Tulevaisuuden tutkimuksen asiantuntijat eivät suitsuta 2050-visioita, joita Ylen A-studio kysyi puoluejohtajilta.
– Monet visiot ovat tähän päivään jumiutuneita ja ympäripyöreitä, tulevaisuudentutkija, tietokirjailija Elina Hiltunen sanoo.
– Visioiden perusteella Suomi ei ole radikaalisti erilainen 30 vuoden kuluttua. Rohkeus ja mielikuvitus olivat useimmilla säästöliekillä, Sitran tulevaisuusasiantuntija Mikko Dufva arvioi.
A-studio kysyi puoluejohtajilta konkreettisia visioita siitä, millaiseksi he haluaisivat Suomen kehittyvän 30 vuodessa.
Kyselyyn vastasivat kaikki eduskuntapuolueiden puheenjohtajat. Visiot tulivat myös lähes kaikilta pienpuolueiden johtajilta. (Lue täältä kaikki vastaukset.)
Asiantuntijat arvioivat visioita neljällä kriteerillä – konkreettisuus, rohkeus (uudistavuus), omaperäisyys ja uskottavuus.
Raadissa oli Hiltusen ja Dufvan lisäksi Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuksen professori Markku Wilenius.
– Menneestä irroittautuminen ja tulevaisuuteen kurkottaminen ei ole helppoa. Se vaatii luovuutta ja kykyä ymmärtää eri liikevoimien seurauksia, Wilenius pohtii.
Mikko Dufvan mukaan haasteena on kuvata muutosta monella mittarilla maailman parhaasta yhteiskunnasta vielä parempaan.
– Toisaalta edessä voi olla muutoksia, joiden suuruutta emme ole vielä onnistuneet sisäistämään, kuten ilmastonmuutos.
Elina Hiltunen ennustaa, että kehitys kiihtyy esimerkiksi tietokoneiden laskentakapasiteetin kasvun ja tiedon kumuloitumisen vuoksi.
– Yllätysten ja epäjatkuvuuksien määrä kasvaa jatkuvasti, kun maailma monimutkaistuu, Markku Wilenius arvioi.
Tulevaisuutta maalailtiin, konkretia puuttui
Vastaukset lähetettiin asiantuntijoille ilman puolueen ja puheenjohtajan nimeä. Monista vastauksista voi silti arvata, minkä puolueen tai aatesuunnan edustaja on kyseessä.
– Puolueiden arvopohja ja tietyt patenttiratkaisut, kuten säätelyn poistaminen tai harmaan talouden kitkentä näkyvät visioissa, Mikko Dufva sanoo.
Wileniuksen mukaan esimerkiksi tietystä impivaaralaisesta sävystä saattoi päätellä, mistä kohtaa puoluekenttää tultiin.
Elina Hiltunen silti yllättyi, miten samankaltaisia visiot olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Erojakin löytyi, erityisesti konkreettisuudessa.
– Osa maalaili kaunista tulevaisuutta, mutta ei kertonut, miten siihen päästään. Toiset esittivät isoihin ongelmiin konkreettisia, jopa uudenlaisia ratkaisuja.
Wileniuksen mielestä on huolestuttavaa, että tekniset ratkaisut korostuivat. Asenteiden tai maailmankatsomuksen kehittymisestä puhuivat vaan harvat.
Dufvan mukaan osa visioista ottaa hyvin huomioon megatrendit: ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden vähenemisen, geopoliittiset jännitteet, ikääntyvän väestön, digitalisaation, teknologian kehityksen ja työn muutoksen.
– Vaadittavia muutoksia ei silti pidetä aina kovin suurina. Tässä voi piillä riski.
Haaviston ja Anderssonin visiot saivat kehuja
Asiantuntijat arvioivat visioita neljällä kriteerillä asteikolla 1–5. Raatilaisten arviot eri visioista olivat hyvin samansuuntaisia.
Arviot on sijoitettu oheisiin nelikenttiin. Toisessa arvioidaan konkreettisuutta ja uskottavuutta, toisessa omaperäisyyttä ja rohkeutta (uudistavuutta).
