Tunnelmia Espoon Areenassa on vaikea kuvailla. Ensin suomalaisyleisö räjähti suuriin suosionosoituksiin ja juhliin, sillä muutaman minuutin ajan se luuli, että Naisleijonat oli tehnyt mahdottomasta mahdollisen ja voittanut maailmanmestaruuden jatkoerässä.
Mutta vain hetkeä myöhemmin tuo euforia muuttui täydelliseksi hämmennykseksi, epätietoisuudeksi ja suureksi pettymykseksi, kun päätuomari hylkäsi Suomen maalin. Jatkoerän jälkeen Yhdysvallat vei maailmanmestaruuden rangaistuslaukauksilla, joka on aina jollakin tavalla arpapeliä.
Mielenkiintoista Suomen maalin hylkäyksessä oli se, ettei kukaan tuntunut tietävän, miksi maali hylättiin. Heti ottelun jälkeen sitä ei kukaan muun muassa Kansainvälisestä jääkiekkoliitosta suostunut myöskään kommentoimaan.
Suomen päävalmentaja Pasi Mustonen haastoi hylätyn maalin tilanteen ja tilanne tarkastettiin uudelleen. Ainakin tässä kohtaa tapahtui tuomarivirhe: Mustosella ei ollut haastoa käytössä, koska Suomi oli jo käyttänyt aikalisänsä.
Ottelun jälkeen Mustonen kertoi, että Suomi aikoo jättää tapahtumista protestin, jos se on mahdollista. Tuo viimeistään osoittaa, ettei MM-kisojen loppuottelu voi päättyä tällä tavalla. Farssin ainekset olivat kasassa, halusi sitä tai ei.
Jos unohdetaan MM-finaalin tapahtumat, niin yhden asian ainakin voi sanoa: Pasi Mustonen ei ole puhunut pehmoisia, kun hän on hokenut jo pitkään, että Suomi on ottanut pohjoisamerikkalaisia joukkueita kiinni.
MM-kisojen alkusarjan jälkeen tälle saattoi naurahtaa, mutta välierä ja viimeistään MM-loppuottelu osoitti, etteivät Mustosen puheet olleet tuulesta temmattuja.
Jos Suomi oli alkusarjassa ajoittain hätää kärsimässä Kanadaa ja Yhdysvaltoja vastaan etenkin viimeisessä erässä, sillä ei turnauksen kannalta oikeastaan mitään merkitystä. Naisten MM-kisojen pelisysteemi kun on sen verran huono, ettei alkusarjan otteluilla oikeastaan ole merkitystä.
Se, mitä Suomi esitti jatkopeleissä, oli juuri sitä, mistä Mustonen puhui. Sen sai kokea Kanada, joka joutui ensimmäistä kertaa historiassa pelaamaan himmeimmistä mitaleista, koska Suomen rohkea ja uhrautuva pelaaminen toi tulosta.
Ja vaikka finaalin kahdessa ensimmäisessä erässä Yhdysvallat oli hallitsevana osapuolena, ei Suomi ollut kuin ajoittain vastustajaa askeleen perässä. Yhdysvallat pyrki pitämään kovaa tempoa ottelussa, mutta huiman kannustuksen siivittämänä suomalaispelaajat pysyivät hyvin perässä. Ja kun eivät pysyneet, saivat yhdysvaltalaiset huomata, että Suomen maalilla seisoi muuri nimeltä Noora Räty.
Suomi pelasi sekä välierässä että loppuottelussa viisaammin kuin alkuerässä. Vaikka joukkue pystyi paineistamaan vastustajaa hyvin, eivät pelaajat intoutuneet ajamaan itseään tilanteista ulos. He eivät myöskään pelänneet pelata fyysisesti ja laittoivat kroppaa likoon niin maalin edessä kuin laidoillakin.
Ensimmäisessä erässä kiekko poltti ajoittain suomalaisten lavoissa, mutta mitä pidemmälle ottelu eteni, sitä paremmin joukkue otti ottelua haltuunsa ja vaati tilaa itselleen. Suomalaispelaajien hermokontrolli toimi ihailtavasti. Kun ottaa huomioon, että joukkue oli ensimmäistä kertaa MM-finaalissa ja vastassa oli viidettä perättäistä MM-kultaa hamuava Yhdysvallat. Vaikka tunteet kävivät ajoittain kuuminakin, eivät ne läikähtäneet.
Mutta se, että Suomi pystyi tässä MM-turnauksessa voittamaan Kanadan ja pani kampoihin Yhdysvalloillekin, ei vielä kerro kaikkea. Voittoja pitää ottaa tämän jälkeenkin, jotta voidaan sanoa, että tasoa nostettu lopullisesti. Se tärkein on kuitenkin nyt tehty eli peli on avattu myös arvokisoissa.
Lue myös: