Vehreässä alkukesän metsässä kaikuu kumea haukku. Bordercollie Kuutti on löytänyt etsittävän.
Käynnissä on Varsinais-Suomen pelastuskoirien harjoitus, jossa treenataan kadonneiden ihmisten etsintää.
Harjoittelulle on tarvetta, sillä pelastuskoiria käytetään etsinnöissä jatkuvasti enemmän. Viime vuosi oli pelastuskoirille ennätysvuosi – ne saivat enemmän hälytyksiä kuin koskaan aikaisemmin. Pelastuskoirat hälytettiin etsintätehtäviin kaiken kaikkiaan 277 kertaa.
– Se kertoo siitä, että yhä huonokuntoisemmat ihmiset asuvat yksinään tai keskenään. Elinikä pitenee ja muistisairaiden määrä kasvaa. Muistisairaitahan me pääsääntöisesti etsimme, kertoo Kuutin omistaja ja ohjaaja Stina Törnblom Varsinais-Suomen pelastuskoirista.
Törnblom ja Kuutti kuuluvat hälytysryhmään yhdessä runsaan sadan muun koirakon kanssa. Samaan aikaan kun hälytysten määrä on noussut, hälytysvalmiudessa olevien koirien määrä ei ole juurikaan kasvanut.
Kestää aika kauan ennen kuin saat koulutettua ensimmäisen koiran hälytysryhmään asti.
Stina Törnblom
Tämän vuoksi pelastuskoirista alkaakin olla jo pulaa. Vajausta on etenkin Pohjois-Suomessa, jossa etäisyydet ovat pitkät. Suomen Pelastuskoiraliiton toiminnanjohtaja Mika Soinisen mukaan tavoitteena olisi, että koirakko pystyttäisiin saamaan kaikkialla Suomessa paikalle tunnissa hälytyksen tulosta. Etelässä se jo yleensä onnistuu, mutta muualla siihen on matkaa.
– Tällä hetkellä emme pysty koko maassa vastaamaan kahden tunnin vasteeseen. Pohjoisessa ei ole montaa koiraa, joten tunnin vasteaikaan on paljon matkaa, Soininen sanoo.
Yleensä paikalle kuitenkin saadaan vähintään joku koirakko. Tarkoitus kuitenkin olisi, että mukana olisi useita koiria samaan aikaan: silloin etsintä on tehokkainta.
Uudellamaalla on parhaillaan Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepa) kanssa käynnissä kokeilu, jossa pyritään saamaan koirakot etsintöihin mahdollisimman nopeasti. Koirakot saavat suoraan älypuhelimeensa alueen, jolta aloittavat etsinnän. Tavoitteena on, että vasteaika lyhenisi oleellisesti.
Laji vaatii sitoutumista ja kovaa osaamista
Tie pelastuskoiraksi ei ole nopea eikä välttämättä helppo. Tämä johtaa siihen, että iso osa harrastuksen aloittaneista ei koskaan etene hälytysryhmään asti. Mika Soinisen mukaan lajin pariin on viime vuosina tullut paljon uusia ihmisiä, mutta vain noin joka kymmenes pelastuskoiraharrastuksen aloittaneista päätyy hälytysryhmään.
Syynä on se, että laji vie paljon aikaa ja vaatii sitoutumista.
– Kyllä sen ykkösharrastus pitää olla. Yhteistreenejä on pari kertaa viikossa ja sen lisäksi täytyy itse treenata useamman kerran viikossa. Kestää aika kauan ennen kuin saat koulutettua ensimmäisen koiran hälytysryhmään asti, Stina Törnblom kuvailee.
Hän itse on kouluttanut hälytysryhmätasolle kaikkiaan viisi koiraa. Lisäksi hän kouluttaa muita koiranohjaajia ja toimii muun muassa kokeissa testaajana.
– Järjestämme tutustumiskursseja, joissa yritämme kertoa mahdollisimman hyvin, mitä laji vaatii. Silti voi käydä niin, että ihminen ei ole valmis tekemään niin paljon työtä kuin tarvitsisi, Törnblom sanoo.
Pelastuskoirien määrän kasvua rajoittaa myös se, että viime vuosina koirien taitovaatimuksia on nostettu. Vuonna 2017 voimaan tuli kahden lajin vaatimus: koirien on osattava siis sekä haku että jälki eli etsittävä ihmisiä sekä ilma- että maavainun perusteella.
Soinisen mukaan kriteerien tuleekin olla kovat, sillä kyse on ihmishenkien pelastamisesta.
Pelastuskoira on tehokkain maastossa
Pelastuskoiria käytetään apuna kaikenlaisissa etsinnöissä. Maastossa koirat ovat tehokkaimmillaan, mutta taajamaetsintöjäkin harjoitellaan. Koirapartioiden lisäksi etsinnöissä on usein mukana sekä autopartioita että ihmisiä. Koirien käyttö vaihtelee alueittain
Stina Törnblom on osallistunut noin 40 etsintään. Yksi niistä on jäänyt parhaiten mieleen.
Tiedän yhden tapauksen, jossa kadonnut jäi löytymättä.
Stina Törnblom
– Se oli oikein korpimaastossa, josta piti suunnilleen kontata läpi. Etsittävä oli päätynyt sinne polkupyörän kanssa, ja ajattelin, miten ihmeessä hän on pystynyt raahaamaan polkupyörän sellaiseen maastoon.
Törnblom on myös ollut mukana, kun etsittävä löydetään. Etsinnät olivat kestäneet jo pitkään, ja kun kadonnut lopulta löytyi, hän oli ehtinyt menehtyä.
Etsiessä on tärkeää olla tarkka ja hoitaa kunnolla se alue, joka etsijälle on määrätty. Koira pystyy ottamaan nopeasti haltuun isotkin alueet, joten sillä on suurempi mahdollisuus törmätä kadonneeseen kuin ihmisillä. Siksi koirat yleensä löytävät kadonneet.
– Sinä aikana, minkä minä olen ollut tässä mukana, tiedän yhden tapauksen, jossa kadonnut jäi löytymättä. Enimmäkseen työtämme on hakea ja sanoa, että tämä alue on tyhjä, Stina Törnblom sanoo.