Ensi vuonna toteutuu ensimmäistä kertaa tunnetussa historiassa, että ei-demokraattisten maiden talous on suurempaa kuin niin sanotussa vapaassa maailmassa. Näiden autoritääristen maiden bruttokansantuote (siirryt toiseen palveluun) ylittää demokraattisten maiden bruttokansantuotteen.
Autoritäärinen yltäkylläisyys on täysin uusi asia. Se voi tarkoittaa suurta yhteiskunnallista muutosta myös länsimaihin.
Emme nimittäin tämän jälkeen enää voi väittää, että vapaus toteutuu talouden kautta ja avulla, eli että vapaa tuotanto ja kuluttaminen liittyvät inhimilliseen vapauteen.
Muutos ulottuu yhteiskuntamme syvärakenteeseen. Siihen miten ymmärrämme inhimillisen vapauden. Koko länsimainen yhteiskunta on rakentunut ajatukselle, jonka mukaan yksilöllisyytemme perustuu sille mitä tuotamme ja kulutamme. Se mitä teemme työksemme ja mitä ostamme määrittää meitä ihmisinä. Ajatusta on kutsuttu liberalismiksi.
Oletamme, että juuri työ ja kuluttaminen tyydyttävät tarpeemme ja ovat ainoat tavat joilla tarpeemme voivat tyydyttyä.
Vielä 60-luvulla ihmisten täydellisestä antautumisesta työlle ja kuluttamiselle jaksettiin olla huolissaan. Ihmisen asema osana teollista tuotantokoneistoa puhutti silloin nuoria suuria ikäluokkia yli ideologisten ja maiden rajojen.
Yksi ajan merkittävimmistä filosofeista (siirryt toiseen palveluun), saksalaissyntyinen ja amerikkalaistunut Herbert Marcuse, puhui yksiulotteisesta ihmisestä, joka ei näe eroa tosiasioiden ja mahdollisuuksien välillä. Siksi oletamme, että juuri työ ja kuluttaminen tyydyttävät tarpeemme ja ovat ainoat tavat joilla tarpeemme voivat tyydyttyä.
Marcusen mukaan olemmekin vieraantuneet todellisista tarpeistamme, ja meidän uskotellaan tarvitsevan menestymistä töissä, lisää palkkaa ja yhä parempia lomamatkoja, kelloja, brunsseja ja autoja. Sekoitamme keskenään hyödyn jonka saamme ja kuluttamisen kohteen. Kuvittelemme, että virkistäytyminen ja Coca Cola ovat sama asia. Että rentoutuminen ja lomamatka ovat yhtä. Näin tehdessämme emme erota tosiasioita: lomamatka virkistää, siitä, että on mahdollista olla virkistynyt ilman, että käy lomamatkalla. Itse asiassa – miksi haluaisimme olla virkistyneitä vain matkoilla? Tätä on vieraantuminen.
Kuluttaminen saa kyllä aikaan hetken, jolloin asiat ovat toisin, mutta se ei mitenkään voi muuttaa asioita pysyvästi toisenlaisiksi. Koska huomennakin pitää myydä, jotta kulutuksen pyörät eivät pysähdy. Näin meistä tulee osa konetta, joka estää meitä rentoutumasta muuten kuin lomalla, Marcuse päätteli.
Emme jaksaneet enää kysyä, että olisiko meille olemassa jokin muu tapa elää kuin työn ja kuluttamisen loputon luuppi.
Marcusesta tuli erittäin epämuodikas ajattelija 60-luvun jälkeen. Opimme ajattelemaan, että tekemällä työstä hieman merkityksellisempää kaikille, sekä kuluttamisesta hieman vastuullisempaa voisimme kyllä päästä pitkälle. Emme jaksaneet enää kysyä, että olisiko meille olemassa jokin muu tapa elää kuin työn ja kuluttamisen loputon luuppi. Ehkä meille tuli tärkeämpää huolehdittavaa.
Miten tämä kaikki liittyy siihen, että talouden painopiste on siirtynyt maihin, joita ei mitenkään voi pitää vapaina? Maihin, joissa ei usein ole oikeutta olla homo, nainen ilman huoltajaa tai ihminen, joka on johtajan kanssa eri mieltä. Maihin, joissa perusoikeuksien puuttumisen lisäksi oikeudenkäynteihin tai viranomaisiin ei voi luottaa, ja joissa korruptio on tapa edistää asioita. Maihin, joissa vallanpitäjän tunnistaa usein sukunimestä.
Ei-demokraattiset maat siis määrittävät nyt sitä mitä työ ja kuluttaminen on. Niissä käytetään enemmän aikaa ja rahaa työhön ja kuluttamiseen. Niissä on enemmän rikkaita ihmisiä, enemmän luksuskulutusta. Alkaa olla erittäin vaikeaa ajatella, että vapaus liittyisi joillakin tavoin työhön tai kuluttamiseen, katsos kun suurin osa työstä ja kuluttamisessa tapahtuu maissa, joissa oman mielipiteen kertomisesta joutuu vankilaan. Tämän ajattelutavan kultakausi on siis ohi. Hyvä niin!
Kiinan keskiluokka hallitsee jo useita markkinoita. Digitaaliset palvelut ovat kehittyneempiä kuin demokratioissa, korealainen pop jättää jalkoihinsa ruotsalaisen ja Hollywoodin elokuvia tehdään lähinnä autoritääristen maiden kuluttajille.
Kulttuurimuutos näkyy hyvin juuri elokuvateollisuudessa. Itä on määrännyt sen markkinaa jo vuosia. Länsimainen studiojärjestelmä ei ole keksinyt miten tehdään puhuttelevia blockbuster-elokuvia. Sen sijaan se on päätynyt välttämään kaikkia riskejä sarjoittamalla. Maailman suosituimpien elokuvien listalla (siirryt toiseen palveluun) on ainoastaan supersankarielokuvia ja jatko-osia, eli ainoastaan sarjoja.
On mielenkiintoista nähdä mitä muulle kulutuskulttuurille käy, kun se alkaakin heijastella elämää, jossa vapaus tarkoittaa jotain aivan muuta kuin minulle ja sinulle.
Roope Mokka
Kirjoittaja on tulevaisuudentutkija, joka uskoo, että elämme juuri nyt ihmiskunnan historian parasta ja epävarminta aikaa. Mokka työskentelee ajatushautomo Demos Helsingissä ja on toinen sen perustajista.
Aiheesta voi keskustella 21.05. klo 16.00 asti.
