Puolustusvoimissa tapahtunut simputus ja muu epäasiallinen käyttäytyminen on ollut otsikoissa viime kuukausina. Kiusaamista, pahoinpitelyä ja esimiesaseman väärinkäyttöä on tapahtunut tai epäillään tapahtuneen muun muassa Uudenmaan prikaatissa sekä Satakunnan ja Karjalan lennostoissa.
Vuonna 2017 tehdyn varusmiesten tasa-arvotutkimuksen mukaan lähes joka toinen nainen ja viidennes miehistä oli kohdannut palveluksensa aikana kiusaamista ja eriarvoista kohtelua.
Tapausten määrä on laskusuunnassa, sillä vuonna 2011 kiusaamista oli kokenut yli puolet naisista ja kolmannes miehistä.
– Kiusaamista ja epäasiallista käyttäytymistä tapahtuu edelleen liikaa, toteaa sosiaalipäällikkö Hannu Maijanen puolustusvoimien pääesikunnasta.
Simputus voi jatkua salassa pitkään
Vaikka kiusaaminen on vähentynyt, ovat tapaukset entistä rankempia, sanoo Varusmiesliiton puheenjohtaja Matias Pajula.
Pahimmillaan kiusaaminen voi jatkua kasarmin seinien sisällä kuukausia, ennen kuin se tulee kantahenkilökunnan tietoon. Avun saamiseksi ensimmäinen askel on ilmoittaa kiusaamisesta omalle varusmiesjohtajalleen.
Yleensä kiusaaja on vertainen, mutta joskus simputtaja on varusmiesjohtaja, joka voi jopa estää alaistaan hakemasta apua. Pahimpia tapauksia ovat Matias Pajulan mukaan ne, joissa kiusaaja kuuluu kantahenkilökuntaan.
– Silloin luotto järjestelmään romahtaa.
Varusmiespalveluksen kaltainen hierarkkinen ja suljettu yhteisö altistaa kiusaamiselle, kertoo psykologian tohtori Satu Kaski. Suljetussa systeemissä kiusaaminen pääsee usein paljon pidemmälle ennen kuin siihen puututaan.
Kasken mukaan suljetussa systeemissä yhteisö ei uskalla puuttua kiusaamiseen samalla tavalla kuin ulkomaailmassa, koska komentoketjua ei uskalleta ohittaa.
– Koko kulttuuri perustuu siihen, että se mitä esimies on aina oikeassa. Pullikointia ei katsota hyvällä.
Häpeä on lamauttava tunne.
Satu Kaski
Esimiehensä kiusaamaksi joutunut kokee usein häpeää ja alkaa uskoa toimivansa väärin, vaikka niin ei todellisuudessa olisi.
– Häpeä on lamauttava tunne ja se voi estää kiusattua hakemasta apua. Kukaan ei halua olla ikävän huomion kohteena.
Satu Kaski toivoo, että varusmiehille tehtäisiin vieläkin selvemmäksi, mikä on kiusaamista ja mikä on normaalia palvelukseen kuuluvaa toimintaa.
– Kiusaaminen on salakavala syöpä. Sen tunnistaminen vaatii jatkuvaa valppautta myös muilta varusmiehiltä.
Kenelle voi kertoa?
Puolustusvoimien sosiaalipäällikkö Hannu Maijasen mukaan kiusaamisesta ja muun epäasiallisen käyttäytymisen torjumisesta pidetään oppitunteja jokaiselle palvelukseen astuvalle. Myös kantahenkilökuntaa koulutetaan toimimaan oikein mahdollisissa kiusaamistapauksissa.
Puolustusvoimien ohje on, että kiusatun pitää ensimmäiseksi huomauttaa asiasta kiusaajalle. Jos se ei tehoa, pitää varusmiehen ilmoittaa asiasta yksikön päällikölle tai esimerkiksi sosiaalikuraattorille, sotilaspapille tai varuskunnan terveyskeskuksen henkilökunnalle.
Aina avun hakeminen ei ole aina helppoa ja moni varusmies kaipaa konkreettista apua, kuinka toimia.
– On vaikeaa uskaltaa mennä hakemaan apua ylemmiltä tahoilta, kun ei oikein tiedä, kenen ovelle pitäisi koputtaa, Varusmiesliiton Matias Pajula sanoo.
Hannu Maijasen mukaan on iso ongelma, jos kiusaaminen ei tule esimiesten tietoon. Etenkin miehet saattavat jättää kiusaamisen kertomatta.
– He saattavat ajatella, että kertomisesta ei ole mitään hyötyä tai sillä on kielteinen vaikutus johtajakoulutukseen pääsemiselle.
Maijasen mukaan jokaisen varusmiehen ja naisten vapaaehtoista palvelusta suorittavan tulee tietää, miten ilmoittaa epäkohdista varusmiesjohtajilleen tai kantahenkilökunnalle.
– Töitä riittää tällä saralla. Kertomisen kynnystä pitää madaltaa edelleen.
Oletko sinä joutunut kiusatuksi varusmiespalvelusi aikana? Kuinka selvisit tilanteesta ja saitko riittävästi apua? Kerro kokemuksesi alla olevassa keskustelussa tai lähetä sähköpostia osoitteeseen tuomas.hirvonen@yle.fi. Keskustelu suljetaan kello 22.00.
Lue lisää:
Alikersantti otti yhden varusmiehen hampaisiinsa ja alkoi simputtaa – tuomittiin sakkoihin