Mikropettäminen on flirttailun päivitetty versio. Sosiaalisessa mediassa puhuttava mikropettäminen tarkoittaa viestittelyä tai flirttailua parisuhteen ulkopuolisille ilman, että suhde kehittyy varsinaiseksi seksi- tai rakkaussuhteeksi. Mikropettämiseen liittyy myös muista kuin omasta kumppanista fantasiointi.
Uskottomuuteen laajasti perehtynyt tietokirjailija Tuija Säteri muistuttaa, että mikropettämisestä puhuttaessa on hyvä erottaa fantasiat ja teot toisistaan.
– Yleensä fantasiat käsitetään yksityisiksi ajatustavoiksi tai mielikuviksi, jotka stimuloivat seksuaalisia tunteita ja lisäävät nautintoa. Usein ne myös koetaan riippumattomiksi kumppanista tai kumppanin läsnäolosta.
Kuvittelu on ihmismielen ominaisuus, eikä eroottisissa fantasioissa ole mitään pahaa. Päinvastoin nykyään ajatellaan laajasti, että fantasiat ovat tärkeä osa ihmisen seksuaalisuutta.
Fantasioiden luonteeseen liittyy, ettei niitä ole pakko toteuttaa. Ne voi jakaa kumppanin kanssa tai pitää omana tietonaan. Ongelmaksi fantasiat voivat muodostua, jos omaa kumppaniaan alkaa liikaa verrata niihin.
Pettämisen rajat ovat häilyvät
Jos fantasiat ovatkin ihmisen yksityisasia, niin konkreettiset teot puolestaan koskettavat myös kumppania. Tällöin uskottomuuden raja saattaa ylittyä.
– Uskottomuudeksi koetaan intiimi viestittely parisuhteen ulkopuolisen kanssa ilman, että kumppani on tästä tietoinen. Pelkkä fantasia ei ole pettämistä, mutta vuorovaikutus jonkun ulkopuolisen kanssa voidaan kokea pettämiseksi, selittää Tuija Säteri.
Israelilaisessa yliopistossa vastikään tehdyn psykologisen tutkimuksen mukaan (Psychology Todayn artikkeli aiheesta) omasta kumppanista fantasiointi paransi tyytyväisyyttä parisuhteeseen. Vastoin ennakko-odotuksia fantasiointi parisuhteen ulkopuolisista ei sekään huonontanut parisuhdetta, mutta ei myöskään parantanut. Tutkittavat olivat 30-vuotiaita opiskelijoita.
Tutkijoiden mukaan on tavallista, että ensi-ihastumisvaiheen hieman laannuttua kumppanit ajattelevat eroottisesti myös muita ihmisiä. Näin haetaan ehkä lisää virtaa ja jännitystä parisuhteeseen.
Kun ajatukset muuttuvat teoiksi, pitää rajat määritellä yksilöllisesti juuri omaan parisuhteeseen sopiviksi. Se, minkälaista toimintaa kukin pitää pettämisenä, vaihtelee yksilöittäin. Jonkun mielestä pettämistä on jo viehättävän ihmisen kuvan kehuminen sosiaalisessa mediassa, jonkun toisen mielestä raja kulkee vasta alastonkuvissa tai videoyhteyden avulla toteutetussa seksuaalisessa kontaktissa.
Kevyt flirtti muiden kanssa voi parantaa parisuhdetta
Israelilaistutkimuksen mukaan muista kuin omasta kumppanista fantasiointi ei ainakaan huononna parisuhdetta. Onko muiden ihmisten eroottissävyisestä ajattelusta tai jopa pienestä flirtistä sitten hyötyä ensisijaisen parisuhteen onnellisuuteen?
– Näin moni uskoo. Elämä saa olla iloista ja nautinnollista, ja siihen mahtuu myös hauskaa pientä flirttiäkin, Tuija Säteri sanoo.
Mutta mikä sitten kenellekin on viatonta flirttiä ja missä kulkee raja? Siihen ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta.
– On jokaisen omista arvoista kiinni, milloin kokee flirtin ryöpsähtävän käsistä ja ylittävän reilut parisuhteen säännöt ja rajat.
Hyväksyttävän mikropettämisen eli parisuhteen ulkopuolisen eroottissävytteisen fantasioinnin ja yhteydenpidon säännöt voi jokainen pariskunta itse määritellä. Siihen ei ole yhtä oikeaa vastausta, joka sopisi kaikille ihmisille ja kaikkiin intiimisuhteisiin.
Nettiuskottomuus satuttaa yhtä paljon kuin fyysinen uskottomuus
On myös suhteita, joissa rajat ovat väljät. Suhdetta voidaan myös vahvistaa jakamalla kumppanin kanssa kaikki suhteen ulkopuoliset flirtti- tai muut mikropettämiskokemukset.
– Ihmisten välillä on tosi paljon eroja. Toiset jakavat kaikki kokemukset kumppanin kanssa, toiset eivät puhu eivätkä pukahda edes pienestä flirtistä, kuvailee tietokirjailija Tuija Säteri.
Säteri on perehtynyt netissä tapahtuvaan pettämiseen kirjassaan Pettäminen, salarakkaus ja uskottomuus (Aula & co, 2018). Hän muistuttaa, että netti tarjoaa houkuttelevat portaat viattomasta flirttiviestittelystä alastonkuvien lähettämiseen tai jopa fyysiseen seksiin.
– Viestittely voi olla hyvin viatonta ja toisaalta se voi olla hyvin röyhkeää ja suorasukaista. Jonkun mielestä netissä saa tehdä mitä vaan, kunhan niitä ei tehdä oikeassa elämässä.
Paljastuessaan nettiuskottomuus satuttaa kumppania syvästi ja voi johtaa eroon. Viestittelyn ja tekojen salaaminen rikkoo kumppanien välisen luottamuksen.
Kukaan ei ole uskoton vahingossa
Aina ei suinkaan ole kyse siitä, että kumppani etukäteen tietoisesti päättänyt ryhtyä pettäjäksi. Sallitun ja epäsoveliaan toiminnan raja saattaa netissä helposti hämärtyä.
– Varattu voi saada keneltä tahansa vaikka kehuvan viestin. Se voi tuntua imartelevalta. Silloin vilpitönkin ihminen voi kiinnostua huomiosta ja jatkaa viestittelyä.
Nettiä käytetään myös selittämään omaa, rajat ylittänyttä toimintaa. Pettämiseen ikään kuin vain ajaudutaan. On hyvä ymmärtää, ettei kukaan kuitenkaan ole uskoton vahingossa tai vastoin omaa tahtoaan. Meillä kaikilla on vastuu omasta käytöksestämme. Vaikka viestittely kehittyisikin eroottiseksi vähän huomaamatta, vastuu sen jatkamisesta on viestittelijällä itsellään.
– Kun viestit muuttuvat flirtiksi, voi yhtäkkiä huomata ylittäneensä omat rajansa. Netissä rajat ovat kuin veteen piirrettyjä viivoja. Siellä oikein toimiminen on jokaisen omantunnon kysymys, Tuija Säteri pohtii.
Hälytyskellojen pitäisi soida ainakin siinä vaiheessa, kun joutuu valehtelemaan kumppanilleen. Myös läheisyydestä ja puheyhteydestä vetäytyminen voivat kertoa, ettei kyse enää olekaan viattomasta flirtistä ja parisuhdetta ehkä vahvistavasta mikropettämisestä.
Jutun kommentointi on avoinna klo 22.00 saakka. Tervetuloa mukaan.