TUKHOLMA Puolalainen Damian Szczegielniak on aivan puhki. Hän on tanssinut puoli minuuttia jumpstylea Ylen taltiointia varten ja nyt nuori mies näyttää siltä, että henki loppuu.
Hän kertoo, että olo on lavalla aivan toinen, kun muut jumpstyle-tanssijat ovat mukana To Da Bone -nimisessä teoksessa. Silloin energiat jakautuvat kaikkien kesken, mutta nyt rintaa pistää.
Hieman yli kaksikymppinen Szczegielniak on yksi yli kymmenestä tanssijasta, joiden elämä muuttui neljä vuotta sitten sitten. Silloin ranskalaisen La Horde -kollektiivin jäsen, koreografi Jonathan Debrouwer otti puolalaismieheen yhteyttä ja kysyi, haluaisiko tämä lähteä mukaan kansainväliseen tanssiteokseen. Se toteutettaisiin maailman parhaiden jumpstyle-tanssijoiden kanssa.
– To Da Bone muutti elämäni. Se vei minut yleisön eteen. Uskon, että olen kasvanut ihmisenä, Szczegielniak sanoo.
Jumpstyle-piireissä hänet tunnetaan taiteilijanimellä Leito.
“Olin eksyksissä näyttämöllä”
Szczegielniakin tarina on kuin alan oppikirjasta.
Hän aloitti jumpstylen harrastamisen teinipoikana nähtyään tanssivideoita Youtubessa. Siitä on jo yhdeksän vuotta. Pitkään hän oli Gdańskin lähellä sijaitsevan pienen rannikkokaupungin ainoa kaveri, joka postasi tanssivideoitaan verkkoon.
Jumpstyle on poikien makuuhuoneissa syntynyt tanssityyli, joka on edennyt autotallin tai olohuoneen kautta kotikadulle, ja sieltä aukioille ja toreille.
Jumpstylen harrastajat eli jumperit ovat itseoppineita tanssijoita, jotka seuraavat toistensa kehitystä sosiaalisessa mediassa. Uusimmat temput jaetaan kavereiden kesken verkossa.
Siksi ranskalaisen La Horde -taiteilijakollektiivin koreografioima To Da Bone on vallankumouksellinen teos, koska se on tuonut somessa syntyneen alakulttuurin etabloituneiden tanssifestivaalien ja tanssin talojen ohjelmistoon.
– Ensin tuntui, että olin täysin eksyksissä lavalla. Olin tanssinut vain omassa huoneessani ja kotikadulla, mutta muutaman esityksen jälkeen helpotti. Nyt lava on jo kuin toinen koti, Szczegielniak toteaa.
“Jumpstyle rauhoitti”
Yleisö äityy raikuviin aplodeihin ja huutoihin, kun To Da Bone -teoksen viimeinen nopeatempoinen joukkokohtaus päättyy Tukholman Tanssin talossa. Moni vislaa haltioituneena katsomosta.
Esityksen lumo perustuu ylienergiseen tanssiin, liikkeen samanaikaisuuteen ja virtuoottisiin sooloihin. Lajin ytimessä on freestyle, jossa jumperit pääsevät näyttämään potkutekniikoitaan ja piruettejaan.
Szczegielniak kertoo, miten hän oli jo pienenä todella energinen. Siksi jumpstyle alkoi kiinnostaa. Puolalaispoika halusi purkaa energiaansa johonkin, joka kehittäisi häntä.
– Halusin näyttää, mihin pystyn. Jumpstyle antoi siihen vapauden. Tunsin tanssimisen jälkeen itseni vapaaksi ja rauhalliseksi, Szczegielniak sanoo.
Nykyään hän tanssii enää To Da Bone -teoksen harjoituksissa ja joskus kotona korkeintaan 15 minuuttia kerrallaan. Alussa jumpstyle vei päivästä 2–3 tuntia.
Puolalaistanssija suunnittelee parhaillaan elokuva-alan opintojen aloittamista, mutta kaiken ajan vie oma yritys. Szczegielniak tuo Puolaan japanilaisia auton varaosia.
Somesta tosielämään
Jumpstylen juuret ulottuvat parinkymmenen vuoden taakse Belgian elektronisen musiikin skeneen. Siellä tanssityyli eli lyhytikäisen elämän, ja versiosta käytetään nimitystä old school.
Nykymuotoisen jumpstylen läpimurto tapahtui sosiaalisessa mediassa 2000-luvun alkupuolella.
Sitä edustavan To Da Bone -teoksen tanssijat ovat kotoisin muun muassa Belgiasta, Ranskasta, Unkarista, Ukrainasta ja Saksasta.
La Horde -kollektiivin jäsen, koreografi Marine Brutti kertoo, etteivät he halunneet tehdä teosta nykytanssijoiden kanssa.
– Halusimme tuoda näyttämölle sen voiman, mikä jumpereilla on. Emme kulttuurista omimista, Brutti sanoo.
Kollektiivi katsoi sosiaalisessa mediassa 400–500 videoklippiä, joiden perusteella he ottivat yhteyttä sometilien profiileihin. Koetansseihin kutsuttiin kolmisenkymmentä tyyppiä.
– To Da Bone on ollut iso muutos jumpstylen harrastajille. He ovat joutuneet vaihtamaan sosiaalisen median työskentelytapansa joukkokohtauksiin lavalla, koreografi Arthur Hare La Horde -kollektiivista toteaa.
150 iskua minuutissa
To Da Bone oli alun perin kymmenen minuutin pituinen teos, joka palkittiin pariisilaisessa koreografiakilpailussa vuonna 2016. Kokoillan esitys sai maailmanensi-iltansa Montrealissa Kanadassa 2017. Siinä nähdään tanssiteoksen lisäksi noin puolen tunnin pituinen dokumenttielokuva, jossa To Da Bone -teoksen tanssijat kertovat lajistaan, taustoistaan sekä työskentelystään La Horde -kollektiivin kanssa.
Tanssijoille jo ensimmäinen, kymmenen minuutin pituinen teos tuntui käsittämättömältä ajatukselta, sillä jumpstylen liikesarjat kestävät noin puoli minuuttia, ja elektroninen musiikki hakkaa 150 iskun minuuttivauhdilla.
Kaikkein eniten jumperit olivat huolissaan tanssityylinsä puolesta. Moni heistä pelkäsi, että jumpstyle tuhoutuu, kun se viedään teatteriin.
Toisin kävi. Puolalaisesta Szczegielniakista ja hänen tovereistaan tuli jumpstylen merkittäviä lähettiläitä, ja To Da Bone -teoksesta kunnianosoitus koko lajille.
Jutun kommentointi on avoinna klo 22.00 saakka. Tervetuloa mukaan.