Parhaat arviot kaikilla kriteereillä saivat vihreiden Pekka Haaviston ja vasemmistoliiton Li Anderssonin visiot.
– Selkeä ja kokonaisvaltainen visio. On helppo kuvitella millaista arki olisi vision kuvaamassa yhteiskunnassa, Mikko Dufva arvioi Haaviston visiota.
– Tämä taisi olla paras: johdonmukainen, rohkea ja riittävän konkreettinen visio tulevaisuuden yhteiskunnasta, Markku Wilenius arvioi Anderssonin visiota.
Erot kärkipään visioiden saamissa pisteissä olivat pieniä. Keskustan Juha Sipilän visio pärjäsi uskottavuudessa Haaviston ja Anderssonin kanssa. Sdp:n Antti Rinteen visio oli kaikilla kriteereillä tasainen heti kärjen kannoilla.
Pienpuolueilla enemmän rohkeutta visioida?
Useat pienpuolueiden johtajien visiot erottuvat rohkeudellaan ja omaperäisyydellään. Ehkä se johtuu siitä, että pienpuolueiden ei tarvitse pelätä vallan menettämistä.
Hyviä arvioita saivat piraattipuolueen Petrus Pennasen, eläinoikeuspuolueen Santeri Pienimäen, kommunistisen puolueen Juha-Pekka Väisäsen ja itsenäisyyspuolueen Henri Aitakarin visiot.
Piraattipuolueen Pennasen visiossa on muista poikkeavia ideoita, kuten hybrididemokratia.
– Visio sisälsi rohkeita ajatuksia ja ratkaisuja tulevaisuuden ongelmiin. Henkilö on tutustunut teknologian tulevaisuuteen ja isoihin megatrendeihin, tulevaisuudentutkija, tietokirjailija Elina Hiltunen arvioi.
Itsenäisyyspuolueen Henri Aitakarin visiossa on omaperäistä, “impivaaralaista” pohdintaa.
– Rohkea ja monessa kohtaa konkreettinenkin kokonaisuus. Vahvuutena oli ”suomalaisuus ja paluu yhteiseen hyvään”, professori Markku Wilenius arvioi.
Pelkkä omaperäisyys ei toki visiota jaloilleen nosta. Suomen kansa ensin -puolueen puheenjohtaja Marco de Wit ennusti Suomen jakautumista islamilaiseen kalifaattiin ja kanta-Suomeen.
Puoluejohtajien villit ideat
Vaikka asiantuntijat pitivät puoluejohtajien visioita hiukan laimeina, löytyi niistä myös hauskoja ja rohkeita ideoita.
Kommunistisen puolueen Juha-Pekka Väisänen ennustaa, että autoissa tulee olla varoitus ihmiskuljettajasta.
– Nykyisiä ajatusmalleja haastava, mieleenpainuva yksityiskohta, tulevaisuusasiantuntija Mikko Dufva arvioi.
Vihreiden Pekka Haavisto visioi Kalevala-teemapuistosta. –Eteenpäin katsovassa visiossa voidaan ammentaa menneestäkin, Dufva sanoo.
Kristillisdemokraattien Sari Essayah ennustaa rauta- ja maanteiden muuttumista magneettisiksi.
– Maanteiden muuttuminen magneettiseksi oli ehdottomasti rohkein veto. Tässä todellakin pohdittiin tulevaisuuden uutta teknologiaa, jota tänä päivänä testaillaan laboratorioissa, Elina Hiltunen kehuu.
Hiltunen nostaa esiin myös tietokoneiden kytkemisen aivoihin ja solutehtaat ruuanvalmistuksessa.
– Raikkaita teknologiavisioita, jotka ovat varmasti käytössä vuonna 2050.
Sdp:n Antti Rinne ennustaa, että Suomi pääsee jalkapallon MM-kisoissa kahdeksan parhaan joukkoon vuonna 2050.
– Tätä voi pitää kuvauksena visioiden rohkeuden asteesta tai suomalaisesta vaatimattomuudesta, Mikko Dufva pohtii.