VANCOUVER. Jääkiekko ja NHL ovat muuttuneet monessakin mielessä ja yksi merkittävä huomio liittyy maalintekemiseen. Nykyään maalit tehdään maalin edestä. Yhä harvempi pelaaja tekee maalinsa p-pisteiden yläpuolelta, tai ylipäätään suorista hyökkäyksistä. Kaikki kliseet kiekon toimittamisesta maalille ja maalille ajamisesta, ovat todempia kuin koskaan aiemmin.
Ottelut ratkotaan tätä nykyä irtokiekoista tai esimerkiksi maalin edestä ohjaamalla. Juniorit: valmentajat eivät puhu maalille menemisestä turhaan! Todella harva pelaaja tänä päivänä pystyy kylvämään laukauksellaan tuhoa kauempaa, maalivahdit ovat niin hyviä. Ja vaikka ei olisi, laukaukset pysähtyvät kiekkoa erinomaisesti blokkaaviin puolustajiin.
Aleksander Ovetshkinin ja Patrik Laineen kaltaisia tykkejä mahtuu yksi sukupolveen.
Etenkin pudotuspeleissä sotaa käydään mitä suurimassa määrin maalien edessä. Taisto ajasta ja tilasta on armotonta maailmassa, missä puolustajat yrittävät siivota maalin edustaa ja hyökkääjät tehdä kaikkensa häiritäkseen maalivahtien työskentelyä. Ja tässä taistossa on alkanut tänä keväänä tunteet kuumeta.
Maalivahdit nauttivat edelleen isossa kuvassa koskemattomuutta, mutta ovat saaneet osakseen tänä keväänä kovaa kohtelua. Yhä useampi hyökkääjä on ylittänyt hyvän maun rajan tavalla tai toisella. Eivätkä maalivahditkaan pyhäkoulusäännöillä joka kohdassa ole operoineet.
Yhteenvetona voitaneen vain todeta, että onneksi emme ole esimerkiksi 1980-luvulla. Jos olisimme, helvetti olisi jo irti.
Alkusoinnut sille, miten maalivahteja tultaisiin kohtelemaan, soitti jo ensimmäisen kierroksen ensimmäisessä ottelussa Winnipegin Mark Scheifele: kanadalaissentteri ajoi täydellä vauhdilla St. Louis-vahti** Jordan Binningtonin** yli noin 30 sekunnin kohdalla avauserässä. Kasarilla nähty temppu olisi johtanut täyteen kaukalokaaokseen, uudessa modernissa NHL:ssä kahden minuutin jäähyyn.
On selvää, että joukkueet ovat halunneet testata Bluesin tulokasmaalivahtia, jonka tunnetaan tulisesta luonteestaan. Aiemmin kaudella AHL:ssä nähtiin selkkaus, jossa Binnington heilui ja huitoi mailansa kanssa kuin heinämies. Osumaa sai jokainen tämän auraan hiemankaan tullut vastustajan kenttäpelaaja.
Mutta ei Binnington ainoa ole, jonka yli on ajettu tai jota on ärsytetty.
New York Islandersin ruotsalaismaalivahti Robin Lehner menetti avauskierroksella täysin hermonsa erinomaisena maalineduspelaajana tunnetun Pittsburghin Patrik Hörnqvistin kanssa. Lehner antoi mailansa puhua tavalla, joka teki varmasti 80–90 -luvuilla maalin suulla usein kuumapäisesti käyttäytyneen maalivahti Ron Hextallinkin ylpeäksi. Lopulta Hörnqvist oli jopa valmis tappelemaan maamiehensä kanssa.
Myös Coloradon Derrick Brassard ajoi avauskierroksella surutta Calgary-vahti Mike Smithin syliin, minkä jälkeen puhui Flames-vahdin kilpi. Osumaa tuli Avalanche-hyökkääjän ylävartaloon kiitettävään tahtiin. Nashvillen Colton Sissons ajoi vahingossa, mutta tahallaan yli Dallas-veskari Ben Bishopin avauskierroksella ja niin edelleen.
