Reetta Kanniainen, 25, on ollut 26 viikkoa tiukalla kisadieetillä valmistautuessaan pääsiäsviikonlopun Fitness Classic -kisoihin Helsingin kulttuuritalolla.
Kanniainen vetää puolentoista tunnin kuntosalitreenin raskailla painoilla viisi kertaa viikossa. Harjoituskauden aikana 176 senttiä pitkä nainen syö noin 3 000 kilokaloria päivässä, mutta kisadieetin aikana hän saa energiaa noin 2 200 kilokaloria. Kanniaisen rasvaprosentti on pudonnut dieetin aikana noin kahdestakymmenestä kymmenen hujakoille.
Vaikka Helsingin kisat ovat jo ohi, Kanniaisen dieetti ei pääty vielä. Hän voitti sunnuntaina oman sarjansa yli 172-senttisten bikini fitneksessä, joten kisakausi jatkuu vielä toukokuun puolelle. Seuraavaksi Kanniainen osallistuu Santa Susannan EM-kisoihin Espanjassa ja Budapestin Diamond Cup -kisoihin Unkarissa.
Tämän jälkeen alkaa palautuminen. Kanniainen ryhtyy syömään enemmän nostaakseen rasvaprosenttinsa kisoja edeltävälle tasolle. Se on tärkeää, että hormonitoiminta palautuisi normaaliksi. Aiemmasta kokemuksestaan hän tietää, että aluksi voi tuntua oudolta, kun peilikuvassa tapahtuu isoja muutoksia ja kovalla työllä saavutettu kisakunto häviää.
– Se voi harmittaa, kun huomaa, että kehoon tulee rasvaa, mutta siinä vaiheessa kun alkaa palautumaan normaalipainoon saa huomata, että on paljon energisempi olo. Se on hyvä juttu.
Kanniaista valmentaa hänen avomiehensä Juho Murtonen, joka kuuluu Finnish Physique Academyn valmentajatiimiin. Molemmat ovat huomanneet, että jotkut kilpailijat pyrkivät säilyttämään alhaisen rasvaprosentin myös kisakauden ulkopuolella.
– Yleensä siihen liittyy vääristynyttä syömiskäyttäytymistä. Ei ole terveellistä olla liian alhaisessa rasvaprosentissa yhtään sen kauempaa kuin siinä on tarvetta olla, Murtonen sanoo.
Urheilija tai edistynyt harrastaja tekee itselleen karhunpalveluksen, jos yrittää pysyä kisakunnon kaltaisessa tilassa ympäri vuoden. Samanaikainen rasvanpoltto ja lihasten kasvattaminen onnistuu ainoastaan ylipainoisella ihmisellä ja aloittelevalla kuntosaliharrastajalla.
– Jos on aliravittu jatkuvasti, mahdollisuudet saada uutta lihasmassaa ovat todella pienet. Lihaskasvun optimointi edellyttää, että syödään vähintään kulutuksen verran ja mielellään vähän yli, jolloin myös rasvaa kertyy vähän vartaloon, Murtonen kertoo.
Voi tulla kehonkuvan vääristymiä, jos urheilija pitää vaan tiukasta kiinni siitä, miltä hän näytti lavalla.
Suomen Fitnessurheilu ry:n toiminnanjohtaja Ville Isola
Suomen Fitnessurheilu ry:n toiminnanjohtaja Ville Isola myöntää, että ulkonäkökeskeiseen lajiin liittyy omat riskinsä.
– Voi tulla kehonkuvan vääristymiä, jos urheilija pitää vaan tiukasta kiinni siitä, miltä hän näytti lavalla. Silloin tulee psyykkinen puoli mukaan.
Isolan mukaan tämä ei ole yleistä, mutta ongelmaa on lähdetty korjaamaan valmentajien koulutuksella. Yhdistys edellyttää, että kaikissa paikallisissa valmennustiimeissä on ainakin yksi valmentaja, joka on käynyt Suomen urheiluopiston kanssa yhteistyössä järjestetyn ykköstason fitness-valmentajakoulutuksen.
– Siinä käydään valmentajille näitä riskitekijöitä läpi, kuinka niitä ehkäistään ja varmistetaan, että urheilija saa oikean tiedon palautumisen merkityksestä ja oppii keinoja sen edistämiseen.
Tukimusten (siirryt toiseen palveluun) valossa tiedetään jo, että liian alhainen rasvaprosentti voi laskea kilpirauhashormonitasoa, mikä hidastaa perusaineenvaihduntaa ja aiheuttaa väsymystä. Estrogeenitason lasku puolestaan saattaa häiritä kuukautiskiertoa. Myös osteoporoosin riski voi kasvaa.
Isolan mukaan pieni rasvaprosentti voi heikentää myös fyysistä suorituskykyä.
– Voimatasot ja kestävyyskunto voivat laskea, kun energiansaanti on liian alhaista.
Tiukka dieetti voi vähentää arkiliikuntaa
Ville Isola haluaa tietää lisää fitness- ja kehonrakennusharrastuksen vaikutuksesta kehon ja mielen hyvinvointiin. Hän tekee parhaillaan aiheesta väitöskirjatutkimusta (siirryt toiseen palveluun) Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa.
– Moni tietää omasta kokemuksesta, että pinna kiristyy, kun on energiavajeessa ja nälkäinen. Muun muassa tätä tutkitaan nyt fitness-urheilijoilla.
Tutkimuksen aikana seurataan myös sitä, väheneekö tiedostamaton fyysinen aktiivisuus dieetin aikana. Fyysinen aktiivisuus voi olla tiedostettua, kuten päätös lenkille lähtemisestä. Tiedostamaton fyysinen aktiivisuus on muuta toimintaa ja liikkeellä oloa, jota ei sen kummemmin ajatella.
– Muista tutkimuksista on vähän viitteitä siitä, että tiedostamaton fyysinen aktiivisuus vähenisi painonpudotuksen aikana. Se voi olla yksi syy siihen, että dieetit eivät toimi ja yksilö ei pysty laihduttamaan, kun arjessa ei jaksa liikkua normaaliin tapaan. Tämä pätee yhtälailla tavallisiin liikunnanharrastajiin kuin fitness-urheilijoihin.
Mikä on hyvä rasvaprosentti?
Fitnessbuumi nousi framille muutama vuosi sitten. Sosiaalisessa mediassa leviävät bikinikuvat vaikuttavat kauneusihanteisiin ja voivat aiheuttaa ulkonäköpaineita etenkin nuorille.
Isola huomauttaa, että tavallisilla ihmisillä, jotka eivät harrasta kilpaurheilua, rasvaprosentti voi olla juuri sellainen, johon he itse ovat tyytyväisiä. Ylipaino voi toki lisätä riskiä esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin sekä kakkostyypin diabetekseen. Toisaalta kisalavalla kuvatut fitness-kilpailijat eivät voi olla realistinen esikuva kenellekään. Kisakunto on vain hetkellinen olotila myös suurimmalle osalle kilpailijoista.
Virallista suositusta hyvälle rasvaprosentille ei ole, mutta Isolan mukaan se voi olla naisille 25–30 ja miehille 15–20.
Hän näkee fitnessbuumissa myös hyviä vaikutuksia. Säännöllinen treenaaminen ja syöminen sekä terveellinen ruokavalio edistävät kenen tahansa terveyttä, kun huolehtii samalla siitä, että saa riittävästi energiaa omaan kulutukseensa nähden.
Maaliskuussa Jyväskylän yliopistossa julkaistun tutkimuksen mukaan "fitnesselämäntapa" (siirryt toiseen palveluun) eli runsas määrä liikuntaa ja maltillinen syöminen vähentää sydän- ja verisuonitautien riskiä.
Aktiiviharrastajien määrä kasvaa
Supertreenatun kehon rinnalle on sittemmin noussut kehopositiivisuudeksi kutsuttu ilmiö, joka kannustaa ihmisiä hyväksymään itsensä ja toisensa sellaisina kuin he ovat, painoon tai pituuteen katsomatta.
Samalla myös fitnesstyyppisen vartalon ihannointi ja tavoittelu on vielä tätä päivää. Isolan mukaan antidopingsopimuksen tehneiden aktiiviurheilijoiden määrä kasvaa vuosittain 200–300 henkilöllä. Nyt heitä on yhteensä pari tuhatta. Kilpailulisenssejä myönnetään vuosittain noin 600 urheilijalle.
Sinua arvioidaan ulkoisesti, mutta ei ihmisenä.
Fitness-urheilija Reetta Kanniainen
Fitness on naisvaltainen laji. Noin kolme neljäsosaa kilpailijoista on naisia. Isola uskoo, että tämä johtuu juuri lajin ulkonäkökeskeisyydestä. Se saa aikaan kiinnostusta ja ristitriitaista keskustelua. Toisia fitnessin luoma kauneusihanne hirvittää, toisia se miellyttää.
Tämän kevään fitness-kisoihin osallistunut Reetta Kanniainen kuuluu ehdottomasti jälkimmäiseen joukkoon. Atleettinen vartalo puettuna säihkyviin bikineihin ja huikeisiin korkoihin on hänen mielestään esteettinen. Ulkonäkökeskeisyys ei häiritse häntä. Päinvastoin, hän nauttii lavalla poseeraamisesta ja päästää siellä karismansa valloilleen.
Silti Kanniainen tietää, että ulkonäkö ei ole kaikki kaikessa.
– Kilpailuissa sinua arvioidaan ulkoisesti, mutta ei ihmisenä. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta ei siihen pidä suhtaua henkilökohtaisena loukkauksena. Se on vain ulkopinta, jota arvioidaan.
Lue myös:
Miten lihas kasvaa ja rasva palaa? Lihastohtori kumoaa humpuukiväitteet treenistä ja ravinnosta