Tulevana sunnuntaina ovilla kiertävät taas pikkunoidat, puput ja kissat ovelta ovelle herkkujen toivossa. Joka vuosi virpomaperinteestä syntyy myös kiistoja: mikä on oikea virpomispäivä, milloin palkka kuuluu saada ja miten virpoja saa pukeutua?
Oikeaoppisuudesta väitellessä on hyvä muistaa, että palmusunnuntain virpomisperinne on yhdistelmä itää, länttä ja pakanallisuutta. Perinne on elänyt ja muuttunut vuosien varrella usein.
Keräsimme muutamia faktoja virpomiseen liittyen.
1. Virpomisen juuret ovat pakanallisessa perinteessä
Virpomisen juuret ovat muinaisessa pakanallisessa tavassa karkoittaa oksan heilautuksella pahoja henkiä. Erityisesti kotieläimet oli tapana saattaa keväällä ensi kertaa laitumelle huiskimalla niitä karjaonnea tuovilla vitsoilla.
Kristinuskon levitessä vitsat siirtyivät kuvaamaan palmunoksia, joilla kansa tervehti Jerusalemiin ratsastavaa Jeesusta. Pohjoisilla levysasteilla paju oli varhaisen kukintonsa vuoksi sopiva palmun korvike.
Virpominen on toiminut siunauksena, terveyden tuojana ja kuin pahan karkottajanakin.
2. Ortodoksien vitsat siunataan kirkossa
Kristillisen tradition mukaan virpovitsat kuuluu siunata palmusunnuntaita edeltävän Lasaruksen lauantain iltajumalanpalveluksissa. Vihkivedellä siunaamisen mukana oksiin siirtyy tämän näkemyksen mukaan "Jeesuksen väkeä" aina Jerusalemin palmunlehvätervehdyksen ajoilta.
Nykyisin siunaaminen kuuluu meillä enää ortodoksiseen perinteeseen, sillä protestanttisen kirkon piirissä siunaaminen kiellettiin "katollisena tapana" Örebron kirkolliskokouksessa 1529.
Esimerkiksi Uuden Valamon luostarissa Heinävedellä talkootyöläiset valmistavat ennen Palmusunnuntaita satoja vitsoja, jotka sitten jaetaan kirkkokansalle.
3. Oikeaoppinen vitsa on kolmihaarainen
Ihanteellisessa pajunoksassa on kolme haaraa, joihin kiinnitetään hellyydellä tehdyt kolme paperista kukkaa.
Luku kolme symboloi Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä.
Materiaalina voidaan käyttää mitä tahansa paperia. Aikoinaan tarkoitukseen säästettiin karamellipapereita, pula-aikana jopa sanomalehdistä leikatut suikaleet ovat kelvanneet.
Nykyään käytetään lähinnä silkki- ja kreppipaperia sekä värjättyjä sulkia.
Käytännössä koristelu on makuasia, mutta kohtelun pitää olla kunnioittava.
Tradition mukaan vitsa on kertakäyttöinen. Virpomisen jälkeen se kuuluu kiinnittää mahdollisen kotialttarin ikonin taakse ja säilyttää koko pääsiäiskauden eli helatorstaihin saakka.
Sen jälkeen se kuuluisi hävittää polttamalla.
4. Pikkunoidat alkoivat saada palkkaa 1800-luvulla
Koko Suomeen levinnyttä läntistä perinnettä edustavat meillä palmusunnuntaina kiertelevät pikku noidat.
Tapa sai alkunsa vanhasta uskomuksesta, jonka mukaan pääsiäisen aluspäivinä Kristuksen levätessä haudassa, pääsevät pahat voimat riehumaan ja noidat ja trullit tekevät tihutöitä ja lentävät paholaisen juhliin Kyöpelinvuorelle.
Tästä syntyi Ruotsissa 1800-luvun alussa muun muassa kirjailija Selma Lagerlöfin kuvaama perinne, jossa pikkutytöt kiertelivät kaupungeissa pitkissä hameissa, huivit päässä, kasvot maalattuina ja kahvipannut käsissä toivottamassa hyvää pääsiäistä.
Pikkunoitaperinne rantautui tuoreeltaan myös Pohjanmaan ruotsinkielisille alueille ja on nykyisin osin sulautunut yhteen karjalais-ortodoksisen virpomisperinteen kanssa. Kaikki ortodoksit eivät ole tästä kovinkaan mielissään.
Virpojat saivat palkkansa alunperin vasta paaston päätyttyä pääsiäisenä, ja se oli joko punaiseksi maalattu kananmuna, suklaamuna tai vastaavaa. Nykyisin ovella seisova pikku trulli tahtoo palkkansa heti käteensä ja mahaansa.
5. Loruja voi keksiä myös itse
Virpomisloruja on kerätty talteen kymmeniä, varsinkin Karjalasta.
Jokainen voi niistä vapaasti muotoilla omansa. Myös itse keksiminen on sallittua.
Tässä sen "Virvon varvon tuoreeks terveeks" -lorun lisäksi pari käyttökelposta:
Mie se virvon vitsasella,
varvon pajunoksalla.
Toivon sulle terveyttä
vitsan myötä virkeyttä.
Mie se virvon viisahasti,
taputtelen taitavasti,
rikkahaksi,rakkahaksi,
ison talon isännäksi,
viien piian pitäjäksi,
nejän lehmän kaitsijaksi.
Isännälle ihravatsa,
emännälle perä leveä,
veikolle hyvä hevonen,
tyttärelle punaiset posket.
Katso juttu Valamon pääsiäisvalmisteluista: