Pihla Kuikka oli kumppaninsa ja koirien kanssa iltalenkillä eilen tiistaina Helsingin Meri-Rastilassa, kun havaitsi metsässä yllättävän näyn.
– Olimme ulkoiluttamassa koiria mieheni kanssa läheisellä metsäalueella. Yhtäkkiä koirat valpastuivat. Arvelimme heti, että nyt on kettu, supi tai joku muu erikoisempi eläin lähettyvillä, Kuikka kertoo.
Pian eteen ilmestyikin tumma takamus, joka nousi ylös kalliota. Aluksi Kuikka kuvitteli nähneensä supikoiran.
– Se oli sellainen nopea vilahdus, ja ajattelin, että kyseessä oli varmaankin supi. Ihmettelin kuitenkin eläimen väriä. Se oli ihan tumma, ja takaruumiin poikki meni vaalea raita.
Kuikalla kävi kyllä heti mielessä, että kyseessä voi olla myös ahma.
– Mietin, että näkökentässä vilahtanut eläin muistutti kovasti ahmaa. Samalla kuitenkin ajattelin, voisiko sellainen arka erämään laji näyttäytyä Helsingissä. Tuli aivan epärealistinen olo, Kuikka kertaa tuntojaan.
Kuikka ja hänen miehensä päättivät tutkia asiaa tarkemmin. He kiinnittivät koirat hetkeksi läheisiin puihin ja hiipivat katsomaan, oliko eläin vielä lähistöllä.
– Siellähän se oli noin 15 metrin päässä meistä. Eläin tuijotti meitä varmaan parin minuutin ajan.
Tutkija: Selvä ahma
Kuikalla oli mukanaan puhelin, jolla hän ehti ottaa eläimestä lyhyen videon.
Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojola varmisti näköhavainnon oikeaksi videon nähtyään.
– Videolla on selvästi ahma. Eläimen tunnistaa ensinnäkin kulkutavasta. Ahma liikkuu joustavasti ja kevyesti hypellen. Ahman ruumiinrakenne käy myös videolta hyvin ilmi. Se on suhteellisen matala eläin. Tuuhea häntä, ja kyljen alaosassa näkyy vielä vaalea raita, Kojola sanoo Ylelle.
Kojola pitää näköhavaintoa ahmasta hyvin harvinaisena Etelä-Suomessa.
– Kyllä se on yllättävää. Jälkihavaintoja ahmasta on tehty Etelä-Suomessa ja Vuosaarenkin edustalla parina viime vuotena. Näköhavaintoja ei tule vuosittain.
Kojolan mukaan voi mennä useita vuosia, että Etelä-Suomessa ei saada ahmasta yhtään näköhavaintoa.
– Ahma liikkuu pääasiassa hämärissä ja illalla, kuten oli tässäkin tapauksessa.
Kanta on kasvussa
Metsäahman ydinaluetta Suomessa ovat Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo ja Kainuu. Pohjois-Lapissa puolestaan esiintyy tunturiahmaa.
Jatkossa ahmahavaintoja voi todennäköisesti tehdä useammin myös eteläisemmässä Suomessa, sanoo Kojola.
– Ahmakanta on tällä hetkellä kolmisensataa yksilöä. Kanta on viime vuosina selvästi vahvistunut ja myös ahman elinalue on laajentunut. Nämä eteläiset ahmahavainnot ovat yksi seuraus tästä kehityksestä.
Kojolan mukaan syyt ahmakannan kasvuun Etelä-Suomessa ovat yksinkertaisia.
– Pohjois-Suomen poronhoitoalueita lukuun ottamatta ahma ei aiheuta ihmisille juurikaan haittaa. Niinpä se on saanut lisääntyä ja laajentaa elinaluettaan rauhassa.