Suomalaisen naudanlihan tuotanto voi muuttua, jos maitotilojen väheneminen jatkuu. Tähän asti suurin osa lihantuotannon naudoista on tullut maitotiloilta, joissa vasikoita syntyy maidontuotannon sivutuotteena.
Epävarma tulevaisuus tiedostetaan kuusamolaisella sonnien loppukasvattamolla.
– Ennusteet eivät ole hyviä tilastojen valossa. Toistaiseksi olen saanut kasvattamoon hyvin vasikoita, sanoo kuusamolaisen sonnien loppukasvattamon yrittäjä Heikki Kämäräinen.
Kämäräinen on pohtinut tuotantomäärän tuplaamista nykyisestä yli 250 kasvavasta vasikasta. Sitä varten hän kuitenkin saattaa hankkia itselleen aikuisia emolehmiä, jotta myös vastedes vasikoita olisi saatavilla, vaikka maitotilojen alamäki jatkuisi.
– Vaihtoehtona on emolehmätuotannon aloittaminen tilalla ja sen myötä kasvatusvasikoiden kasvattaminen nykyisen navetan ohessa, Kämäräinen kertoo.
Teuraspainoja ei voi enää nostaa
Maitotilojen väheneminen ja sitä kautta lehmien määrän lasku on on huomattu myös Luonnonvarakeskuksen tilastoissa.
– Tämä vaikuttaa tietenkin vasikoiden määrään ja saatavuuteen nimenomaan maitorotuisten eläinten kohdalla. Naudanlihan tuotannon kannalta tämä on uhkakuva, kun potentiaali pienenee, Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Arto Huuskonen sanoo.
Huuskonen toteaa, että nautojen teuraspainoa, eli teurastettavan eläimen elopainoa, on nostettu vuosituhannen vaihteesta saakka, jotta lihan tuotanto saataisiin tehokkaammaksi.
– Tämä tie alkaa olla aika lailla loppuun kuljettu, sillä ruhojen painoa ei voi enää juuri korkeammalle nostaa, Huuskonen toteaa.
Punaisen lihan syönti vähenemässä
Punaisen lihan kulutuksen ennustetaan laskevan tulevaisuudessa, vaikka viime vuosiin saakka kulutus on pysynytkin kasvussa.
Elintarvikealan kehitysyhtiö Foodwestin markkinatutkimuspäällikkö Juuli Seppälän mukaan kuluttajatutkimusten perusteella on nähtävissä, että punaisen lihan käyttö on vähentymässä tai kuluttajat ainakin harkitsevat sen vähentämistä.
– Sen sijaan vaalean siipikarjan lihan käyttö ei näyttäisi vähentyvän. Myös erilaiset viljapohjaiset proteiinituotteet kasvattavat suosiotaan, Seppälä sanoo.
Seppälä muistuttaa, että suomalaiset lihansyöjät arvostavat yhä enemmän kotimaista lihaa. Hyvin tuotettua kotimaista lihaa pidetään Seppälän mukaan kuluttajien keskuudessa tuontilihaa eettisempänä, vastuullisempana vaihtoehtona.
Seppälän arvion mukaan suomalaisen lihantuotannon tulevaisuus näyttäisi jopa lupaavalta, jos kotimaisuuden arvostus kasvaa.
Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Arto Huuskonen arvelee tuontilihan kysynnän edelleen kasvavan lähivuosina. Lihaa kulutetaan Suomessa tällä hetkellä vuosittain noin 100 miljoonaa kiloa ja tuotanto on noin 80 miljoonaa kiloa.
– Joten tuontilihaa kulutetaan merkittävä määrä. Nykyisellä kulutuksella kotimaisen lihan vaje ei tule ainakaan vähenemään kovin pian. Näillä näkymin tuontilihan kulutus lisääntyy, Arto Huuskonen sanoo.
Tuotantoa jatkavia tiloja pitää tukea kaikin tavoin.
Sinikka Hassinen
Lihakarjan kasvattaja Heikki Kämäräinen luottaa kotimaisen lihan vetovoimaan pitkälle tulevaisuuteen.
– Ilmastonmuutoksen vuoksi pohjoisen lihantuotanto nousee vielä arvoon arvaamattomaan, Kämäräinen ennustaa.
Lihatalot tukevat lihantuottajia
Kotimaisen lihan tuotantoa ovat lähteneet tukemaan voimakkaasti muun muassa lihatalot Atria ja HK. HKScanin hankintapäällikkö Ilkka Ojanen laskee, että maitorotuisten lehmien eli lypsylehmien määrä vähenee Suomessa vuosittain 2 000:sta 4 000:een kappaletta.
Ojanen kertoo, että HK:n kanssa tuotantosopimuksen on tehnyt Rotukarja 2025 -hankkeen myötä 62 tilaa viime keväänä. Lihatalo maksaa hankkeessa emolehmästä lisiä tuottajalle viiden vuoden ajan.
– Eli uudesta emolehmästä maksetaan tuottajalle lisätili. Kolmasosa sopimuksen tehneistä tiloista on sellaisia, joilla ei ole ollenkaan eläimiä. Sopimuksen piirissä on esimerkiksi viljatiloja, jotka aloittavat kotieläintuotannon kokonaan uudestaan, Ilkka Ojanen kertoo.
Ilmastonmuutoksen vuoksi pohjoisen tuotanto nousee vielä arvoon arvaamattomaan.
Heikki Kämäräinen
Ojanen arvioi, että HK yhdessä Atrian kanssa lisää tukitoimien myötä noin 10 000 uutta emolehmää Suomeen vuoteen 2025 mennessä.
Ilkka Ojanen muistuttaa, että naudanlihan tuotanto perustuu Suomessa lypsylehmien "sivutuotteena" tuottamiin vasikoihin, mutta lypsylehmiä pidetään navetoissa pääasiassa maidontuotannon vuoksi.
Luonnonvarakeskuksen tilaston mukaan yli 85 prosenttia suomalaisesta naudanlihasta tuotetaan maidontuotannon "sivutuotteena".
– Me teurastamona emme voi sanoa tuottajalle, että teidän pitää laajentaa tuotantoa. Eli emme voi vaikuttaa lypsylehmien määrään. Emolehmäpuoli on ainoa mihin me voimme vaikuttaa, Ojanen kertoo.
Ojanen sanoo, että lypsylehmän vasikoiden teuraspainoihin HK:n lihatalo voi muun muassa rotuvalintojen kautta. Rotuvalinnoilla päästään korkeimpiin teuraspainoihin.
Atria käynnisti Emolehmä 2020 -ohjelman 2017 syksyllä. Viime vuonna lihatalo investoi noin 3 000:een emolehmäpaikkaan. Tänä vuonna investointitukea saa Atrialta 1 700.
– Jatkavien tilojen määrä on ensi vuosikymmenen puolivälissä pieni. Tuotantoa jatkavia tiloja pitää tukea kaikin tavoin, kertoo Atria Naudan johtaja Sinikka Hassinen.
Kaikki vasikat kasvattamoon
Kuusamon Suiningilla 50 lehmän lypsykarjatilaa pitävä Oiva Pitkänen ei rotuvalinnasta innostu.
– En ole harkinnut koskaan, että ottaisin lypsykarjan lisäksi tilalle esimerkiksi emolehmätuotantoa tai lihakarjatuotantoa. Meidän tilalla ei ole juuri käytetty liharotuisia sonneja, jolloin teuraspainot lihakarjankasvattajilla kasvaisivat.
– Meidän tilamme keskittyy maidontuotantoon, Pitkänen painottaa.
Oiva Pitkänen tunnistaa lihankasvatuksen osin synkät näkymät, kun maitotilat vähenevät ja sen myötä myös kasvatusvasikoiden määrät harvenevat. Pitkäsen maitotilalta lähtee kaikki syntyvät vasikat lihakarjan kasvattamoon.
Hiilijalanjäljessä melkoinen ero
Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan pelkkä lihakarjan kasvattaminen emolehmänavetoissa jättää kaksinkertaisen hiilijalanjäljen lypsylehmätuotantoon verrattuna.
Keskuksen johtavan tutkijan Perttu Virkajärven mukaan laskelmat perustuvat siihen, että emolehmä tuottaa vain yhden vasikan eläen vuoden.
– Se syö rehua ja röyhtäilee päästöjä. Lisäksi sen vasikka päästää omat päästönsä kun se kasvatetaan lihaksi. Näin ollen voidaan laskea, että päästöt ovat lähes kaksinkertaiset lypsylehmävasikkaan verrattuna, kun lypsylehmä tuottaa vasikan maidontuotannon sivutuotteena kasvattamolle, Virkajärvi sanoo.
Virkajärvi muistuttaa, ettei hiilijalanjäljestä puhuttaessa pitäisi kuitenkaan kauhistella emolehmätuotannon ja lypsykarjan lähes kaksinkertaista eroa.
– Emolehmät ovat varsin hyviä hoitamaan perinnebiotooppeja ja luonnon monimuotoisuutta, koska ne ovat hyviä laiduntajia.
Virkajärven mukaan suomalaisen naudan hiilijalanjälki on joka tapauksessa yleensä pienempi kuin ulkomaisen, koska suomalainen nauta syö nurmea eikä esimerkiksi juuurikaan soijaa.
Korjaus 18.4. klo 14.09: Jutun yksi haastateltavista on Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Arto Huuskonen. Ei tutkijaprofessori Ari Huuskonen, kuten tekstissä aiemmin todettiin.