Viisi vuotta sitten maailma jakautui jälleen kerran hieman toisin. Venäjä vei Ukrainalta Krimin niemimaan ja Itä-Ukrainan sota alkoi.
EU ja Yhdysvallat asettivat Venäjälle talouspakotteita, ja sotilasliitto Nato lisäsi läsnäoloaan Baltiassa ja Itä-Euroopassa. Venäjän ja lännen välit heikkenivät huonoimmilleen sitten kylmän sodan lopun.
Kaikki alkoi Krimiltä. Lähdetäänpä katsomaan, mitä niemimaalle nyt kuuluu.
Kertš - ”Elämme kuten ennenkin”
Silta kaartaa 18 kilometrin matkan yli Kertšinsalmen. Salmi yhdistää Asovanmeren Mustaanmereen ja se on tärkeä kauppareitti. Silta taas yhdistää Krimin niemimaan itäisimmän nurkan Manner-Venäjään.
Vuosi sitten toukokuussa Venäjän presidentti Vladimir Putin avasi Kertšinsalmen sillan ajamalla sen yli venäläisellä Kamaz-kuorma-autolla. Se näytti vähän koomiselta pullistelulta, mutta oli toki presidentinnäköistä toimintaa.
Silta oli viimeinen silaus Krimin valtaukseen, sillä se yhdistää Ukrainan hännässä olevan niemimaan myös fyysisesti Venäjään.
Nyt kymmenet työmiehet keikkuvat rakennustelineillä kaksiosaisen sillan Mustanmeren puoleisessa osassa ja viimeistelevät rautatietä. Sen pitäisi avautua joulukuussa.
Aurinko paistaa ja vesilinnut liitelevät laiskahkosti lähellä merenpintaa. Tällaisena päivänä on vaikea hahmottaa, että vasta marraskuussa Kertšinsalmi oli kansainvälisen selkkauksen keskipiste.
Venäläiset rajavartijat ottivat kiinni parikymmentä ukrainalaista merimiestä ja syyttivät heitä alueloukkauksista. Oli ammuskelua ja alusten törmäilyä. Nyt merimiehet viruvat moskovalaisessa vankilassa, ja Ukraina kutsuu heitä sotavangeiksi.
Merimiehet tuontiin aluksi tänne, Kertšin kaupunkiin. Se on unelias pikkukaupunki Krimin puolella siltaa. Kaupungin porteilla tulijaa tervehtivät siivekkäät leijonat tolppien nokassa. Vasemmalla näkyy minareetti.
Kertšin kiinnostavin maamerkki on reilusti yli tuhat vuotta vanha Johannes Kastajan kirkko. Se on tiettävästi Euroopan vanhin laatuaan. Sen pyöreät tornit ja raidalliset seinät kertovat bysanttilaisesta rakennustaiteesta. Sisällä on käynnissä ortodoksijumalanpalvelus.
Seremoniassa käväisee myös Aleksi Getsenko. Hänellä on selvä näkemys Kertšinisalmen sillasta.
– Se on muuttanut elämämme täysin, mies aloittaa ja maalailee hetken, miten aiemmin Krimillä tunnettiin vain köyhyyttä ja murhetta.
– Mutta sitten tuli silta ja muutti kaiken, Gatsenko sanoo.
– Vitsailen tietysti, hän lisää.
Huumorimieheksi osoittautuva Getsenko vaikuttaa olevan hyvin tietoinen siitä, mitä lännessä Krimin valtauksesta ajatellaan. Kansainvälinen yhteisö ei ole tunnustanut sitä osaksi Venäjää.
Vakavoituneena Getsenko jatkaa, että mikä tahansa rakennushanke tähtää useimmiten ihmisten elämän helpottamiseen – niin myös silta yli salmen.
.
– Katsos kun olemme ihan tavallisia ihmisiä, emme poliitikkoja. Pääasia on se, että juuri mikään ei ole täällä muuttunut, Gatsenkon puoliso Tatjana Trišina sanoo.
Krimiläisten ongelmat ovat hyvin arkisia. Palvelut eivät oikein toimi. Pankissa pitää käydä sillan toisella puolella Krasnodarissa, sillä kaikkea maksuliikennettä ei saa hoidettua Krimillä talouspakotteiden takia.
Pankit eivät tuo konttoreitaan Krimille, sillä ne eivät halua joutua pakotelistalle lännessä. EU ja Yhdysvallat asettivat talouspakotteet Venäjälle vastauksena niemimaan valtauksen ja Itä-Ukrainan sodan takia.
– Ihmiset eivät ymmärrä, miksi valtion omistama Sperbank ei toimi täällä, Trišina kertoo.
Sama pätee kännykkä- ja nettiyhteyksiin. Myös venäläiset teleoperaattorit kaihtavat liiketoimintaa Krimillä, sillä nekään eivät halua joutua lännen mustalla listalle.
Sähkökatoksista on sen sijaan päästy. Venäjä on rakentanut uusia voimaloita niemimaalle. Osan turbiineista toimitti saksalainen Siemens.
Jaltan Gurzuf - ”Emme saa riitaa aikaiseksi”
Vihreät vuoret, jyrkille rinteille levittäytyvät viinitarhat ja sinisen turkoosina kimalteleva meri. Tämä on se maisema, jota useimmat venäläiset ajattelevat, kun kuulevat sanan Krim.
Tästä jaltalaisesta maisemasta ovat ammentaneet monet taiteilijat kuten kirjailija Anton Tšehov ja runoilija Aleksandr Puškin. Krim on venäläisessä kulttuurissa samankaltainen käsite kuin Karjala Suomessa.
Krimm naš – Krim on meidän, hokivat niemimaan valtauksen kannattajat keväällä 2014.
Mutta Krim on ollut monien muidenkin oma – paljon ennen Venäjän alkua. Sopivasti Mustaanmereen työntyvä niemimaa oli muinaisten valtakuntien aluetta, ja sen näkee erityisesti niemen eteläosassa Gurzufissa, 9 000 asukkaan rantakaupungissa.
Bysantin valtakunnan keisari Justinianus I rakennutti tänne 500-luvulla linnoituksen, jonka toinen merien mahtikansa, genovalaiset myöhemmin palauttivat kukoistukseensa. Krimin rannikot kiinnostivat merien valtiaita. Sitten tulivat tataarit, joiden nimeämäksi Gurzuf lopulta jäikin.
Nyt Gurzufiin on vaellettu Jakutiasta.
– Ilmasto on miellyttävämpi täällä kuin pohjoisessa, se oli pääsyy tänne muuttoon, Aleksadr Jeroškin kertoo.
Hän työskentelee aallonmurtajalle rakennetussa kalaravintolassa Kylläinen mies. Ravintolan nimi on edelleen ukrainan kielellä, vaikka niemimaata on aktiivisesti venäläistetty.
Venäjänkieliset koulut ovat muuttuneet niemimaalla käytännössä pakollisiksi. Miehitystä vastustaneet tataarit on vaiennettu, eikä muukaan oppositio pääse ääneen.
Monet asukkaista ovat huomanneet, että elämä on helpompaa, jos taskussa on Venäjän passi. Terveydenhoitoakin saa, kun on venäläinen sairausvakuutus, ja eläkettä.
Myös Jeroškinin Donbassin alueelta kotoisin olevalla ukrainalaisella vaimolla ja parin kahdella lapsella on Venäjän passit.
– Vaimoni siskon mielestä Krim on edelleen osa Ukrainaa, mutta edes tästä emme saa riitaa aikaiseksi, Jeroškin hymähtää.
Sevastopol - ”Kaikkea ei ole saatu valmiiksi”
– Uraaaaaaaaaaaa, uraaaaaaaaaaa! kuuluu yleisön aaltoileva huuto.
Sevastopolin Leninin mukaan nimetyllä pääkadulla vuoroaan odottavat pahanhajuista pakokaasua ulos syöksevät panssarivaunut. Ne vyöryvät ensimmäisenä liikkeelle Voitonpäivän sotilasparaatissa.
Venäläiset juhlivat Suuren isänmaallisen sodan eli toisen maailmansodan päättymistä 9. toukokuuta. Samaan aikaan meillä lännessä tangoissa liehuivat EU:n liput Eurooppa-päivän kunniaksi.
Venäläisen historiankirjoituksen mukaan Neuvostoliitto vapautti Euroopan fasisteilta eli natseilta. Vankileirejä tai Stalinin osuutta tuhoisan sodan kulkuun ei juuri muistella.
Sevastopolissa on ollut Venäjän Mustanmeren laivasto jo tsaarinajoista lähtien. Täältä lähtivät vyörymään tapahtumat viisi vuotta sitten, kun Venäjän armeija aloitti niemimaan miehityksen.
Sevastopolissa oli myös ukrainalaisten laivastotukikohta, ja se piiritettiin. Parin tunnin ajomatkan päähän, niemimaan pääkaupungin Simferopolin lentokentälle ilmestyi tunnuksettomia vihreitä miehiä.
Venäläiset kutsuivat heitä ”hyväkäytöksisiksi ihmisiksi”. Se on nykyisin suosittu t-paita teksti.
Voitonpäivää juhlii myös sevastopolilainen Svetlana Mirošnitšenko miehensä Gennadin kanssa.
– Mikä on muuttunut viiden viime vuoden aikana? Kaikkea ei ole saatu valmiiksi, mutta paljon on muuttunut, Svetlana Mirošnitšenko miettii ja alkaa sitten luetella.
– Ihmisten terveydenhoito, esimerkiksi, koska nyt kaikilla on venäläinen sairausvakuutus. Kaupunkikuva on parantunut, koska istutuksia on tullut lisää, Mirošnitšenko listaa.
Ohitsemme Leninin katua pitkin lipuu kuolemattomien rykmentti, jossa sukulaiset kantavat edesmenneen sotilaan kuvaa käsissään. Mirošnitšenko on näkevinään joukossa enemmän nuoria kuin aiemmin.
– Tässä on juurikin se kauneus. Tulevaisuutta ei voi olla ilman muistoa menneisyydestä, Svetlana Mirošnitšenko pohtii.
Krimillä menneisyys muuttui viisi vuotta sitten, ja sitä muistetaan niemimaalla nyt uuden isännän voimin.
Lue lisää:
Suomi tuomitsee yhä Krimin laittoman liittämisen Venäjään – niemimaan valtauksesta viisi vuotta