Lentojen ja hotellien vertailu netissä on tuttua. Pari vuotta sitten mainokset televisiossa, radiossa ja netissä alkoivat rummuttaa voimakkaasti myös vakuudettomien kulutusluottojen vertailua.
Mekanismi on periaatteessa sama kuin hotellia varatessa. Siinä välitysfirma kertoo omalla alustallaan eri vaihtoehdoista, ja itse tilaus viimeistellään hotellin järjestelmissä. Välittäjäfirma saa palkkion jokaisesta syntyneestä sopimuksesta.
Vakuudettomien kulutusluottojen vertailu on kuitenkin paljon monimutkaisempaa kuin vaikkapa tuotteiden vertailu eri verkkokaupoissa. Isoin ero on siinä, että hinta ei ole automaattisesti kaikille sama, vaan kulutusluottojen hinta määräytyy hakijan antamien henkilökohtaisten tietojen mukaan.
Asiaa sekoittaa kuluttajan kannalta myös se, että lainoja vertailevia ja kilpailuttavia nettisivuja on perustettu viime vuosina useita kymmeniä. Osa niistä jättää lainanhakijalle oleellisia tietoja ilmoittamatta.
Kävimme läpi yli 40 nettisivua, jotka mainostavat pikavippien ja kulutusluottojen vertailua tai kilpailutusta. Niistä tunnetuimpia ovat zmarta.fi, lendo.fi, etua.fi, rahalaitos.fi, rahoitu.fi, omalaina.fi.
Esimerkiksi rahalaitos.fi-sivulla koko prosessin kuvataan vievän nopeimmillaan 4 minuuttia:
Kilpailutuspalveluja tarjoavien yritysten ei tällä hetkellä tarvitse rekisteröityä, eikä niiden toimintaa myöskään erityisesti valvota. Ongelmia tulee päivänvaloon muun muassa siten, että kuluttajat raportoivat omista kokemuksistaan Kilpailu- ja kuluttajavirastoon (KKV).
KKV on lähiaikoina antamassa alalle ohjeistusta, jolla puututtaisiin yleisimpiin ongelmiin.
1. Kenelle lainahakemus päätyy?
Useilla luottojen vertailu- ja kilpailutussivuilla ei ilmoiteta näkyvästi, mille rahoituslaitoksille lainahakemus lähetetään. Tieto saatetaan kuitata pelkästään kertomalla, että “yhteistyökumppaneina on lukuisia tunnettuja ja luotettavia lainanmyöntäjiä”.
Vaikka nimiä ei paljastettaisi, eräskin palvelu mainostaa itseään “täysin läpinäkyväksi”.
Jos yhteistyökumppaneita ei selvästi kerrota, lainanhakija ei voi myöskään tietää, kuinka kattava lainavertailu on. Sen pitäisi olla selvää jo ennen kuin lähtee täyttämään hakemusta ja antamaan henkilötietojaan eteenpäin.
– Jos sivu ei anna selkeästi tietoa siitä, mitä luotonantajia on mukana, kannattaa miettiä, onko se luotettava, sanoo Paula Hannula, KKV:n ryhmäpäällikkö.
Zmarta.fi-sivulla kerrotaan, että sivusto tekee yhteistyötä yli 25 eri pankin ja luotonmyöntäjän kanssa. Suurin osa näistä rahoituslaitoksista esiintyy myös muiden lainanvälittäjien sivuilla, jos yhteistyökumppanit on mainittu nimeltä:
2. Onko mainonta totta?
Kilpailutus- ja vertailusivuilla esiintyy väitteitä, joiden mukaan juuri tämä palvelu on “Suomen laajin”, “kattavin Suomessa”, “Suomen johtava”, “edullisin” tai “suosituin”.
Väitteiden todenperäisyyttä ei ole kukaan lähtenyt testaamaan.
Silloin kun kyse ei ole mielipiteistä, vaan tosiasioista, väitteet pitäisi kuitenkin pystyä näyttämään toteen.
Kysymme kokeeksi yhdeltä lainanvälittäjältä, onko kyseinen palvelu todella Suomen laajin lainavertailu.
– Nuo on semmoisia sloganeita, jotka jää sinne elämään, sivuston pitäjä vastaa puhelimessa.
Mainonnassa ei kuluttajansuojalain mukaan saa syntyä harhaanjohtavaa kuvaa.
Ei esimerkiksi sovi mainostaa, että käyttämällä juuri tätä palvelua saa markkinoiden edullisimman lainan, jos vertailussa on mukana vain kourallinen luotonantajia.
3. Saako mainoksilla pommittaa?
Eri palveluntarjoajien sivuilta on vaikea saada käsitystä, suostuuko palvelua käyttäessään automaattisesti vastaanottamaan suoramainontaa.
Usein pyydetään hyväksymään “yleiset käyttöehdot”. Ne täytyisi klikata auki nähdäkseen tarkemmin, mihin antaa luvan. Käyttöehtoja voi olla sivukaupalla.
Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan suostumusta täytyy pyytää selkeästi juuri sähköiseen suoramarkkinointiin, eikä asiaa saa “piilottaa” vakioehtojen taakse.
Virastoon on tullut ilmoituksia siitä, että kilpailutussivustojen käyttäjät eivät useinkaan tiedä antaneensa suostumusta suoramarkkinointiin.
Myös suoramarkkinoinnin peruuttaminen on KKV:n mukaan osoittautunut hankalaksi. Siihen palvelun tulisi antaa selkeät ohjeet.
4. Miten luotonantajat käyttävät tietoja?
Luotonantajat tarvitsevat lainanhakuprosessissa hakijasta henkilökohtaisia tietoja lainapäätöstä varten.
Mutta saavatko ne käyttää luotosta kiinnostuneen hakijan yhteystietoja vielä aikojen päästä lainojen markkinointiin?
Tästä ei palveluntarjoajien sivuilla yleensä löydy mainintaa.
Eri vertailusivustoja käyttäneet ihmiset ovat valittaneet saamastaan mainostulvasta Kilpailu-ja kuluttajavirastoon.
He ovat kertoneet, että käytyään jollain luottojen vertailusivustolla häiritsevää markkinointia on alkanut tulla useilta luotonantajilta. Ahdistavaa on ollut sekä suoramarkkinoinnin määrä että sen aggressiivisuus.
Etua.fi-palvelusta kerrotaan puhelimessa, että heidän sivullaan hakemuksen jättänyt on nimenomaan heidän asiakkaansa. Yritys on kieltänyt yhteistyökumppaneitaan käyttämästä yhteystietoja mainontaan ja valvoo sitä pistokokein.
Yhteistyökumppaneille lähetetään välillä tekaistuja lainahakemuksia, jotta nähdään, alkaako mainontaa sen seurauksena tulla.
5. Miksi mainostetaan jättilainoja?
Kilpailutussivustoilla markkinoidaan nykyään näkyvästi jopa 60 000 ja 70 000 euron vakuudettomia luottoja. Trendi näyttää myös olevan, että kuluttajia kehotetaan yhdistelemään lainoja yhdeksi suuremmaksi lainakustannusten säästämiseksi.
Miksi jättilainoja korostetaan niin paljon mainonnassa? Yksi syy saattaa löytyä välitysfirmojen ansaintamallista.
Lainojen välittäjät mainostavat, että palvelu on kuluttajille ilmainen. Bisnes siis perustuu tuottoihin, joita ne saavat luottojen myöntäjiltä.
Luotonantaja maksaa välittäjälle asiakashankinnasta. On mahdollista, että välittäjä saa palkkionsa lainahakemuksista, lainatarjouksista tai lainasopimuksista. Aivan miten välittäjä ja rahoituslaitos ovat asiasta keskenään sopineet.
Palkkio on yleensä välittäjälle sitä parempi, mitä isommasta lainasopimuksesta on kyse. Se saattaa kannustaa toimijoita markkinoimaan erityisesti suurimpia lainoja.
Kuluttaja haluaa vertailla, mutta miten?
Vakuudettomien kulutusluottojen vertailupalvelut mainostavat, että ne tarjoavat lainaviidakossa järkevän ja aikaa säästävän tavan verrata tuotteita.
Parhaassa tapauksessa näin voikin olla.
Epäilykset kuitenkin heräävät, jos sivulta ei esimerkiksi käy ilmi, kuka palvelua pyörittää. Tai jos sivulla esitetään vain pienellä painettuna tärkeää tietoa lainakustannuksista, mutta korostetaan sitäkin näyttävämmin lainansaannin nopeutta ja helppoutta.
Annetaanko silloin aidosti järkevä tapa verrata lainoja keskenään ja löytää edullisin vaihtoehto?
Kuluttaja-asiamiehen keinot puuttua harhaanjohtavaan mainontaan ovat 1970-luvulta, jolloin ei ollut tietoakaan nykyisen kaltaisesta digimarkkinoinnista. Tänä keväänä oikeusministeriössä on selvitetty vaihtoehtoja säädellä mainontaa tiukemmin.
Harkinnassa on, että kuluttajien suojaamiseksi tiettyjen luottojen mainonta kiellettäisiin kokonaan. Olisi myös mahdollista sallia pelkästään mainonta, joka perustuu tosiasioihin, ei mielikuviin.
Mainostajia voitaisiin myös velvoittaa esittämään erilaisia varoitustekstejä siitä, miten kalliiksi luoton ottaminen todellisuudessa tulee.