– Hankala!
Oskari Mörö ehtii huikata vastauksen kysymykseen ”millainen hoidettava Oskari on?” ennen Jari Malista. Mörö makaa luottofysioterapeuttinsa hoitopöydällä Tampereen Pirkkahallin uumenissa.
400 metrin aitajuoksun Suomen ennätysmies on hetki sitten merkinnyt pöytäkirjaan ensimmäisen tilastotuloksensa sitten viime vuoden kesäkuun. Suoritus ei suuremmin vakuuta, mutta ajat ja sijoitukset ovat tällä hetkellä toisarvoisia.
– Tärkein tässä minun kohdalla on nyt se, että pääsee sairastelujen ja vammakierteen jälkeen takaisin kisaamaan. Pääasia on, että nauttii siitä, Mörö toteaa.
Nautinto on ollut kaukana kaksinkertaisen EM-finalistin tekemisestä viime vuosina.
Ylen Sportliv-ohjelmassa Oskari Mörö kertoo terveysongelmien sävyttämistä vuosista, turhauttavista virheistä ja kiduttavasta epätietoisuudesta. Katso minidokumentti klikkaamalla jutun pääkuvaa tai täältä
Uusi ongelma on aina masentava isku
Hankala kuvaa itse asiassa melko osuvasti Oskari Mörön aiturin kroppaa. Varsinkin sitä, miten se kestää lajin kuormitusta.
Mörön toinen lonkkanivel on rakenteellisesti ahdas, mikä on aiheuttanut runsaasti ongelmia vuosien varrella. Sen lisäksi Möröä ovat vaivanneet muun muassa selän rasitusmurtuma, mykoplasma, ylikunto, keuhkokuume sekä takareisivamma, joka johti kauden 2013 keskeytymiseen kahden kisan jälkeen.
Tästä huolimatta kehitystä tapahtui ja menestystä tuli – aina Rion olympialaisiin saakka. Sen jälkeen pienetkin valonpilkahdukset ovat olleet vähissä.
– Kyllä nämä viimeiset vuodet ovat olleet erittäin raskaita. Vastoinkäymiset kuuluvat urheiluun, mutta kun niitä alkaa kasaantua hirvittäviä määriä, niin totta kai se on henkisesti aika äärettömän raskasta välillä. Aina kun on päässyt takaisin hyvään kuntoon, niin ammutaan taas alas.
– Joka päivä kun sängystä nousee, on joutunut miettimään, että mihin nyt kolottaa. Vaikka tämä on vain urheilua, niin kyllä se meille huippu-urheilijoilla on yksi samperin iso osa sitä elämää ja mielekkyys määrittyy paljon sen mukaan.
Mörö ei syksyn 2016 jälkeen pariin vuoteen missään vaiheessa saanut seesteistä harjoitusjaksoa. Ehjiä vuosia ei ole aikuisuran varrelle ennenkään sattunut – muuta viime vuosina ehjät kuukaudetkin ovat olleet kortilla.
– Se on aina vähän masentava isku. Jäi traumareaktio päälle. Aina kun joku pieni juttu tulee vaikeiden vuosien jälkeen, niin heti ampuu hetkeksi sinne kuoppaan ja kestää hetken ennen kuin saa koottua ajatukset.
– Silloin ajattelee sen hetken ajan, että miksi taas minulle? Mutta ei se synkistely tai masentelu vie yhtään eteenpäin. Siitä pitää taas löytää se tie ulos.
Sensaatiomainen läpimurto Zürichissa
– Hienoja muistoja.
Hento hymynkare ilmestyy Oskari Mörön kasvoille. Hän selailee äitinsä koostamaa albumia, joka pursuaa lehtileikkeitä ja tulostettuja nettijuttuja.
Ensimmäisistä artikkeleista alle kymmenvuotiaasta lohjalaislahjakkuudesta päästään koululaisten MM-kisojen, suopotkupallon MM-mitalin ja nuorten MM-kisojen pitkien aitojen kuutossijasta vuoteen 2014 ja Zürichin EM-kilpailuihin.
– Sieltä tuli sitten ensimmäinen todellinen breakthrough, Mörö muistelee katsellessaan kuvia itsestään vajaan viiden vuoden takaa.
– Se oli täydellinen onnistuminen. Siellä tajusi, että pystyy haastamaan oikeastaan kenet vaan. Se oli tärkeä signaali itselle, että uskaltaa satsata kaiken mitä tämä vaatii.
Ennätys parani lähes puolitoista sekuntia ja uran ensimmäinen aikuisten Suomen ennätys 49,08 toi paikan finaaliin. Siellä eväät oli jo syöty ja kotiin tuomisina oli kahdeksas sija.
Seuraavana vuonna Mörö ei puhkaissut 50 sekunnin rajaa ja kausi jäi kesken lonkkavaivojen vuoksi. Vamma uhkasi myös kautta 2016 ja leikkausta harkittiin vakavissaan, mutta kuntoutus toi tulosta – ja heinäkuussa Amsterdamissa EM-mitali jäi vain 14 sadasosan päähän.
Mörö sijoittui neljänneksi häviten kullankin vaivaisella 0,26 sekunnilla. Kuukautta myöhemmin hän eteni Rion olympiakisojen välieriin parantamalla Suomen ennätystä lukemiin 49,04.
– Täysosumasta ei tietenkään voi puhua. Kunnianhimoinen urheilija kun on, niin arvokisoista tavoittelee muutakin kuin osallistumisdiplomia. Kokemukset eivät enää urheilun puolella kiinnosta, ne jätetään lomareissuille. Se kesä jätti kyllä tosi paljon nälkää.
Sitä nälkää ei ole viime kausina tyydytetty edes osallistumisdiplomein. Oskari Mörön synkimmät vuodet alkoivat pari kuukautta Rion jälkeen.
Virheet kostautuivat
Ensin syksyllä 2017 iski plantaarifaskiitti, eli kantakalvon tulehdus jalkapohjassa, joka hankaloitti peruskuntokautta. Tarvittavia juoksumääriä ei saatu kerättyä, mikä heikensi jo ennestään heiveröistä pohjaa.
Kevään viimeistelyleirillä Espanjassa ärhäkkä vatsapöpö pisti kropan sekaisin. Mörö veikkaa, että kyseessä oli salmonella, mutta lopullista vastausta ei ikinä saatu. Kun hän aggressiivisen vatsataudin jälkeen vielä lähti harjoittelemaan Sierra Nevadaan korkeaan ilmanalaan, vahinko oli tapahtunut.
– Ei maltettu aloittaa pohjan rakentamista tarpeeksi maltilla, ja yleensä kun jostakin vähän oikaisee, niin se iskee jossain vaiheessa vastapalloon. Ehkä pään sisällä ei vielä pyörinyt tarpeeksi, että osasi vähän pitkäjänteisemmin kuvitella miten kaikki vaikuttaa kaikkeen.
– Siinä tuli varmasti tehtyä virheitä. Jos sen saisi tehdä toiste, niin tekisin, mutta jälkijossittelu on aina turhaa. Itse olen enemmän riskibisneksen miehiä, niin silloin tulee välillä tehtyä typeriäkin asioita.
Palautuminen yhdestä kisasta kesti pahimmillaan viikon. Kauden parhaaksi tulokseksi jäi kesäkuussa juostu 50,36.
– Toivoi vain, että se kunto nousee jollain hokkuspokkus-touhuilla, mutta urheilussa ei jaella mitään arpajaisvoittoja. Se vaatii oikeiden asioiden tekemistä.
Seuraava kausi ei tuonut helpotusta tuskaan. Päinvastoin.
Vuodesta 2018 tuli uran raastavin.
Mysteerivirus tyrmäsi
Lokakuussa 2017 ilmaantunut ja neljä kuukautta systemaattisen juoksuharjoittelun estänyt juoksijan polvi tuntuu tässä yhteydessä lähinnä mitättömältä sivuseikalta. Samoin jalkaterän ja lonkan ongelmat.
Kanveesiin Oskari Mörön iski jälleen vanha vihollinen.
– Kun vatsan tasapaino menee jostain syystä sekaisin, niin se on ilmeisesti aika pitkä projekti korjata. Sen on tässä saanut todeta, Mörö sanoo.
Tällä kertaa vatsavirus tarttui mukaan Turkin kevätleirillä. Aineenvaihdunta ei toiminut, eikä energia imeytynyt. Kaikki kerääntyi nesteenä, vatsa turposi ja paino nousi viisi kiloa.
Mörö ei palautunut kovista treeneistä ja suorituskyky oli kaukana maksimista. Kauden toinen kisa Paavo Nurmi Gamesissa kesäkuun alussa jäi samalla viimeiseksi.
– Sen jälkeen yritettiin vielä kevyemmän harjoittelun ja levon kautta takaisin kisaradalle, mutta huomasin jo alkuverryttelyn aikana että ei hemmetti vain ole energiaa viedä edes verkkaa läpi. Se oli viimeinen niitti. Siinä tajusi, että ei tässä nyt ole tällä hetkellä minkään näköistä järkeä.
– Ei jaksanut oikeastaan tehdä yhtään mitään. Alkoi arkiliikuntakin ja kävelylenkit tuntua vastenmieliseltä, ja olisi vain halunnut makoilla sohvalla.
Piinaa lisäsi lukuisat kysymysmerkit. Tälläkään kertaa testit eivät tuottaneet tulosta.
– On se ollut mysteeri. Käytiin yläpään ja alapään tähystykset läpi ja mistään ei löytynyt mitään selkeää syytä. Onhan se henkisesti turhauttavaa. Olisi helpompaa, jos sinulta murtuisi jalka ja tietäisit, että kuntoutat sitä kaksi kuukautta. Epätietoisuus on aina kiduttavampaa.
Valmentaja Stenman: Oskarin liekki roihuaa täysillä
Palataan hetkeksi helmikuiseen Pirkkahalliin. Jari Malinen vatkaa Oskari Mörön lihaksia sekä ennen juoksua että sen jälkeen. Ennen treenejäkin on aina tehtävä rutkasti pappajumppaa, että ylipäänsä pääsee käyntiin, Mörö hymähtää.
Malinen on tehnyt yhteistyötä Mörön kanssa Zürichistä lähtien. Hän kuvailee 26-vuotiasta Esbo IF:n juoksijaa motivoivaksi potilaaksi, joka tuntee kroppansa ja reagoi jos jokin tuntuu omituiselta.
Tämä ominaisuus on kehittynyt vuosien varrella.
– Varsinkin kun on nuori ja tulokset lähtee kovasti paranemaan, niin itsellä on hirveä halu mennä nopeasti eteenpäin. Siinä ehkä välillä unohtuu se oman kropan kuuleminen, Malinen sanoo.
– Minun mielestä huipputuloksen tekeminen lajissa kuin lajissa on tänä päivänä ennen kaikkea kiinni siitä, miten urheilija on oppinut tuntemaan itsensä. Tämä ei ole mitään matematiikka, että lasketaan tietyllä kaavalla ja lopputulos on aina sama. Tässä on kyse ihmisestä.
Petra Stenman seuraa sivusta, kun Malinen laittaa Mörön kehoa kisakuntoon. Stenman astui valmennusvastuuseen yhdessä toisen entisen maajoukkueaiturin Mikael Ylöstalon kanssa viime keväänä. Mörö haki uusia tuulia suurelta osin menestyksekkään Atte Pettisen kanssa vietetyn vuosikymmenen jälkeen.
Ensimmäinen vuosi on pitänyt sisällään paljon salapoliisin työtä, Stenman kuvailee. Harjoittelua on muokattu, oikeita ratkaisuja etsitty – ja nyt runko alkaa olla kasassa.
– Hänhän ei ole ollut sataprosenttisessa kunnossa oikeastaan koskaan. Ja siitä huolimatta hän urheilee todella korkealla tasolla. Hän omaa uskomattoman kapasiteetin ja on henkisesti todella vahva, Stenman kehuu suojattiaan.
– Urheilijasta huomaa aika nopeasti jos he menettävät sisäisen palonsa. Silloin valmentajan on enää tosi vaikeaa motivoida heitä. Mutta Oskarilla liekki on roihunnut täysillä koko ajan.
Ilman huippuvuosia toivo olisi jo menetetty
Juuri nyt harjoittelu maistuu taas. Oskari Mörö toivoo ehtivänsä huippukuntoon syksyn MM-kilpailuihin Dohassa, mutta päätähtäin on ensi vuoden Tokion olympiakisoissa.
Hän haluaa uskoa, että vaikeat vaiheet koituvat lopulta hänen edukseen.
– Huonoista vuosista oppii aina eniten ja joskus ne vammat voivat olla arvokas voimavara ja oppimispaikka. Sen perusteella minulla pitäisi olla aika hemmetisti sitä oppimispankkia.
Miten paljon usko on viime vuosina ollut koetuksella?
– On usko koetuksella ollut, mutta koen että omalla ajattelutavalla pystyy luomaan hyvin pitkälle omaa tulevaisuutta. Jos minä en usko, että nousen vielä takaisin huipulle, niin yhteenkään harjoitukseen on enää turha lähteä.
Mikä antaa sinulle tätä uskoa, että tulet palaamaan huipulle?
– Ehdottomasti ne nousut vastoinkäymisten jälkeen. Niitä on nyt aika monta vuotta koulittu läpi ja aina sieltä on noustu. Tiedän, että menestystä voi tulla vastoinkäymisistä huolimatta, Mörö sanoo ja alleviivaa ennätysvuosien merkitystä itseluottamukselle.
– Jos niitä huipputuloksia ei 2014 ja 2016 olisi tullut, niin on hirmu vaikeaa, että näkisin itseni tässä tilanteessa. Että sokeana uskoisin, että minulla on 48 sekunnin alaosia varastossa.
Uskot, että kaikkea potentiaalia ei ole vielä ulosmitattu?
– Ei. Sehän tässä roihun laittaa palamaan entistä kovemmin, kun tietää että äärirajoilla ei ole käyty. En ole vielä läheskään näyttänyt mihin pystyn. Se luo uskoa tekemään paluuta vaikeiden hetkien jälkeen.
– Parin kehnomman vuoden jälkeen se paluu sinne omalla tasolle houkuttelee enemmän kuin kukaan ehkä voi kuvitellakaan.
Janne Isaksson
Katso minidokumentti Oskari Mörön paluusta vaikeiden vuosien jälkeen Yle Areenasta.
Lue myös:
Mörön ongelmat jatkuvat – ”Terveysriskien takia joudun keskeyttämään kauden”
Oskari Mörön SE suomalaisten valopilkku olympiayleisurheilussa