Ehkä mauttomimmat tapaukset nähtiin kuitenkin vappukeskiviikkona.
Se, että New York Islandersin Brock Nelson meni taputtelemaan Carolina-vahti Curtis McElhinneyn maskia sarkastisesti välittömästi Islandersin tekemän maalin jälkeen, oli halpamainen, raukkamainen ja kaikilla tavoin epäurheilijamainen teko. Auta armias, jos joku olisi tehnyt Patrick Roy’lle joskus noin. Jälki olisi ollut rumaa, eikä Roy olisi tarvinnut apujoukkoja.
Samaan sarjaan meni St. Louisin David Perronin tempaus, missä tämä päätti lyödä kirvesiskulla takaapäin maalin takana ollutta Stars-vahtia, Ben Bishopia selkään. Kaikilla tavoin raukkamaista toimintaa. Kuten oli Dallasin Jamie Bennillä, joka päätti tökkäistä odottamatta Blues-vahti Binningtonia nivusille – viimeksi mainittu temppu oli myös veskarin terveyden kannalta vaarallinen.
Vanhassa maailmassa kukaan ei olisi uskaltanut tehdä nyt nähtyjä temppuja
Kevään ilmiö, jossa maalivahtien päälle oikeasti käydään, on kaikilta osin hämmentävä. Etenkin, kun kyse on alkanut viime otteluissa olla iskuista, jotka voivat aiheuttaa maalivahdille loukkaantumisen. Kirvesisku selkään tai nivusille, on suihkukomennuksen arvoista toimintaa, jopa pelikiellon.
Jos maalivahteja aletaan teloa, koko homma menee ennen pitkää sirkukseksi.
Vanhassa maailmassa kukaan ei olisi uskaltanut tehdä nyt nähtyjä temppuja. Kuten aiemmin todettu, liha olisi tummunut pitkään ja huolella mokomista epäurheilijamaisuuksista. Enkä nyt haikaile kaukaloväkivallan perään, se ei ole vastaus nyt käsillä olevaan trendiin. Tässäkin tapauksessa kaikki lähtee tuomareista ja kurinpidosta.
Ennen muuta niin, koska valtaosa pelaajista on haluttomia tappelemaan – ja hyvä niin.
Ja se taas johtaa siihen, että maalivahdit joutuvat puolustamaan itse itseään, mikä ei sekään ole terveellistä. Esimerkiksi malttinsa Bennin nivusiskusta menettänyt Binnington luisteli kakkoserän jälkeen Dallasin vaihtopenkin luokse, missä pamautti mailalla virkaveljeään Ben Bishopia.
Minkä ihmeen vuoksi?
Pudotuspelien henkeen kuuluu kaikenlainen vääntäminen ja kääntäminen, henkisen yliotteen haku lähes millä tahansa keinolla. Se juuri tekee NHL:n pudotuspeleistä ainutlaatuisen. Epäurheilijamaisuuksia maalin edustoilla olisi kuitenkin alettava hiljalleen karsia, sillä homma on karkaamassa käsistä. Maalivahdeille pitää antaa työrauha, ja toisaalta myös veskareiden kirvesiskut ovat kurinpidon alaista toimintaa.
Kaiken keskellä on kuitenkin ollut mukava huomata, miten kylmäverisiä kuumatkin veskarit ovat kaikista tempauksista huolimatta olleet. Binnington on antanut mailansa ja kilpensä välillä puhua, mutta kun kiekko on laitettu peliin, kanadalaisveskarin tekeminen on ollut pelkkää timanttia.
Sama koskee Islandersin Robin Lehneriä ja Dallasin Bishopia.
Ehkä nämä veljet kaipaavat pientä hässäkkää maalilleen pelatakseen paremmin…
Lue myös:
Sebastian Aho pelaa todennäköisesti loukkaantuneena: ”Haluamme selvittää, mikä häntä vaivaa”
Tuukka Rask torjui tärkeän voiton – Boston tasoitti ottelusarjan