Suomi on esittänyt EU:n komissiolle, että Suomessa voisi jatkossa hakata metsää 83 miljoonaa kuutiota vuodessa ilman, että hakkuiden hiilinielua pienentävää vaikutusta huomioitaisiin ilmastovelvoitteissa.
Jotta pysyttäisiin EU:ssa sovituissa puitteissa, metsiä pitäisi kuitenkin hakata 10–18 miljoonaa kuutiota vähemmän vuodessa kuin mitä Suomessa aiotaan.
Näin on laskenut Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikö Sampo Soimakallio. Hän on istunut EU:n komission nimittämänä riippumattomana asiantuntijana raadissa, joka arvioi jäsenmaiden suunnitelmia hiilinielujen vertailutasojen laskemisesta.
– Tulkintani on, että jos metsänielujen vertailutaso tehtäisiin LULUCF-asetuksen hengen mukaisesti, niin hakkuutaso olisi noin 65–73 miljoonaa kuutiota vuodessa, Soimakallio sanoo Ylelle.
Samansuuntaisia arvioita ovat esittäneet tutkijat aiemminkin, esimerkiksi Helsingin yliopiston metsäekonomian ja -politiikan professori Olli Tahvonen tammikuussa Ylelle.
Jos esimerkiksi Metsä Groupin Kemiin suunnittelema sellutehdas toteutuu, niin puuta tarvitaan Suomessa mitä todennäköisimmin kaikkiaan 83 miljoonaa kuutiota vuodessa.
Kuinka iso näkemysero Suomen ja EU:n välillä oikein on?
Todella iso.
Alla olevasta grafiikasta näkee, että näkemyseron mukainen määrä puuta täysien rekkojen kyydissä ylettyisi Suomesta Kiinaan asti.
Näkemysero on siis tavallaan vähintään 4 400 kilometrin pituinen.
Entä sitten, vaikka nielu pienenisi?
Aiemmin maa- ja metsätalousministeriöstä on jo arvioitu, että Suomen metsäpolitiikka ei mene uusiksi EU:n hiilinielujen vertailutasoasetuksen takia.
Miksi ei? Eikö Suomen tarvitse noudattaa EU:n asetusta? Ja mitä seuraa, jos sitä ei noudata, ja esimerkiksi Metsä Groupin Kemiin kaavailema sellutehdas käyttää Suomen metsävaroja yli asetuksen sallimien rajojen?
Asetus sitoo EU-maita, mutta ei suoranaisesti kiellä jäsenvaltioita kehittämästä omaa hakkuupolitiikkaansa haluamallaan tavalla asetuksen asettamien oikeudellisten reunaehtojen puitteissa.
Asetus edellyttää Suomea kuitenkin osoittamaan, että kykenemme ylläpitämään ja vahvistamaan hiilinieluamme ilmastonmuutoksen torjunnan näkökulmasta järkevällä tavalla.
– Ilmastotoimia täytyy miettiä kokonaisuutena. Jos nyt päätämme heikentää nielua ja siten metsäsektorin roolia osana ilmastotoimia, meidän on samalla mietittävä, millä sektoreilla ja miten päästövähennyksiä sitten tehdään, sanoo Itä-Suomen yliopiston kansainvälisen ympäristöoikeuden yliopistonlehtori Seita Romppanen.
EU:n metsien hiilinielut eivät saisi pienentyä vertailukaudella. Nykyisillä maiden esityksillä EU-alueen hiilinielut pienenisivät noin 20 prosenttia.
Pelkästään Kemiin suunniteltu Metsä Groupin sellutehdas pienentäisi Suomen hiilinielua kolmanneksen.
– Eihän se ilmastokontekstissa kovin hyvältä näytä, jos nyt tehdään tällaisia kansallisia ratkaisuja, Romppanen sanoo.
Jos metsiemme hiilinielut pienenevät liikaa, eräänlaisia joustomekanismeja voidaan käyttää. Niillä nielua saadaan ikään kuin paikattua. Muilta mailta voisi ainakin teoriassa myös ostaa päästöyksiköitä, mutta niiden tulevasta hinnasta ei ole minkäänlaista varmuutta.
Suomen ilmastopaneeli on varoittanut jo aiemmin, että metsäsektorin liiallinen puunkäyttö voi aiheuttaa isoja kustannuksia yhteiskunnan muilla sektoreilla.
Säästyvä metsä nielisi kaksi kertaa Suomen tieliikenteen päästöt
Entä kuinka isoa hiilinielua 10–18 miljoonaa tonnia puuta oikein vastaa?
Yllättävän isoa, sillä metsässä kasvaessaan se voisi esimerkiksi niellä koko Suomen vuotuiset tieliikenteen hiilidioksidipäästöt, noin 10 miljoonaa tonnia CO2 vuodessa.
Jos tämä metsä hakataan ja nielu poistuu, niin Suomen kokonaispäästöt laskennallisesti kasvavat, ja esimerkiksi kaikki tieliikenteen päästöt pitäisikin saada nollattua.
Soimakallion arvio EU:n asetuksen mukaisesta Suomen metsänielujen vertailutasosta olisi siis 12–22 Mt suurempi puutuotteet mukaan luettuna, kuin mitä Suomi esittää.
Tästä syystä hiilinielun pieneneminen aiheuttaa valtavia paineita muiden sektoreiden päästövähennyksiin, kuten liikenteeseen. Eikä liikenteestä ole edes poistettavissa sellaisia määriä päästöjä kuin hiilinielun mahdollinen pieneneminen Suomen esityksen mukaan tekisi. Tämä siksi, että liikenteestä ei voi poistaa kahta kertaa nykyisiä päästöjä. Jos tieliikenteen vuotuiset päästöt nollattaisiin kokonaan, se korvaisi vasta puolet hiilinielun mahdollisesta pienenemisestä yli sallitun rajan.
Antti Rinteen (sd.) ehdottama hiilensidonta maaperäänkin on vasta kokeiluasteella, eikä sillä pystytä korvaamaan mahdollista metsistä lähtevää hiilinielua.
EU ei hyväksy Suomen hakkuusuunnitelmia
Suomen suunnitelmat eivät nykymuodossaan kelpaakaan ehdotuksia arvioineelle EU:n asiantuntijaryhmälle. EU tulee kesän aikana edellyttämään jäsenmailta korjauksia suunnitelmiinsa asintuntija-arvioinnin tuloksia hyödyntäen.
– Suomen esityksessä hakkuuintensiteetti nousee, vaikka sen sanotaan pysyvän vakiona, Soimakallio sanoo.
Asetuksen mukaan hakkuuintensiteetti, eli hakkuiden määrä verrattuna puuston määrään, tulisi pitää muuttumattomana metsien kehitysvaiheen huomioiden. Suomen esityksen mukaan hakkuuintensiteetti nousee merkittävästi.
Soimakalliotakin on ihmetyttänyt Suomen uudistuskypsien metsien määrän muuttuminen puolitoistakertaiseksi matkan varrella verrattuna Suomen metsien inventointien antamiin tuloksiin. Viime viikolla Yle kertoikin, että Luonnonvarakeskus Luken laskelmasta on löytynyt jopa 50 prosentin kokoinen virhe Suomen hakkuumetsien alassa ja että tätä korjataan.
– Juuri tämä esiin tullut virhe johtaa arvioni mukaan 10–18 miljoonan kuution yliarvioon hakkuissa, Soimakallio sanoo.
Soimakallio avaa laskelman taustoja enemmän blogissaan.
Lukenkin mukaan vain metsien ikään perustuva uudistuskypsyyden luokittelu tuotti suuremman määrän mahdollista hakattavaa metsäpinta-alaa kuin Suomen metsien inventoinnissa on mitattu.
– Olemme parhaillaan tekemässä perusteellista selvitystä tiedeyhteisössä havaitun pinta-alaeron vaikutuksesta hiilinielun vertailutasoon. Selvitys valmistuu toukokuun aikana, sanoo Luken apulaisprofessori Aleksi Lehtonen Luken tiedotteessa.
Aiemmin Suomen esittämiä laskelmia ovat kritisoineet muutkin suomalaiset tutkijat..
Hakkuut uhkaavat myös satoja metsien uhanalaisia eliölajeja
Kokonaan toinen asia on, mitä ilmastotoimien kannalta kestämätön hakkuumäärä tarkoittaisi luonnon monimuotoisuuden kannalta.
Jo nyt on havaittu, että Suomessa joka yhdeksäs eliölaji on uhanalainen ja että metsät ovat tärkein uhanalaisten lajien elinympäristö. Ensisijaisesti metsissä elää 833 uhanalaista lajia, eli 31,2 prosenttia uhanalaisista lajeista.
Metsien hakkuut, muut metsien elinympäristöjen uudistamis- ja hoitotoimet sekä vanhojen metsien, kookkaiden puiden ja lahopuun väheneminen ovat suurin syy Suomen eliölajien uhanalaisuuteen. Ne ovat ensisijainen uhanalaisuuden syy 733 lajille Suomessa.
Tästä on kyse:
- Arviointi on seurausta EU:ssa hyväksytystä LULUCF-asetusta, joka määrittelee, miten metsien ja muun maankäytön hiilinielut lasketaan EU:n ilmastovelvoitteissa vuosina 2021–2030.
- Maankäyttöä, maankäytön muutoksia ja metsätaloussektoria koskeva LULUCF-asetus edellyttää EU:n jäsenmailta niin sanottua metsien vertailutason laskentaa. Vertailutaso on luku, johon metsien raportoitavaa hiilinielun kokoa verrataan vuosina 2021–2025. Vertailutason asettamisen tavoitteena on sisällyttää metsät EU:n energia- ja ilmastokehykseen sekä ylläpitää ja vahvistaa hiilinieluja pitkällä aikavälillä.
- Suomi saattaa joutua muuttamaan ehdotustaan.
- Pienemmät hiilinielut tarkoittavat käytännössä suurempaa tarvetta vähentää päästöjä esimerkiksi liikenteestä tai maataloudesta pyrittäessä kohti EU:ssa sovittuja tavoitteita.
- EU-komission asettama työryhmä arvioi kaikkien jäsenmaiden suunnitelmia hiilinielujen vertailutasojen laskemisesta.
- Asiantuntijatyöryhmässä oli 1–2 edustajaa kaikista 28 jäsenmaasta (pl. Kreikka), 10 riippumatonta asiantuntijaa, kaksi tutkimuslaitosten ja kolme järjestöjen edustajaa.
- Hiilinielujen vertailutaso määrittää, paljonko metsiä voi hakata ilman, että hakkuiden hiilinieluja pienentävää vaikutusta tarvitsee huomioida ilmastovelvoitteissa.
Suomi saa EU-komission tarkistusraportin kesä-heinäkuussa, minkä jälkeen tehdään lopullinen laskenta. Suomella on aikaa tämän vuoden loppuun asti toimittaa mahdolliset tarkennukset sisältävä uusi vertailutasoraportti hiilinieluista.