Lahnasenkosken patosilta Hiitolanjoella on vankkaa tekoa. Kosken pauhu käy korviin kovaa. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, ei tällä patosillalla enää muutaman vuoden kuluttua kävellä. Silta nimittäin puretaan, ja pato sen mukana.
Sama kohtalo odottaa joen kahta muuta patoa. Purettavat padot ovat estäneet äärimmäisen uhanalaisen Laatokan järvilohen nousun Venäjältä Hiitolanjokeen.
Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö osti jo pari vuotta sitten Hiitolanjoessa olevan Lahnasenkosken voimalaitoksen Vantaan Energialta. Nyt sen haltuun tulevat loput kaksi voimalaitosta eli Ritakosken ja Kangaskosken voimalaitokset.
Sitova esisopimus Hiitolanjoen Voiman osakekannan omistavan Suomen Pienvoiman ja Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön kesken on allekirjoitettu Lappeenrannassa 19.7.2019.
Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön aikomuksena on purkaa kaikki kolme voimalaitosta ja padot, jotta koski pääsee kuohumaan jälleen luonnolliseen tilaansa.
Suomeen syntyy siis uusi, merkittävä lohijoki. Vastaavaa luonnonvaraista järvilohikantaa ei löydy mistään muualta Suomesta.
WWF:n arvion mukaan kyseessä on Suomen merkittävin padonpurkuprojekti, johon on päästy lukuisten ihmisten pitkäjänteisellä tiimityöllä ja yhteishengellä.
Betonista valetulla tasanteella seisoo vakavan näköinen mies. Hän on näyttelijä ja kalamies Jasper Pääkkönen, joka viime toukokuussa saapui paikalle junalla Helsingistä.
Rautjärvellä Etelä-Karjalassa virtaava Hiitolanjoki on Pääkköselle tuttu, sillä hän seuraa hyvin aktiivisesti vaelluskalojen elinoloja Suomessa ja tekee kaikkensa edistääkseen niitä.
– Olen tiennyt, että nämä ovat kriittisimpiä patoja uhanalaisten vaelluskalojen kannalta Suomen rajojen sisäpuolella, Pääkkönen sanoo.
Mutta miten Jasper Pääkkönen liittyy asiaan? Vaikka hän esiintyy jutussa, ei tarina oikeastaan kerro hänestä.
Kyse on lukuisten ihmisten tiimityöstä ja yhteishengestä, jolla on saatu aikaan Suomen mittakaavassa hyvin poikkeuksellinen ponnistus. Pääkkösen avulla kerättiin viimeiset puuttuvat tuhatlappuset, joiden avulla koko hanke saatiin vietyä päätökseen.
– Se miten päädyttiin tähän pisteeseen, on outo ja hauska sattuma, Pääkkönen kertoo.
Erittäin uhanalainen järvilohi
Tämä kertomus alkaa oikeastaan 1900-luvun alusta, jolloin Hiitolanjokeen rakennettiin kolme vesivoimalaa. Niiden ansiosta Rautjärven Simpeleellä on voitu valmistaa kartonkia.
Vaikka vesivoimalla on ollut aikanaan osansa Simpeleen talouden- ja teollisuuden kasvussa, on jo pitkään ollut selvää, ettei voimalaitoksia enää tarvita. Hiitolanjoessa olevat pienet vesivoimalat tuottavat Suomen mittakaavassa minimaalisen määrän sähköä, mutta niillä on ollut iso vaikutus luonnolle.
Hiitolanjoki on 53 kilometriä pitkä. Joesta vain kahdeksan kilometriä siitä on Suomen puolella Rautjärvellä. Loput joesta virtaa vapaana Venäjän puolella.
Rautjärvellä alettiin puhua koskien vapauttamisesta ja ennallistamisesta jo vuonna 1998. Tuolloin kunta päätti alkaa kehittää matkailua Laatokan lohen ympärille.
Laatokanlohi on Suomen viimeinen alkuperäinen ja täysin luonnonvarainen järvilohikanta. Tähän asti sen vaellus Laatokalta Suomeen on tyssännyt Hiitolanjoen padottuun Kangaskoskeen.
Keskimmäinen Lahnasenkoski siirtyi Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön omistukseen Vantaan Energialta jo vuonna 2017, ja viimeisen kahden voimalan kauppaa on järjestelty aktiivisesti viimeiset kaksi vuotta.
Suurin osa voimalakauppojen rahoituksesta on saatu maa- ja metsätalousministeriöltä, mutta varoja kerättiin myös alueen yrityksiltä ja yhdistyksiltä. Kriittisellä hetkellä huomattiin, että yksityisiä lahjoittajia pitäisi löytää rahaa vielä noin 200 000 euron edestä. Hankkeen kokonaiskustannus on noin 3,2 miljoonaa.
Tänä keväänä Jasper Pääkkösen puhelin soi.
Perhokalastajien rahoilla eteenpäin
Jasper Pääkkönen vastasi puhelimeen kesken Spike Leen uuden elokuvan kuvausten Thaimaassa. Puhelimen toisessa päässä oli silloisen asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen erityisvustaja Riku Eskelinen.
Heillä oli Pääkköselle pyyntö: "Auta meitä vapauttamaan Hiitolanjoki". Vaikka Pääkkönen on kiireinen mies, ei hänen tarvinnut pohtia pyyntöä pitkään.
– Minä otin siitä saman tien kopin ja aloin soitella perhokalastusta harrastaville tuttavilleni. Alkoi syntyä sellainen perhokalastajien yya-henki. Käytännössä kaikki, joille soitin, lahjoittivat viisinumeroisen summan rahaa, Pääkkönen kertoo.
Kun ministeriön, paikallisten tahojen ja yksityisten lahjoittajien rahat olivat koossa, lähdettiin kauppaa edistämään. Erityisen suuri avustus tuli erään vakuutusyhtiön johtajalta.
Siinä Pääkkönen joutui laittamaan myös itsensä peliin.
Harrastuksesta elämäntapa
Kalastus on ollut Jasper Pääkkösen tärkein harrastus ja intohimo pikkupojasta asti. Ensimmäinen oma kalastamiseen liittyvä muisto on Helsingin mattolaitureilta.
– Äiti ja isä ovat olleet pesemässä mattoja, ja muistan tosi elävästi sellaisia hetkiä, kun on pitkään tuijottanut sitä punaista kohoa ja se värähtää. Ne oli pikkupoikana ihan mielettömiä elämyksiä, Pääkkönen muistaa.
Myöhemmin kalastuksesta tuli elämäntapa. Jos jokin lehti on vuosien varrella kirjoittanut vesivoimasta, vaelluskaloista tai muusta vastaavasta, on hyvin mahdollista, että toimittajan sähköpostiin on kilahtanut viesti henkilökohtaisesti Pääkköseltä, jolla on ollut aiheeseen lisää sanottavaa.
Voisi kuvitella, että kansainvälistä uraa tekevällä näyttelijällä ei enää olisi sellaiseen aikaa.
– Edelleen lähtee joskus kannanottoja eteenpäin. Nykyään yritän ajoittaa ne vain tarkemmin, Pääkkönen paljastaa.
Jasper Pääkkönen kokee, että hänellä on vastuu nostaa esiin luontoasioita.
– Julkisuuden henkilönä minulla on suoranainen vastuu puhua itselleni tärkeistä asioista, joilla on jotain muutakin merkitystä kuin edistää omaa asiaani. Mä pyrin mieluummin edistämään jotain tärkeämpää, tässä tapauksessa suomalaista luontoa, Pääkkönen kertoo.
Pääkkönen on itse myös yksi niistä lahjoittajista, jotka auttoivat vapauttamaan Hiitolanjoen.
25 000 euron lahjoitus
Jasper Pääkkönen miettii hetken, kun häneltä kysyy lahjoitussummasta.
– Ei kai se mikään salaisuus ole. Lahjoitin 25 000 euroa.
Pääkkönen joutui päättämään lahjoitussummansa nopealla aikataululla. Hänen perhokalastusta harrastava tuttunsa – suomalainen vakuutuspomo – oli asian kuultuaan heittänyt hänelle vastapallon.
– Hän lupasi lahjoittaa tuplana sen, minkä minä lahjoitan. Mun piti silti istumalta päättää, mikä se mun oma lahjoitus on. Piti miettiä oma kipuraja, että saa maksimoitua kokonaislahjoituksen, Pääkkönen kertoo.
Siltä istumalta koossa oli yhteensä 75 000 euroa.
Suomen merkittävin järvilohijoki
Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö tulee kaupan jälkeen omistamaan kaikki kolme Hiitolanjoen koskea, kun se hankkii itselleen Kangaskosken ja ylempänä toimivien Lahnasenkosken ja Ritakosken vesivoimalat. Virkistysaluesäätiön pääasiallisia rahoittajia ovat Etelä-Karjalan kunnat ja kaupungit sekä Etelä-Karjalan liitto.
Patokauppoja on hierottu julkisuudelta piilossa ja kaupanteko on ollut hyvin herkkää. Varpaillaan on jouduttu olemaan, ja papereiden allekirjoittamisen eteen on taisteltu pitkään.
Tie on ollut mutkikas ja takapakkeja on tullut. Ennen ostamisaikeitakin väännettiin pitkään kalateiden rakentamisesta. Pitkittyneeseen viimeistelyvaiheeseen oman lisänsä toivat eduskuntavaalit ja uuden hallituksen neuvottelut.
Pääkkönen ja muut vieraat tutustuivat koskeen viime toukokuussa. Silloin kauppojen piti olla allekirjoitusta vaille valmiit, kunnes jotain tapahtui jälleen.
Tänään 23. heinäkuuta 2019 kauppoja yrittäneet tahot voivat vihdoin huokaista helpotuksesta, sillä kaupoista on vihdoin olemassa esisopimus.
Yhteisellä asialla
Koskien palauttaminen luonnontilaan alkoi haaveesta ja muuttui ajan saatossa mahdollisuudeksi. Se on ollut Rautjärven seudulla yhteistyötä ja viestijuoksua. Kun yhdeltä ovat voimat loppuneet, on joku toinen jaksanut uskoa ja kannatella.
Asia on ollut paikallisesti esillä jo 21 vuotta, ja siinä ovat olleet vetureina kunta, yhdistykset ja muut aktiivit. Kun maali vihdoin häämöttää, tuntuu se yhteiseltä työvoitolta.
– Kiitos kunnan päättäjille, että he ovat uskoneet koko tämän ajan tämän ajatuksen eteenpäin viemiseen, koska joltain olisi voinut uskokin loppua, kiteyttää Rautjärven kunnanjohtaja Harri Anttila.
Nyt ilmassa on paitsi intoa ja kiitollisuutta, myös pientä haikeutta.
– Nämä voimalaitokset ovat mahdollistaneet Simpeleellä kartonkituotannon. Mutta kaikki ovat ymmärtäneet, että aika on ajanut ohi ja luontoarvot voidaan palauttaa. Sillä on loppujen lopuksi suurempi merkitys, sanoo Anttila.
Patokauppojen myötä Hiitolanjoella alkaa koskien ennallistaminen. Vaikka Hiitolanjoki virtaa Suomen puolella vain kahdeksan kilometrin matkan, on kyse ainutlaatuisesti hankkeesta. Suomessa koskien ennallistamista ei ole monessakaan paikassa tehty.
Työn pitäisi valmistua vuoteen 2024 mennessä. Päämääriä on useita.
Yksi on tietysti luontoarvojen palauttaminen ja Laatokan järvilohikannan vahvistaminen. Sen osalta työ tapahtuu verrattain nopeasti. Kalat lisääntyvät tehokkaasti, kun niille antaa mahdollisuuden.
Lohet ovat jo nyt uineet alimmalle voimalaitokselle, joten lisääntymisalue moninkertaistuu jatkossa. Muutaman vuoden lohi viettää joessa poikasena, minkä jälkeen se palaa Laatokkaan kasvamaan.
Muutaman vuoden päästä lohet tulevat sukukypsinä takaisin Hiitolanjokeen. Alle kymmenessä vuodessa Hiitolanjoessa voi siis olla jo elinvoimainen kalakanta.
Toinen oleellinen asia on Rautjärven alueen matkailutoiminnan kehittäminen. Alkuun kalastus tulee olemaan hyvin tiukasti säädeltyä lohikannan uhanalaisuuden vuoksi, mutta sen vahvistuessa kalastusmatkailua voidaan lisätä. Poikastuotanto on tähän saakka keskittynyt Venäjän puolelle, mutta sen odotetaan kaksinkertaistuvan. Lisäksi se tuo huomattavan määrän nousulohia ja taimenia.
Hiitolanjoesta toivotaan Suomen merkittävintä järvilohijokea.
Luonto on henkireikä
Vaikka Jasper Pääkkönen on jo tuonut peliin runsaasti yksityistä rahoitusta, kertoo hän miettineensä matkalla myös joukkorahoituskampanjaa, jolla tuloja saataisiin lisää alueen kehittämiseen.
On selvää, että Pääkkönen puhuu asioista intohimolla. Lohet ja niiden elinolot ovat hänelle sydämen asia.
– Äsken olimme katselemassa jokivartta. Pelkästään se tunne, että on vapa kädessä ja saa heitellä sitä, ja sen rakkaan harrastuksen parissa puuhaaminen, vei yhtäkkiä kaikki ajatukset pois. Kyllä luonto on eräänlainen henkireikä.
Kun Pääkkönen havainnollistaa perhovavan heittoa, koko olemus sulaa. Jäykkä kehonkieli vapautuu ja kasvoille leviää leveä hymy. Muutosta ei voi mitenkään olla huomaamatta.
Yksi Pääkkösen tulevista työprojekteista liittyy myös lohiin ja jokiin. Siinä käydään läpi muun muassa Kemijoen historiaa ja kalastetaan Venäjän puolella. Venäjällä siksi, ettei se Suomessa ole Pääkkösen mukaan mahdollista. Venäjällä lohta suojellaan Pääkkösen mukaan enemmän.
– Nyt kun kansainvälisiä töitä on ollut leffojen ja tv-sarjojen saralla, niin totta kai toivon, että voisin puhua näistä samoista asioista laajemmalle yleisölle, Pääkkönen sanoo.
Juttua varten on haastateltu Rautjärven kunnanjohtaja Harri Anttilaa, WWF Suomen ohjelmapäällikkö Sampsa Vilhusta, Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön toiminnanjohtaja Hanna Ollikaista ja Etelä-Karjalan liiton ympäristöpäällikkö Matti Vaittista.
Juttua muokattu 23.7.2019 kello 14.00: Täsmennetty Jasper Pääkkösen roolia rahoituksessa.