Kaikki alkoi siitä, kun Toni Söderholm katseli pelireissullaan bussin ikkunasta ulos ja mietti, että olisipa siistiä päästä joskus Saksaan pelaamaan. Siitä alkoi seikkailu, joka vei suomalaispuolustajan Saksan jääkiekon paraatipaikalle.
– Haluatko kuulla salaisuuden, hän kysyy ja virnuilee tuttuun tapaansa.
Olemme matkalla Ingolstadtiin seuraamaan peliä ja tarkkailemaan maajoukkueeseen mahdollisesti sopivia pelaajia.
– Ajatus pelata joskus Saksassa tuli ensimmäisen kerran mieleeni juuri tässä, kun olimme pelireissulla HIFK:n kanssa 2013. Katselin paikallisia viinitarhoja ja mietin, että olisipa siistiä saada joskus pelata täällä.
Kuusi vuotta sen pelireissun jälkeen Söderholm on Saksan maajoukkueen päävalmentaja. Vain muutama vuosi peliuran päätyttyä hän johtaa hallitsevaa olympiamitalijoukkuetta MM-kisoissa. Kuinka tähän päädyttiin?
Sportliv-ohjelman jaksossa Söderholm kertoo kuinka pelaajasta kasvoi maajoukkuevalmentaja – ja tarjouksesta, josta hän ei voinut kieltäytyä.
Söderholmin viimeinen kausi HIFK:ssa 2014-2015 oli raskas. Oli loukkaantumisia ja oli vaikeuksia saada rytmistä kiinni. Hän oli silloin 37-vuotias ja halusi vielä kerran päästä ulkomaille pelaamaan.
– Tunsin, että junnasin paikallani ja halusin hetkeksi pois Suomesta ja SM-liigasta.
Hän tiesi myös, että kiekkoura olisi loppusuoralla ja että olisi toimittava nyt, jos haluaisi kokea vielä jotain uutta jääkiekon parissa.
Sopimus HIFK:n kanssa loppui keväällä 2015 ja suunnitelma oli lähteä perheen voimin vuodeksi ulkomaille. Sen jälkeen piti palata kotimaahan, ehkä pelata vielä vuoden tai pari ja sitten ripustaa hokkarit naulaan ja keskittyä johonkin muuhun.
Mutta toisin kävi – onneksi.
Kun EHC München ilmoitti että ovat kiinnostuneita suomalaispakista, päätös oli helppo.
– Lensimme Müncheniin, löysimme vanhemmalle lapselle sopivan koulun ja viikossa homma oli selvä.
Perhe muutti paritaloon kaupungin laidalle, vain pari kilometriä Söderholmin nykyisen työnantajan Saksan jääkiekkoliiton toimistolta. Ja siellä he ovat asuneet siitä asti.
Perheenjäsenet ovat löytäneet omat rutiininsa ja saaneet uusia ystäviä. Vaimo Annika, sekä lapset Bianca ja Nea viettävät ison osan vapaa-ajastaan läheisellä ratsastustallilla. Myös Toni tykkää käydä talleilla, vaikkakin aluksi pelkäsi hevosia.
Ensimmäinen vuosi Saksassa oli kaikin puolin onnistunut. Perhe viihtyi ja pelaaminen sujui hyvin. Puhtaan finaalisarjan jälkeen EHC Red Bull München voitti seuran ensimmäisen mestaruuden ja Söderholm pääsi taas voittamisen makuun.
Mutta yhtä asiaa hän ei tiennyt. Hän ei tiennyt, että kiekkoura loppuisi siihen. Että hän oli juuri pelannut viimeisen ottelunsa.
Kaksinkertainen Stanley Cupin voittaja tarjosi valmentajapestiä
– Olin varautunut siihen, että pelaisin vielä yhden kauden. Mutta seurajohdolla oli muita suunnitelmia.
Seurajohto, eli urheilutoimenjohtaja Christian Winkler sekä päävalmentaja Don Jackson kokivat, että tästä suomalaispuolustajasta voisi tulla hyvä valmentaja. Jackson, joka on urallaan voittanut kaksi Stanley Cup -mestaruutta sekä yhdeksän Saksan mestaruutta, huomasi varhain Söderholmin olevan johtaja-ainesta.
– Hän on synnynnäinen johtaja, joka ottaa vastuuta, kun menee hyvin ja varsinkin tilanteissa, kun ei mene niin hyvin. Hän keskustelee luontevasti kaikkien pelaajien kanssa sekä pukuhuoneessa että jäällä.
Jacksonin mukaan Söderholmista on ollut iso apu valmennustiimille.
– Hänellä on loistavat taidot opettaa muille uusia taktisia tai pelitavallisia muutoksia.
Päävalmentaja Jackson on myös mies, joka päätti tarjota Söderholmille kehitysvalmentajan pestiä.
EHC Münchenin aamutreenit ovat juuri loppuneet Olympiaparkin jäähallissa ja joukkue on vielä samana iltana matkustamassa Berliiniin. Siitä huolimatta tällä kokeneella valmentajalla ei ole kiire mihinkään. Hän kehuu suojattiaan mielellään ja toteaa, että Söderholm on loistava esimerkki suomalaisesta jääkiekko-osaamisesta.
Jacksonin mielestä Saksan jääkiekkoliitto teki oikean ratkaisun tarjotessaan Söderholmille päävalmentajan paikkaa.
– En ollut yhtään yllättynyt, kun kuulin että Söderholmia halutaan päävalmentajaksi.
Söderholmin sopimus jatkuu Pekingin olympialaisiin asti ja sen jälkeen hän on tervetullut takaisin vanhaan seuraansa.
– Hän on ottanut ison askeleen valmentajana ja näen, että hänellä on vielä pitkä ura edessään ja monia mahdollisuuksia, esimerkiksi täällä meillä.
"En kaipaa pelaamista"
Mestaruusjuhlien jälkeen 2016 Söderholm pakkasi lätkävarusteensa kassiin ja vei sen autotalliin. Sen jälkeen hän ei ole siihen koskenut. Pyynnöstä hän menee autotalliin, mutta palaa sieltä ja ravistaa päätään.
– Ei sitä voi näyttää telkkarissa, hiiret ovat vähän käyneet mutustelemassa…
Asia ei näytä harmittavan sen kummemmin.
– No olihan siitä aika päästä eroon.
Pelaamista hän ei sinänsä ole kaivannut. Mutta…
– Pelaajana voit milloin tahansa olla sankari. Kun laitat puvun päälle, ajat hallille ja puet varusteet ja pelipaidan, jokainen pelaaja tietää, että tämä voi olla se kerta, jolloin minä olen illan sankari.
– Sen takia monelle on niin vaikea jättää pelaajaura taakseen. Koska sitä tunnetta ei enää sen jälkeen tule.
Söderholm kertoo itse saavansa kokea valmentajana lähes vastaavan tunteen, kun näkee pelaajien onnistuvan jäällä.
– Haluan auttaa pelaajia eteenpäin, jotta hekin pääsevät kokemaan sen, nauttimaan siitä tunteesta.
Vain pari päivää sen jälkeen, kun Söderholm oli tehnyt valmentajasopimuksen, hän jo matkasi nuorten kanssa leirille. Silloin hän tajusi, että hänen pelaajauransa oli nyt siinä.
– Ajattelin, että antaa olla. Ei se tästä parane. Olen pelannut tarpeeksi, vähän päälle 900 ottelua ja olen juuri voittanut vielä yhden mestaruuden. Mitään niin ihmeellistä ei enää tule tapahtumaan, että minun kannattaisi jatkaa.
Asiaan vaikutti myös, että Söderholm tunsi organisaation ja ihmiset, joiden kanssa hän työskentelisi ja tiesi, että he tukevat ja auttavat häntä.
Ensimmäinen vuosi päävalmentajana
Matkaamme kohti Garmisch-Partenkircheniä. Siellä Söderholm nousi farmijoukkue SC Riesserseen päävalmentajaksi 2017. Aurinko paistaa ja liikenne sujuu. Jos pitää löytää jotain huonoa Münchenissä, niin huonoa ovat liikenneruuhkat aamuisin ja iltaisin. Pitää tietää milloin kannattaa lähteä liikkeelle.
Reilun tunnin ajomatkan päässä Alpit kohoavat eteemme ja maisemat ovat henkeäsalpaavat. Parin vuoden ajan Söderholm ajeli edestakaisin tätä reittiä.
– Tämä on minulle aivan erityinen paikka. Sen tuntee jo, kun ajaa tänne ja näkee nämä vuoret.
Jäähalli on melkein tyhjä, jäällä harjoittelee muutama taitoluistelija. Söderholm avaa vanhan toimistonsa oven ja astuu sisään. Tavarat ovat vieläkin paikoillaan ja henkarilla roikkuu silitetty kauluspaita.
SC Riesserseen kausi on päättynyt jo viikkoja sitten ja joukkueen pukuhuone on tyhjä. Tänne hän asteli pari vuotta sitten tuoreena päävalmentajana. Jännitti.
Täällä on koettu niin hyviä kuin huonoja hetkiä yhdessä joukkueen kanssa.
– Tämä jäähalli, tämä paikka, sillä tulee aina olemaan tärkeä paikka sydämessäni.
"Olenko valmis tähän?"
Kun Söderholmille tarjottiin farmijoukkue SC Riesserseen päävalmentajan paikkaa, hän keskusteli pitkään entisen valmentajansa ja mentorinsa Don Jacksonin kanssa.
– Pohdin silloin ääneen: olenko valmis tähän?
– Ja tuntui niin hyvältä, kun Don vastasi rauhalliseen tapaansa, että hän on 60-vuotias, eikä vieläkään valmis. Silloin ymmärsin, että olen vasta lähtökuopissa, eikä minun olekaan mahdollista tietää kaikkea ja samalla minun ei pidä koskaan kuvitella, että tietäisin kaiken.
Tärkein päävalmentajana saamansa oppi on, ettei pidä yrittää hallita kaikkea.
– Sitten tulee ensimmäinen loukkaantuminen ja heti perään toinen. Sitten joku sairastuu ja joku toinen on tyytymätön rooliinsa. Ylivoimapeli ei toimi, ja sitten ei toimi alivoimakaan.
Kaikesta ei kannata ottaa paineita. Useimmiten asiat järjestyvät. Pitää vaan luottaa siihen, että on aika paljon kokemusta pelaajana, sieltä voi ammentaa jotain. Lisäksi pelaajatkin tietävät jotain, hekin voivat olla avuksi. Ja huumori auttaa aina.
– Ei voi kulkea suu mutrussa 16 tuntia päivässä.
Syntynyt valmentajaksi?
Pelaajasta maajoukkueen päävalmentajaksi kolmessa vuodessa. Miten se on edes mahdollista? Tosiasia on, että prosessi on varmaan alkanut jo ennen pelaajauraa.
– Olen aina ollut kiinnostunut yksityiskohdista, mitkä asiat tekevät jostain pelaajasta niin hyvän.
Nuorena poikana hän kävi isänsä kanssa usein katsomassa HIFK:n pelejä ja seurasi idoleitaan tarkkaan.
– Simo Saarinen heittäytyi kiekkojen eteen, Raimo Hirvonen katkaisi syötöt, Pertti Lehtonen laukoi, Matti Hagman syötti. Minulla oli jo silloin silmää sille, mikä erotti heidät muista. Yritin toistaa heidän kikkojaan pihapeleissä talvella tennispallolla.
– Olen siitä asti ollut kiinnostunut jääkiekon hienouksista.
Söderholm on myös pelaajana aina kuunnellut tarkkaan, mitä valmentajalla on sanottavanaan ja seurannut, miten hän käyttäytyy.
Kun Söderholm oli vielä nuori pelaaja, Alpo Suhonen teki häneen suuren vaikutuksen. Suhosen johtamistapa oli erilainen, pehmeämpi.
– Hänellä oli kyky saada nuori pelaaja ajattelemaan avarakatseisesti. Hän opetti, että on tärkeää kasvaa ensin ihmisenä, sitten vasta urheilijana.
Sen jälkeen tulivat Hannu Aravirta, Petri Matikainen, Raimo Summanen, Kari Jalonen sekä valmentajia ulkomailla. Erilaisia johtajia ja erilaisia valmentajia.
Huomaa, että Söderholm on itse valmentajaksi siirtyessään pohtinut paljonkin eri valmentajien hyviä ja huonoja puolia. Mikä tekee valmentajasta voittavan valmentajan ja mikä ei.
Esimerkiksi hän mainitsee Pasi Sormusen ja Antti Pennasen vaikeat hetket HIFK:n peräsimessä kaudella 2012-2013.
– Pidin heidän tavastaan johtaa peliä, mutta osasinko noudattaa sitä tarpeeksi hyvin? Ja olisinko voinut pelaajana olla jotenkin avuksi, parempi, siinä tilanteessa?
Sveitsissä minulla oli kanadalaisvalmentaja, joka vain patisti ja patisti. Töitä tehtiin ihan hirveästi ja kyllä saatiin myös onnistumisia.
Kari Jalonen on Söderholmin mielestä “oikea voittaja”.
– Tajusin kun kohtasin hänet, että tässä puhuu viisas mies, joka tietää miten voitetaan. Ja niin me kuuntelimme ja opimme ja siitä tuli oikein hyvä, Söderholm summaa SM-kultaan päättyneen kauden.
– Jalonen puhui myös siitä, että pitää jättää jälkensä ja tehdä siitä mahdollisimman hyvän. Sitä neuvoa olen yrittänyt noudattaa.
Vahvat siteet Suomeen ja HIFK:hon
Pientaloalueella Münchenin laidallaon pieni laatikkomainen rakennus, jonka seinällä lukee Deutscher Eishockey-Bund. Täällä Saksan jääkiekkoliiton toimistorakennuksessa naisten ja miesten maajoukkueiden päävalmentajat jakavat saman huoneen. Se on maailman luonnolisin asia, ovathan he ystäviä ja kollegoita nuorten maajoukkueesta.
Toisella seinällä olevalla valkotaululla on muutamia nimiä, mahdollisia maajoukkuepelaajia tuleviin MM-kisoihin. Sekä piirros Saksan joukkueen pukuhuoneesta. Söderholm on pohtinut, mitä värejä ja voimalauseita hän sinne koppiin haluaa.
Entisenä pelaajana hän tietää, miten tärkeää on, että pukuhuone on rauhallinen ja turvallinen paikka. Riippumatta siitä mitä turnauksessa tapahtuu, koppiin tullaan rauhoittumaan ja hakemaan uutta virtaa.
Vaikka Söderholmin päätehtävä on kehittää saksalaista jääkiekkoa ja auttaa saksalaisia pelaajia urallaan eteenpäin, siteet Suomeen ovat edelleen vahvat. Siteet kasvattajaseuraan HIFK:hon ovat myös erittäin tärkeät. Sieltä löytyvät ne tärkeät ihmiset, joiden puoleen hän voi kääntyä, ihmiset jotka uskovat häneen ja haluavat hänen parastaan. Ihmiset, joilta voi kysyä neuvoja.
– Joskus riittää, että joku vastaa puhelimeen, jotta saa sanoa ääneen mieltään askarruttavan asian.
HIFK:n arvot kulkevat myös mukana, niin hyvinä mutta etenkin huonoina hetkinä.
Mitä jos Hjallis soittaa ja tarjoaa töitä?
41-vuotias Söderholm ei sulje pois ajatusta, että valmentaisi joskus myös Suomessa ja SM-liigassa. Mutta samalla hän ei halua haaveilla tulevasta, vaan keskittyä tähän päivään.
– Et voi koskaan tietää, kuka soittaa tai kuka antaa sinulle potkut. On aivan sama unelmoinko NHL-joukkueen valmentajuudesta, Kanadan maajoukkueen valmentamisesta, SM-liigasta tai jostain muusta.
– Kyse on kuitenkin siitä, mitä teen joka päivä, tässä arjessa. Voin vain keskittyä niihin pelaajiini ja siihen, mitä tehdään tänään ja lähitulevaisuudessa. Mihin se sitten johtaa, sitä ei voi koskaan tietää.
Aika varmaa on, ettei Söderholmia tulla näkemään vanhan verivihollisen, Jokereiden valmentajana. Kysymys miten hän vastaisi, jos Hjallis Harkimo soittaisi ja tarjoaisi töitä, saa miehen kiemurtelemaan.
– Ei kuule, sitä en ole edes miettinyt, entinen HIFK-kapteeni sanoo ja yrittää löytää sopivia sanoja.
– Ei, en kyllä usko, että siitä tulisi mitään.
Ann-Christine Karhu
Lue myös:
Toni Söderholmin Saksan voittokulku päättyi todella tylysti – Kanada iski taululle rumat lukemat
Ura hurjassa nousukiidossa – Toni Söderholmista Saksan jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja