Kuka heistä ei kuulu joukkoon: Simon Zinc-Trumpet-Harris, Oliver St. John-Mollusc vai Jacob Rees-Mogg?
Kaikki heistä ovat Etonin kuuluisan poikakoulun kasvatteja, old Etonians. Kaikki kuuluvat Englannin perinteikkääseen yläluokkaan.
Kaksi ensimmäistä ovat kuitenkin fiktiivisiä hahmoja.
He esiintyvät legendaarisen Monty Python -ryhmän suosituimpiin kuuluvassa tv-sketsissä, ”Yläluokan vuoden ääliö.” Sketsissä englantilaisen yläluokan törpöimmät edustajat kilpailevat vuoden ääliön tittelistä.
Jacob Rees-Mogg sen sijaan on mitä todellisin hahmo. Hän on Britannian parlamentin konservatiivijäsen. Hän on myös noussut tänä keväänä kovan brexitin, siis Britannian sopimuksettoman äkkieron kannattajien tähtihahmoksi.
Rees-Mogg ei toki ole mikään tv-sketsin aivoton ääliö, kaukana siitä.
Mutta niin häpeilemättömän elitistinen ja vanhoillinen hän on, että monille on hänestä väkisin tullut mieleen karikatyyrien ja sketsien brittiläinen yläluokka.
Kun Jacob Rees-Mogg avaa suunsa, tv-sarja Downton Abbeyn fiktiiviset lordit ja ladyt vaikuttavat yllättävän moderneilta.
”Kunnianarvoisa jäsen 1700-luvulta”
Ison-Britannian vanhan luokkayhteiskunnan erityinen piirre on se, että jokaisen ihmisen puhetyyli leimaa hänet sillä hetkellä, kun hän alkaa puhua.
Jacob Rees-Moggin puhetyyli on Etonin poikakoulun ja Oxfordin yliopiston koulimaa. Toki samanlainen tausta on monella muullakin poliitikolla. Ero on siinä, että Rees-Mogg suorastaan korostaa yläluokaisuuttaan puhuessaan.
– En ole koskaan teeskennellyt olevani moderni mies, en koskaan, Rees-Mogg paukautti muutama vuosi sitten haastattelussa. Se on helppo uskoa.
Pian sen jälkeen kun hänet oli vuonna 2010 valittu parlamentin jäseneksi, hänen kansanedustajakollegansa kiinnittivät huomioita siihen, ettei Rees-Mogg tehnyt pieniäkään kompromisseja modernin maailman suuntaan, sen enempää pukeutumisessa kuin puheissaan.
Rees-Mogg on arvomaailmaltaan järkkymättömän konservatiivinen.
Katolinen Rees-Mogg vastustaa homoliittoja ja aborttia kaikissa olosuhteissa. Kuuden lapsen isä myönsi The Daily Telegraphin haastattelussa, ettei ole koskaan vaihtanut vaippoja.
Vaippojen vaihto kuuluu luonnollisesti perheen lastenhoitajalle, nannylle.
– Nannymme on palvellut perhettämme 52 vuotta. Hän tietää yhtä ja toista siitä, kuinka se työ tehdään oikein, kansanedustaja perusteli.
Satoja vuosia vanhassa brittiparlamentissa on monia ikivanhoja tapoja. Yksi niistä on tapa, jolla kansanedustajat puhuttelevat toisiaan istunnoissa. Toista kansanedustajaa ei kuulu puhutella nimellä, vaan vaikkapa vaalipiirin mukaan, esimerkiksi ”kunnianarvoisa jäsen Chesterfieldistä.”
Jacob Rees-Moggin pilkkanimi on ”kunnianarvoisa jäsen 1700-luvulta”.
Vaalikamppailua mersulla nannyn kanssa
Rees-Moggin yläluokkaisesta asenteesta kerrotaan valtavasti tarinoita. Osa on legendaa, osan hän on vahvistanut itse.
Kun Rees-Mogg pyrki ensi kertaa parlamenttiin Skotlannista vuonna 1997, hän kampanjoi peribrittiläiseen tapaan ovelta ovelle koputtelemassa. Tarinan mukaan Rees-Mogg kierteli kuitenkin hyvin työväenluokkaista vaalipiiriään hienolla Bentleyllä, mukanaan vanha lastenhoitajansa.
– No, nanny oli kyllä mukana, hän vahvisti haastattelussa.
– Mutta se oli Mercedes. Bentley on kovin epäkäytännöllinen kampanjointiin.
Rees-Mogg ei tullut valituksi.
Rikastui hedge-rahastoilla ja perimällä
Jacob Rees-Mogg on hyvin rikas. Hän peri merkittävän omaisuuden, mutta hän on myös aidosti menestynyt finanssialan yrittäjä.
Tästäkin puolesta riittää loputtomasti tarinoita. Nuori Rees-Mogg innostui pörssisijoittamisesta 10-vuotiaana. 12-vuotiaana aloitteleva sijoittaja marssi pörssiyrityksen yhtiökokoukseen ja esitti huvittuneelle yhtiön hallitukselle kritiikkinsä suunnitellusta fuusiosta. Tapaus nosti hänet ensi kertaa lehtien palstoille.
BBC:n haastattelussa 12-vuotias ilmoitti "pitävänsä rahasta" ja ostavansa sijoitusten onnistuessa mielellään lisää osakkeita tai "antiikkihopeaa".
Oxfordin historiaopintojensa jälkeen hän alkoi työskennellä sijoitusyhtiöissä. Pian hän perusti yhdessä yhtiökumppaneidensa kanssa varainhoitoyhtiön nimeltä Somerset Capital Invest. SCI on kasvanut miljardiluokan liikevaihtoa pyörittäväksi yhtiöksi ja Rees-Mogg on ansainnut kymmenien miljoonien omaisuuden.
Hänen vaimonsa on kuitenkin vielä paljon rikkaammasta aatelissuvusta. Kun Rees-Moggin vaimo joskus perii äitinsä, perheen omaisuuden arvioidaan olevan jo reilusti yli 100 miljoonaa.
Legendaarisen päätoimittajan poika
Monty Python -sketsiryhmän jäsenet olivat suurimmaksi osaksi työläistaustasta tai keskiluokasta ponnistaneita miehiä, jotka pääsivät opiskelemaan Cambridgen ja Oxfordin huippuyliopistoihin.
Yliopistossa heille syntyi syvä inho perinteisen yläluokan nuoriin, jotka olivat tulleet ”Oxbridgen” arvokkaisiin collegeihin vain siksi, että suvun edustajat olivat aina opiskelleet siellä.
Yläluokan vuoden ääliö -sketsi pilkkasi juuri niitä etuoikeutettuja piirejä, jotka olivat etuoikeutettuja vain siksi, että heidän esi-isänsäkin olivat olleet etuoikeutettuja.
Jacob Rees-Mogg opiskeli Oxfordin arvovaltaisessa Trinity Collegessa historiaa. Hänen taustansa ei ollut ikivanha aatelisperhe, mutta kuuluisa hänen isänsä oli.
Kansanedustajan isä William Rees-Mogg oli aikanaan Britannian historian tunnetuimpia lehtimiehiä, sanomalehti The Timesin päätoimittaja vuosina 1967–1981.
– Isäni, jonka kanssa puhuin kaikesta politiikkaan ja finansseihin liittyvästä, oli ammattielämäni tärkein vaikuttaja, Jacob Rees-Mogg kuvasi isäsuhdettaan vuonna 2015.
Vanhempi Rees-Mogg kääntyi 1970-luvulta alkaen yhä jyrkemmin modernin konservatiivisen talouspolitiikan kannattajaksi. Hän oli 1980-luvun ikimuistoisen pääministerin Margaret Thatcherin kovan talouspolitiikan kannattaja hyvin varhain.
Sitä oli myös hänen poikansa. Etonin poikakoulun raportissa opettaja kuvasi häntä ”erityisen dogmaattiseksi thatcheristiksi”.
Isä William oli tiukka euroskeptikko, kuten poikansa.
Isä Rees-Moggin ankara tulevaisuusvisio
Vuonna 1997 isä Rees-Mogg julkaisi kirjan, jota myytiin muun muassa alaotsikolla “Kuinka menestyä hyvinvointivaltion romahtaessa.”
William Rees-Moggin yhdessä amerikkalaisen investointiguru James Dale Davidsoni****n kanssa kirjoittaman kirjan varsinainen nimi on ”The Sovereign Individual” ,eli suomeksi “Itsenäinen (tai suvereeni) yksilö.”
Kirjan mukaan digitaalisuus muuttaa maailman paljon kilpaillummaksi, epätasa-arvoisemmaksi ja epävakaammaksi. Kirja ennusti, että hyvinvointivaltioiden rahoitus muuttuu mahdottomaksi noin vuonna 2010.
Kirja ei ilmestyessään saanut kovin hyvää vastaanottoa, ainakaan Isossa-Britanniassa. Mutta siitä on myöhemmin tullut varsinkin Yhdysvaltain konservatiivi- ja libertaaripiireissä jonkinlainen kulttiteos.
”The Sovereign Invidual” on onnistunut monissa ennustuksissaan yllättävän hyvin. Teoksessa ennustetaan, että ”häviäjät”, jotka eivät globaalissa markkinataloudessa pärjää, kääntyvät nationalismiin.
Armottoman markkinatalouden kannattajat näkevät teoksen myös perusteluna sille, miksi vahvan yksilön selviytymiseen perustuva yhteiskunta jyrää väistämättä.
Nuorempi Rees-Mogg näyttää uskovan samankaltaisiin arvoihin. Kirjoittamassaan pamfletissa hän sanoo kannattavansa ”yksilöä valtiota vastaan”.
Kansanedustaja Rees-Mogg uskoo, että ”pumpuliin kääritty yhteiskunta ei koskaan menesty. Luonnollisesti tarvitaan joitakin turvaverkkoja niille, jotka putoavat kyydistä, mutta jos kenenkään ei anneta pudota, kukaan ei pysty kapuamaan ylös.”
Kovan markkinaliberalismin kannattaminen ei toki tee Rees-Moggista vielä erityisen poikkeuksellista konservatiivipoliitikkoa.
Rees-Moggin ajattelu näyttää kuitenkin menevän vielä pitemmälle.
Flirtailua äärioikeiston kanssa
Rees-Mogg on kuulunut konservatiivipuolueen niin sanottujen takapenkkiläisten ankarimpiin puoluejohdon arvostelijoihin oikeastaan koko kansanedustajauransa.
Toukokuussa 2013 hän piti puheen äärioikeistolaisena pidetyn Traditional Britain Group -järjestön illallisilla. Järjestö mm. vastustaa jyrkästi maahanmuuttoa ja monikulttuurista Britanniaa. Rees-Mogg sanoo, ettei ole järjestön jäsen, mutta heidän tilaisuudessaan hän siis esiintyi.
Viime aikoina Rees-Mogg on saanut selitellä twiittejään, joissa hän on tukenut Saksan kansallismielistä ja oikeistopopulistista AfD-puoluetta.
Mahdollinen puheenjohtaja
Jos Jacob Rees-Mogg olisi ainoastaan Britannian konservatiivipuolueen hieman erikoinen takapenkkiläinen, millään näistä asioista olisi tuskin kovin suurta poliittista merkitystä.
Mutta hänen johtamansa EU-vastainen, konservatiivipuolueen sisällä toimiva kansanedustajaryhmä, European Research Group on brittiparlamentin brexit-väännöissä ollut pääministeri Theresa Maylle oikeastaan pahempi päänsärky kuin varsinainen oppositio.
Ryhmällä on ollut keskeinen rooli siinä, ettei hallitus ole saanut neuvoteltua erosopimusta hyväksytyksi parlamentissa.
Ja Rees-Mogg on jo pitkään ollut esillä yhtenä vaihtoehtona konservatiivipuolueen uudeksi puheenjohtajaksi.
Siihen hän on kuitenkin monien politiikan tarkkailijoiden mielestä aivan liian erikoinen ja äärimielipiteitä esittävä.
Mutta eihän Donald Trumpistakaan pitänyt koskaan voida tulla presidenttiä.