KAJAANI Sininen kuutio liikkuu tietokoneen näytöllä ensin ylöspäin, tipahtaa alas ja pyörähtää lopulta sivulle. 8.- luokkalainen Veeti Hautala on kirjoittanut tietokoneelle komennon, joka saa kuution liikkumaan hänen haluamallaan tavalla.
– Tämä on testitaso, missä kokeillaan, miten hahmot saisi liikkumaan oikeissa tilanteissa. Ei se ole vaikeaa, pitää vain muistaa, miten koodi kirjoitetaan, Hakala selittää.
Kajaanin Keskuskoulun mediapajassa on kymmenen oppilasta, jotka istuvat koulupäivän jälkeen nenät tiukasti kiinni tietokoneen ruudussa.
Kerhossa opetellaan suunnittelemaan ja tekemään pelejä nykyaikaisilla välineillä ja ohjelmilla, kuten UNITY-pelimoottorilla, joka on yleisesti käytössä pelialan yrityksissä.
– Pelimoottori on kuin Lego-setti. Se on valmis paketti, jonka voit kasata itsellesi. Kaikkea ei tarvitse vääntää yksin, vaan valmiin muotin ympärille voi rakentaa mitä haluaa, kertoo insinööriopiskelija Ville Haka Kajaanin ammattikorkeakoulusta.
Kerhon tutorina Haka opettaa koululaisille ohjelmoinnin perusteita, koodaamista. Hän kirjoittaa koodin näytölle, seuraa oppilaiden työskentelyä vierestä ja vastaa kysymyksiin – joita tulee paljon.
Kerhossa koululaiset oppivat myös monia muita tulevaisuudessa tarpeellisia taitoja, kuten ongelmanratkaisua, luovuutta ja innovatiivisuutta.
– Ennen kaikkea he oppivat tiimityötaitoja, koska pelit tehdään ryhmissä. Heti ensimmäisellä kerralla he rupesivat suunnittelemaan pelejä ja yhdistelemään ideoita, luokanopettaja Anne Kallunki kertoo.
Tulevaisuuden pelintekijöitä?
Kerhossa aloitettu pelien suunnittelu ja tekeminen voi antaa koululaisille kipinän lähteä opiskelemaan alaa tulevaisuudessa. Se on myös pidemmän aikavälin tavoite. Esimerkiksi koodareista on jo nyt huutava pula Suomessa, ja yritykset kilpailevat työntekijöistä jopa enemmän kuin asiakkaista.
– Jos saamme jo ala- tai yläkoulun aikana pohjan pelisuunnittelulle, oppilaat voivat innostua alasta niin paljon, että jatkavat ammattikorkeakouluun ja saavat itselleen ammatin, Keskuskoulun vararehtori Pasi Auvinen sanoo.
6. -luokkalainen Venla Österberg on kiinnostunut koodaamisesta. Hän on tehnyt pelejä aikaisemmin kotona Scratchilla, joten hän halusi opetella lisää kerhossa.
– Meidän ryhmä on suunnitellut tasohyppelypeliä, jossa pelaaja kerää samalla tiettyjä asioita. Ehkä ne ovat timantteja, mutta se ei ole vielä varmaa, Österberg kertoo.
Veeti Hakalan ryhmän suunnittelemassa pelissä selvitetään erilaisia mysteereitä ja kuljetaan kartan läpi.
– Se on kaksiulotteinen tasohyppelypeli, missä on syvempi tarina. Sellaisia pelejä ei ole hirveän paljon, videopelejä vapaa-ajallaan paljon pelaava Hakala sanoo.
Oppia ammattilaisilta
Pelisuunnittelukerhoja on Kajaanin kouluissa yhteensä viisi. Niissä pelien suunnittelua ja tekemistä opettelee lähes 50 peruskoululaista. Samalla oppilaat tutustuvat pelialan yrityksiin ja siihen, mitä kaikkea osaamista alalla tarvitaan.
– Siellä oli graafikoita, koodareita ja niitä, jotka tekevät ääniä. Yllätyin siitä, miten normaali työpaikka se oli. Siellä oli paljon tietokoneita, mutta ei mitään ihmeellisiä huippuelektroniikkajuttuja, Venla Österberg kertoo.
Erilaisia koodaamiseen ja ohjelmointiin keskittyneitä kerhoja on ympäri Suomea. Esimerkiksi valtakunnallisesti toimiva Suomen Tiedekoulu Oy järjestää lapsille maksullista tiede- ja teknologiaopetusta 30 toimipisteessä eri puolilla maata.
Harvoissa lapsille suunnatuissa koulutuksissa kuitenkaan suunnitellaan pelejä kuin ammattilaiset – siinä mielessä Kajaanin kerhot ovat poikkeuksellisia.
Österberg haluaa työskennellä graafikkona, jos hän edes päätyy pelialalle. Veeti Hautalan suunnitelmat ovat jo selvät.
– Tulin kerhoon, koska pelien tekeminen kiinnostaa minua. Ehdottomasti ajattelen, että siitä tulee myöhemmin myös ammatti, Hautala vakuuttaa.
Onko tässä ratkaisu koodaripulaan? Jutun keskusteluosio on auki kello 22.00 saakka.
Lisää aiheesta: