Maksaa, riisiä, tärkkelystä, öljyä ja usein myös rusinaa, niistä on maksalaatikko tehty. Kalorit, suolat, rasvat ja muut ravintotiedot löytyvät pakkauksesta helposti, mutta mikä on tuotteen hiilijalanjälki?
Tuotteen ilmastovaikutuksista kiinnostunut kuluttaja joutuu edelleen kaupoissa arvuuttelemaan elintarvikkeiden päästövaikutuksia.
Mutta ovatko yksittäisten tuotteiden CO2-merkinnät realismia, ja onko niillä lopulta mitään merkitystä ilmaston kannalta?
Kustannukset ja työn määrä kauhistuttavat kauppaa
Suomen suurimpien ruokatavaramyyjien SOK:n, Keskon ja Lidlin mukaan kaikkien tuotteiden hiilijalanjäljen laskeminen ja merkkaaminen olisi valtaisa, jopa satojen miljoonien eurojen urakka.
Esimerkiksi SOK on arvioinut, mitä Prisman keskimääräisen elintarvikevalikoiman eli noin 20 000 tuotteen hiilimerkintä maksaisi.
– Hintalappu kaikille tuotteille voisi olla noin 300 miljoonaa euroa. Sehän ei olisi yksin meidän työtä, vaan siihen osallistuisivat myös elintarviketeollisuus ja alkutuotanto, arvioi SOK:n vastuullisuusjohtaja Lea Rankinen.
Tuotekohtaiset merkinnät vaatisivat rahan lisäksi aikaa.
– Yksittäisten tuotteiden hiilijalanjälkien laskeminen ja hyllymerkitseminen olisi valtavan iso urakka. Sen sijaan pyrimme välittämään ilmastotietoa muilla tavoin myymälöissämme, kertoo Keskon vastuullisuusjohtaja Matti Kalervo.
Aika ja raha huolestuttavat myös Lidlin vastuullisuuspäällikkö Maija Järvistä.
– Elinkaariarviointiin perustuva hiilijalanjälkilaskenta tuhansille tuotteille, joissa vielä on useita raaka-aineita, on työlästä ja kallista.
Sähköpostitse vastanneen Järvisen mukaan Lidlin asiakaspalautteissa merkintöjä ei juuri kaivata, eikä akuuttia tarvetta merkinnöille ole.
Laskentamalleja jo yli 10 vuotta sitten kehittämässä ollut Luken erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri myöntää, että hiilijalanjäljen laskeminen voi olla työlästä, mutta jos tietoja kerätään ja seurataan säännöllisesti koko tuotantoketjussa, niin työ helpottuu huomattavasti.
Puolueista vihreää paitsi perussuomalaisista
Kysyimme sähköpostitse nykyisiltä eduskuntapuolueiden ja -ryhmien ympäristövastaavilta kommentteja elintarvikkeiden hiilidioksidimerkinnöistä.
"Pitäisikö elintarvikkeisiin ja muihin ruoka-aineisiin merkitä tiedot niiden laskennallisista hiilidioksidipäästöistä kuluttajien ostopäätösten tueksi?" Vastausvaihtoehdot olivat kyllä, ei ja miksi.
Saimme kuusi vastausta. Vastaamatta jättivät vihreiden, keskustan, kokoomuksen ja Ahvenanmaan edustajat.
Vastaajista viisi kuudesta kannatti hiilidioksidimerkintöjä, mutta toteutusmahdollisuudet herättivät kysymyksiä. Vasemmistoliiton Hanna Sarkkisen mukaan merkinnät helpottaisivat kuluttajien ostopäätöksiä.
– Lähtökohtaisesti suhtaudun ajatukseen positiivisesti, mutta en ole täysin varma onko sitä mahdollista toteuttaa tuotekohtaisesti ja kuinka paljon siitä aiheutuisi erilaisia ongelmia.
Liike Nytin Sarian Antila antaa merkinnöille täyden tukensa ja nostaa esille ruoan ison ilmastovaikutuksen.
– Hiilidioksidipäästömerkintä ohjaisi mahdollisesti kuluttajien ruokatottumuksia ilmastoystävällisempään suuntaan.
Merkinnät saavat myös RKP:n Anders Adlercreutzin ja kristillisdemokraattien Aki Ruotsalan kannatuksen.
Perussuomalaisten Matti Putkonen sen sijaan ei sanojaan säästele sähköpostivastauksessaan. Hänen mukaansa suomalaisten ilmastoahdistusta lisätään nyt kaupan hyllyilläkin.
– Tällainen laskennallinen elintarvikkeiden ja muiden ruoka-aineiden hiilidioksidipäästöjen laputtaminen ei perustu tieteelliseen faktaperusteiseen tietoon, vaan on puhtaasti poliittinen operaatio.
Putkonen arvelee, että merkintäoperaatiolla pohjustetaan Sitran ja SDP:n kestävän kehityksen verolinjauksia, jotka hänen mukaansa tulevat lisäämään suomalaisten eriarvoisuutta.
Elintarvike- ja ravintola-ala eri linjoilla
Kysyimme sähköpostitse myös seitsemältä tunnetulta elintarvikeyhtiöltä seuraavaa: "Oletteko valmiit selvittämään ja merkitsemään tuotteisiinne tiedot niiden laskennallisista hiilidioksidipäästöistä kuluttajien ostopäätösten tueksi?"
Alalla nähdään selkeä tarve merkinnöille. Esimerkiksi Valio selvittää perustuotteittensa hiilijalanjälkiä, ja tavoitteena on saada tiedot myös kuluttajien nähtäville, kertoo tutkimus- ja innovaatiojohtaja Anu Kaukovirta-Norja.
– Kehitämme itse laskentamallia, joka huomioisi myös tuotteiden ravintoarvon CO2-lukujen rinnalla.
Ravitsemusnäkökulma pienentää esimerkiksi juuston ja naudanlihan laskennallista ilmastovaikutusta (Luke).
Osalla kyselyyn vastanneista valmistajista on tai on ollut tuotteissaan jo CO2-merkintöjä.
– Tällä hetkellä olemme laskeneet hiilijalanjäljen muutamiin tuotteisiin, mutta emme suunnittele sen lisäämistä kaikkiin kuluttajatuotteisiin, kertoo Liisi Tamminen Raisio-konsernin viestinnästä.
Raisio teki ensimmäiset CO2-merkintänsä jo yli 10 vuotta sitten. Myös Fazerin leipäpaketista hiilitietoa sai jo vuonna 2011.
Fazerin vastuullisuusjohtaja Nina Elomaa kannattaa merkintöjä, mutta nostaa esille niiden työläyden ja vertailukelpoisuuden, joka huolestuttaa myös HKScanin viestintäjohtaja Mikko Saariahoa.
– Suhtaudumme merkintöihin myönteisesti, mutta jotta ilmastokeskustelu ruoan osalta perustuisi faktoihin, pitäisi ruokaketjun toimijoilla olla yhteneväiset laskentamallit. Tällä hetkellä vertailtavuus on heikko, mikä hämmentää kuluttajia.
Kaikki haluaisivat mahdollisimman pienen hiilijalanjäljen pakkaukseensa.
Matti Kalervo
Toisessa lihatalossa, Atrialla, laskelmille ja merkinnöille on määritelty tiukka tavoite.
– Olemme asettaneet tavoitteeksi tunnistaa ja esittää Atrian tuotteiden hiilijalanjälki vuoteen 2021 mennessä, toteaa viestintäpäällikkö Hanne Kortesoja.
Merkinnät saivat kannatusta myös Saarioisilla ja sopimusvalmistaja Maustajalla.
Matkailu- ja ravintolapalvelujen etujärjestö MaRa sen sijaan ei näe realistisena hiilijalanjäljen merkkaamista ravintola-annoksiin.
– Ravintolat eivät saa raaka-aineistaan tietoja, joiden perusteella yksittäisten annosten CO2-arvot voitaisiin laskea. Ruoan käsityönä valmistavalle yksittäiselle ravintolalle laskeminen olisi mahdoton tehtävä, toteaa MaRa:n varatoimitusjohtaja Veli-Matti Aittoniemi.
Suomi oli edelläkävijä jo yli 10 vuotta sitten
Elintarvikkeiden hiilidioksidimerkintöjen ennakoitiin yleistyvän tämän vuosikymmenen alussa (Taloussanomat), mutta toisin kävi.
MTT, eli nykyinen Luke oli kansainvälisestikin edelläkävijä laskentamallien kehittelyssä, ja vuosikymmenen alussa tutkijat tekivät yhteistyötä useiden yritysten kanssa.
MTT:n avulla mallilaskelmia tekivät niin SOK, Kesko kuin isot elintarvikealan yhtiötkin. Luken erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuren mukaan aika ja ilmapiiri eivät vielä tuolloin olleet kypsiä elintarvikkeiden päästömerkinnöille.
– Teimme tuolloin kuluttajakyselyn, joka osoitti, että ihmiset eivät oikein ymmärtäneet ruoan ympäristövaikutuksia. Totesimme alan teollisuuden ja kaupan kanssa, että ensin tarvitaan yleistä tietoa ruoan tuotannon ja kulutuksen hiilijalanjäljistä.
Nyt kuluttajien tietoisuus ja kiinnostus on kasvanut. Katajajuuri näkee muutoksen tulevan, mutta ei kertarysäyksellä.
– Maailma on nyt paljon otollisempi näille merkinnöille kuin noin 10 vuotta sitten. Uskon, että jo tämän vuoden aikana esimerkiksi Suomessa tullaan näkemään uusia avauksia hiilijalanjälkimerkinnöissä, hän arvioi.
Katajajuuren mukaan he tekevät yhteistyötä useiden alan yritysten kanssa hiili- ja vesijalanjälkien laskentaan liittyen.
Myös EU:ssa on kehitetty jo kahdeksan vuoden ajan yhtenäistä mallia tuotteiden hiilidioksidipäästöjen laskemiseksi. Laskentaa ohjaava säännöstö (PEFCR) valmistui viime vuonna päättyneen hankkeen aikana. Ruoan lisäksi malli soveltuu myös muiden tuotteiden hiilijalanjäljen arviointiin.
Kuka merkkaa mitä ja miten?
Tutkijoiden, viranomaisten ja yritysten seuraava iso haaste on tuoda laskentamallit käytäntöön. Tuotteiden CO2-merkintöjen tulee olla yhteneväiset, jos tavoitteena on tukea ihmisten ostopäätöksiä ja ilmastovalintoja.
– Erilaiset laskentamallit voivat aiheuttaa kilpailun vääristymistä, mikä ei palvele ketään. Houkutushan on, että kaikki haluaisivat mahdollisimman pienen hiilijalanjäljen pakkaukseensa, pohtii Keskon vastuullisuusjohtaja Matti Kalervo.
Erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri ymmärtää hyvin kaupan ja elintarvikeyritysten huolen.
– Tietojen ja mieluusti myös merkintöjen tulisi olla ehdottomasti vertailukelpoisia, muutoin niistä ei ole kuluttajalle mitään hyötyä.
Maailma on nyt paljon otollisempi näille merkinnöille kuin noin 10 vuotta sitten.
Juha-Matti Katajajuuri
Esimerkiksi kaurajuomien ilmastovaikutuksissa on ollut isoja laskennallisia eroja ja epätietoisuutta, kuten Ylen uutisointi viime talvena osoitti.
Katajajuuri ei kannata pakollisia pakkausmerkintöjä, ja valvontakin tulisi olla etukäteen tehtävää kriittistä arviointia. Se voisi perustua esimerkiksi eurooppalaisen PEF-malliin (Product Environmental Foodprint) tai muuhun sovittuun standardiin. Käytännössä se tarkoittaisi puolueettoman osapuolen antamaa arviota tuotteen päästölaskelmista suhteessa sovittuihin ohjeisiin.
Mutta se maksalaatikon hiilijalanjälki. Saarioinen ja Atria eivät vielä voineet antaa vastausta einesherkun ilmastovaikutuksista.
Keräsimme aikaisemmin lukijoilta kommentteja siitä, pitäisikö tuotteissa olla hiilimerkintä. Kyselyyn vastaaminen on päättynyt.
Lue myös: