, että Eremenko luokitellaan kotimaiseksi pelaajaksi Venäjällä. Nyt hänen on helpompi taistella peliminuuteista tiukan ulkomaalaiskiintiön omaavissa venäläisseuroissa.
– Se on ehdottomasti iso plussa.
Käänteentekevä kausi
Takaisin Seinäjoelle.
Maaliskuun puolivälissä noin kymmenen sentin paksuinen lumipeite peittää SJK:n kotistadionin. Pelaajat saavat odottaa laitumelle pääsyä seuran mukavan lämpöisessä hallissa, joka sijaitsee kivenheiton päässä stadionista.
Silloin tällöin pieni lumilohkare vierii muovista katon ulkopintaa pitkin alas. Ääni kuulostaa vahakankaan pyyhkimiseltä märällä rätillä.
Päivän toinen treenisessio on meneillään. Aivan kuten aamulla, Sergei Eremenkon asenne on erinomainen. Hän hikoilee ja raataa, huutaa kannustavasti joukkuekavereilleen ja kiroilee itselleen, kun epäonnistuu syötöissä.
Kauden alkuun on pari viikkoa, ja työtä on paljon jäljellä. SJK:n alkukausi ei ole mennyt suunnitelmien mukaan. Suomen Cupin mahalaskun jälkeen seinäjokelaiset nappasivat treenipelissä hikisen 2–1-voiton Hakasta.
Kolme päivää Sportlivin vierailun jälkeen SJK hävisi Ykkösen TPS:lle 0–1. Huolestuttavaa? Ainakin vähän.
Erityisesti Sergei Eremenkolle, jonka tähtäin on taivaissa.
Miten tärkeä tämä kausi on sinulle?
– Erittäin, erittäin tärkeä. Täytin 20 vuotta tammikuussa ja olen asettanut kovat tavoitteet sekä itselleni että joukkueelle. Tästä tulee mielenkiintoinen vuosi. Toivon, että kaikki menee suunnitelmien mukaan.
Onko mahdollista, että paineita on liikaa?
– Kyllä paineita on paljon. Mutta niistä ei pidä välittää. Täytyy mennä päivä kerrallaan ja pistää tulevaisuuden tavoitteet vähän sivummalle. Minun on keskityttävä siihen, mitä tapahtuu täällä ja nyt.
Alexei Eremenko senior on seurannut läheltä kahden pojan kasvua nuoresta lupauksesta täysveriseksi ammattilaiseksi. Hän tietää tarkalleen mitä Sergei tarvitsee kahden kovan ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen.
– Hänen kehityksensä kannalta olisi tärkeää ottaa rennosti ja saada itseluottamus takaisin. Hänen ei pitäisi olla niin tiukka oman vaatimustasonsa kanssa. Odotukset, jotka kasvoivat hänen ollessaan nuori, painavat hänen hartioillaan. Haluan niiden katoavan.
Sergein isä ja valmentaja elehtii innokkaasti ja yrittää ravistella pois jotain näkymätöntä harteiltaan.
– Apina pois!
Sebastian Backman, Yle Sporten
Lue lisää:
HJK kotivoittoon avausottelussa – RoPS turvasi tasapelin lisäajalla Kuopiossa
Uusittu sarjajärjestelmä tuo lisäjännitystä – seuraa näitä asioita alkavassa Veikkausliigassa