Nämä ottelut ovat harvinaista herkkua Hämeenlinnassa. Kaupungin kiekkoylpeys HPK pelaa tänään tiistaina ensimmäistä kertaa jääkiekon miesten SM-liigan finaaleissa kotiyleisön edessä yhdeksään vuoteen.
HPK pelaa viidettä kertaa historiassaan jääkiekon miesten SM-finaalissa. Kerran loppuottelusarja on päättynyt mestaruusjuhliin.
Se tapahtui vuonna 2006, kun Jukka Jalosen luotsaama HPK kukisti loppuottelusarjassa Ässät otteluvoitoin 3–1.
Vuoden 2006 mestarijoukkueesta nähdään tänään jäällä vain yksi pelaaja. Laitahyökkääjä Jari Sailio viilettää tosin Rinkelinmäen jäälle vierasjoukkue Kärppien paidassa.
– Toivoinkin, että tulee HPK vastaan. Sinne on kuitenkin sellainen tunneside. Hienoa, että Kerho on päässyt finaaliin ja ansaitusti. He pelaavat erinomaista, nopeaa ja iloista lätkää, Sailio sanoo.
Loppuottelusarjan ensimmäinen ottelu päättyi Kärppien 4–1-voittoon lauantaina Oulussa. Röyhijähyökkääjä Sailio pelasi ottelussa kolmosketjussa noin 12 minuuttia.
– Kun on HPK vastassa, se antaa ihan pienen lisäruiskeen itselle voittaa. Vaikka lopulta se on ihan sama, kuka siellä on vastassa.
Kulukorvausketju pani laidat ryskymään
Sailio, 33, kuuluu Kärppien kokeneeseen kaartiin, joka tietää, mitä voittaminen vaatii. Kaksi Suomen mestaruutta urallaan voittanut Sailio on pelannut urallaan yhtä monet finaalit kuin HPK seurahistoriassaan.
Ensimmäistä kertaa Sailio aisti finaalitunnelmaa vuonna 2006. Hän oli silloin nuori parikymppinen debytantti, joka murtautui alempien ketjujen duunarirooliin kauden aikana.
HPK oli tuolloin pelannut viisi kautta Jukka Jalosen alaisuudessa. Pirteää lätkää pelannut joukkue oli saanut ikävän lisänimen "Pronssikerho", koska joukkueen kausi tuntui vuodesta toiseen päättyvän pronssiotteluun.
Keväällä 2006 jokin kuitenkin muuttui. HPK kukisti HIFK:n dramaattisessa välieräsarjassa otteluvoitoin 3–2. Finaalissa vastaan tuli Ässät, joka oli yllättänyt mestarisuosikki Kärpät välierissä.
– Niistä finaaleista on hyvät muistot. Ne olivat tiukkoja pelejä ja ensimmäinen kauteni liigassa päättyi aika upeasti, Sailio sanoo.
Nuo finaalit muistetaan muun muassa HPK:n Ville Leinon valkoisista luistimista, Ässät-fanien ja pelaajien irokeeseistä sekä porilaisten "kulukorvausketjusta", jossa pelasivat Patrik Forsbacka, Matti Kuparinen ja Juha Kiilholma.
Sailio oli harvoja HPK:n pelaajia, joka pystyi vastaamaan Ässien fyysisyyteen.
– Ne tulivat kovaa ja antoivat laitojen poksua. Isomäki oli hieno paikka pelata, Sailio mehustelee.
Ässillä oli hurmoshenkeä, mutta HPK oli taitotasoltaan se parempi joukkue. Ratkaiseva neljäs finaali Porissa päättyi HPK:n 4–1-voittoon. Voittomaalin viimeisteli Jukka-Pekka Laamanen Leinon laukauksen paluukiekosta.
Onko mikään muuttunut 13 vuodessa?
Mestaruusjuhlien jälkeen Sailio on kokenut kaikenlaista.
Hän pääsi HPK:n kanssa uudestaan finaaleihin vuonna 2010, mutta silloin TPS oli parempi. Sen jälkeen tie vei Bluesin ja HIFK:n kautta Kazakstaniin ja takaisin Bluesiin, kunnes Kärpät oli valmis pestaamaan kokeneen taistelijan.
Sailio siirtyi Kärppiin konkurssin partaalla olleesta Bluesista kesken kauden 2015–16.
Kaksi ensimmäistä kevättä Oulussa päättyi pettymykseen, mutta kolmas kerta toden sanoi, kun viime kaudella tuli kultaa.
Nyt Sailio jahtaa uransa kolmatta Suomen mestaruutta 13 vuotta historiallisen HPK:n SM-kullan jälkeen.
Rooli on edelleen sama. Alempien ketjujen taisteleva duunaripelaaja. Onko mikään muu muuttunut 13 vuodessa paitsi Sailion edustama joukkue?
– Pudotuspelikiekko on aina pudotuspelikiekkoa. Tuntuu, että liigaan on tullut enmmän nuoria ja nopeita äijiä ja kiekollinen taito on lisääntynyt.
Lue myös: