Slovakia, 2011. Vuonna 1992 syntynyt peluri ihastuttaa suomalaista kiekkoyleisöä oivaltavilla syötöillään. Paikkansa MM-jäillä pienikokoinen hyökkääjä oli sementoinut pelattuaan huippukauden helsinkiläisessä suurseurassa. Sankarin hänestä tekee häikäisevä maali Leijonien siihen mennessä tärkeimmässä ottelussa.
Slovakia, 2019. Vuonna 1992 syntynyt peluri ihastuttaa suomalaista kiekkoyleisöä oivaltavilla syötöillään. Paikkansa MM-jäillä pienikokoinen hyökkääjä oli sementoinut pelattuaan huippukauden helsinkiläisessä suurseurassa. Sankarin hänestä tekee häikäisevä maali Leijonien siihen mennessä tärkeimmässä ottelussa.
Mikael Granlundin teot tuntevat jo kaikki. Sakari Mannisen nimeä taas vasta kirjoitetaan osaksi suomalaisen jääkiekon arvokisahistoriaa.
Leijonien uuden sankarin tarina alkoi sen tunnetumman ikätoverin tapaan Oulusta.
Epäilyttävä haukiputaalainen
– Olet ainakin tekemässä juttua ihan oikeasta kaverista!
Mika Koivisto vastaa ilomielin puhelimeen. Kaksi viimeistä kautta Jokipoikien varakapteenina Mestiksessä pelannut laituri on kauden päätyttyä kiinni työmaalla, mutta lounastunnilla hänellä on aikaa puhua. Varsinkin kun puhe on hyvästä ystävästä ja entisestä ketjutoverista, "Manesta".
Ja etenkin kiiminkiläisen rakkaasta arkkivihollisesta eli haukiputaalaisesta.
– Polkummehan kohtasivat ensimmäisen kerran kuuden vanhana, kun Mane oli naapurikunnan eli Haukiputaan Ahmojen kärkipelaaja, Koivisto veistelee.
Oulun seudulla naapurisopu on kuitenkin ainakin jääkiekkoilijoiden solmittava viimeistään Kärppien organisaatioon siirryttäessä. Mannisen ja Koiviston tapauksessa näin kävi C2-junioreissa.
– Olihan siinä aluksi omat epäilyksensä, kaikki kun tietävät, että millaisia ne haukiputaalaiset ovat. Ennakkoluulot kuitenkin murenivat, olihan se sen verran mukava tyyppi. Mane on kyllä aina ollut tosi aurinkoinen jätkä, Koivisto sanailee.
Ketjukavereina kaksikko tahkosi aina B-junioreista A-nuoriin saakka. Työnjaosta ei ollut epäselvyyttä.
– Rehellisesti sanottuna Mane oli sen verran parempi pelaaja, että hän kertoi, mihin mennä, ja itse pidin turpani kiinni. Varmaan joku pelaaja olisi takonut niistä syötöistä isompiakin pisteitä kuin meikäläinen, Koivisto hymähtää.
– Mane kuitenkin arvosti sitä, että pystyin tekemään hänelle kaukalossa tilaa. Hän sai siten enemmän aikaa leikkiä kiekon kanssa.
Voimaa viereltä
Jokereiden päävalmentaja Lauri Marjamäki tietää, että sopivat ketjukaverit voivat tehdä pelaajalle ihmeitä. Manninen debytoi arvokisoissa juuri Marjamäen alaisuudessa viime kaudella niin olympia- kuin MM-jäillä.
Vielä silloin Mannisen pelistä puuttui se tehokkuus. Kuluvalla kaudella Manninen takoi kuitenkin KHL:ssä uransa parhaat pisteet aikuisten tasolla. 62 ottelussa Manninen tehtaili tehot 20+28=48.
– Kyllähän se vähän yllätti, koska se tehokkuus mietitytti ennen kautta. Hänellä on äärimmäisen hyvä rannelaukaus, mutta hän on usein ampunut paljon kiekkoja yli. Nyt kun katsoi sitä maalia puolivälierässä, niin sinnehän se painui olkapään päälle, Marjamäki naurahtaa.
Jokereissa Manninen sai loppukaudesta rinnalleen Nicklas Jensenin ja Steve Mosesin. MM-jäillä Mannisen ympärille on rakentunut Leijonien keihäänkärki Kaapo Kakon ja Harri Pesosen muodossa.
– Kakon taidot tiedetään. Pesonen taas pelaa kenties uransa parasta kiekkoa. Siinä ovat palaset kohdallaan.
Silti ykkössentterin viittaa on myös kannettava, kun se harteille asetellaan. Marjamäki ei ole silti yllättynyt siitä, että Manninen on vastannut huutoon. Onhan hän jo tiennyt pitkään, millainen luonne on haukiputaalaisen uraa ohjannut.
– Muistan silloin Kärpissä mestaruuskaudella (2014–2015) sanoneeni, että nyt Manninen lähtee Kajaaniin. Ja niin Manninen myös lähti, mukisematta.
A-nuorista armeijaan
Kajaanin Hokki yhdistää myös Mannista ja Mika Koivistoa. Sinne päästäkseen kaksikon oli kuitenkin vielä pelattava yksi vuosi A-nuorissa kaudella 2011–2012.
Kyseisen sesongin alku oli ainakin luonnetta kasvattava.
– Hävisimme varmaan seitsemän tai kahdeksan peliä putkeen. Kaivoimme kuitenkin itsemme vielä pudotuspeleihin, Koivisto muistelee.
Kesken kauden Koivisto ja Manninen saivat rinnalleen B-nuorista nostetun kaksi vuotta nuoremman Ville Leskisen. Koivisto nakutteli 44 pelissä 36 tehopistettä. Kaksi ottelua enemmän pelannut Manninen taikoi tehot 23+39=62.
– En ole kyllä sellaisia lättyjä saanut koskaan takatolpille kuin niiltä kahdelta, Koivisto kuvailee.
– Välillä tuntui siltä, että Mane kannatteli joukkuetta reppuselässä.
Millään poppakonsteilla ei Manninenkaan ollut ratkaisijaksi kasvanut.
– Sen muistan, että oli laji mikä tahansa, niin Mane keksi aina keinon voittaa – oli kyse sitten kortti- tai pallopelistä, Koivisto kertoo.
– Ja helvetistihän se on aina töitä tehnyt. Siitähän se kaikki lähtee, hän lisää.
Säännön vahvistavaksi poikkeukseksi voidaan laskea viimeisestä A-nuorten kaudesta se seuraava, kun Mannista ja Koivistoa kutsui Mestiksen lisäksi myös valtio.
– Armeijassa Manekin osasi vähän luistaa asioista, Koivisto naurahtaa.
Pieni koko ei ole hidaste
Luistinkin on Mannisella aina luistanut. Luistelu on 170-senttiselle pelaajalle työkalu, jolla hän on elänyt, myös MM-kaukalossa.
– Iän myötä luistelutaitavuuteen on tullut myös luisteluvoimaa, Marjamäki korostaa.
Juuri tämä kehitysaskel mahdollisti sen, että Manninen nousi Mestiksestä SM-liigan huipulle. Lopullisesti tämä tapahtui Kärppien mestaruuskauden jälkeen, kun Manninen matkasi Hämeenlinnaan.
– Olisimme tietenkin halunneet hänet pitää, mutta totta kai pelaaja haluaa isompaa vastuuta. Hän tuli kuitenkin vielä kevääksi 2016 takaisin Ouluun ja oli heti kärkipelaajiamme pudotuspeleissä.
Kyseisenä keväänä Manninen iski 13 pudotuspeliottelussa seitsemän tehopistettä, ja ratkaisi puolivälieräsarjan Turussa jatkoajalla, kuinkas muuten.
Oulussa Mannista kouli Marjamäki, kaudella 2016–2017 Hämeenlinnassa taas Leijonien nykyinen apuluotsi ja tuore Suomen mestari Antti Pennanen.
– Valmennuksella on aina oma merkityksensä. Pelaaja tarvitsee ne oikeat valmentajat, jotka antavat hänen pelata niillä omilla vahvuuksilla, Mika Koivisto muistuttaa.
Entinen ketjukaveri pääsi seuraamaan ystävänsä läpimurtoa aitiopaikalta. Kun Manninen teki tuhojaan HPK:ssa, pelasi Koivisto liigaa KooKoon riveissä.
– Olihan se aluksi aika outoa, kun oli aika monta vuotta pelannut samassa ketjussa. Nopeasti sitä kyllä huomasi, että miten vaikeaa Manea vastaan oli pelata.
– Pieni kokohan se on, josta aina puhutaan. Sitä peliä kun katsoo tarkemmin, niin on käsittämätöntä, että millaisen määrän kaksinkamppailuja Mane voittaa, Koivisto painottaa.
Seuramies tähtien varjossa
Manninen on malliesimerkki siitä, kuinka pieni pelaaja voi olla peloton. Yhdistelmä vaatii kuitenkin luonnetta. Sen kasvamisesta kertovat Mannisen teot.
– Manninen tuli aina sieltä takaa. Arvostan sitä eniten, että hän ei ole koskaan luovuttanut. Hän on aina lähtenyt hakemaan rohkeasti uusia haasteita. Hänen on uudestaan ja uudestaan on pitänyt näyttää se oma taso. Donskoit ja granlundit ovat aina vieneet ne otsikot, Marjamäki alustaa.
Mannisen ja Koiviston ikätovereista, Joonas Donskoista ja Granlundista, kohistiin Oulussa käytännössä siitä asti, kun nämä löivät luistimet ensimmäistä kertaa jalkaan.
– Muistan, kun olin Janne Niinimaan kiekkoleirillä ihan viimeisinä vuosina, kun sille sai juniorina osallistua. Granlundin Mikael oli jo silloin meillä vetäjänä ja tähtipelaajana opettelemassa kikkoja, Koivisto naurahtaa.
– Uskomattomia kiekkoilijoitahan heistä on molemmista tullut. Jäihän siinä Manekin vähän varjoon, kun siinä oli kaksi niin kohuttua pelaajaa, joita ajettiin Kärpissä sisään, Koivisto pohtii.
Hän on hyvä pelaaja, mutta ennen kaikkea hyvä tyyppi. Oli sitten kyse vaikka mestaruusjuhlista, niin Manninen on viimeisenä pystyssä.
Lauri Marjamäki
Varjoissa väijyminen ei kuitenkaan ollut Koiviston mukaan Manniselle mikään ongelma.
– SM-liigasta Mestikseen passittaminenkaan ei ikinä koskenut Manea egoon. Hän meni sinne nöyränä ja teki hyvää tulosta. Kärsivällisyys on se, joka Manesta tulee ensimmäisenä mieleen.
Kärsivällisyys ja loputon voitontahto eivät kuulosta siltä kaikkein yleisimmältä yhdistelmältä kiivaasti huipulle tähtäävälle urheilijalle.
Mannisen kohdalla yhdistelmä kuulostaa kuitenkin perin luontevalta. Arvostavat lauseet eivät synny tyhjästä. Kopissa Mannisen ei tarvitse yksinään eloa ihmetellä.
Marjamäenkin mielestä on syytä katsoa peiliin, jos Mannisen kanssa ajautuu sotajalalle.
– Hän on hyvä pelaaja, mutta ennen kaikkea hyvä tyyppi. Oli sitten kyse vaikka mestaruusjuhlista, niin Manninen on viimeisenä pystyssä. Siinäkin näkee hänen valloittavan persoonansa, luotsi sanailee
– Sanotaanko näin, että jos loma on, niin kyllä Manesta hienon seuramiehen saa, Koivisto komppaa.
Horisontissa kolme kirjainta
Pieni mutta peloton. Luisteluvoimainen ja juonikas. Tehokas mutta kärsivällinen ratkaisija.
Ei ole mikään ihme, että Manninen on herättänyt kiekkoilijalle kypsässä iässäkin NHL-seurojen kiinnostuksen. Slovakiassa kahdeksan vuotta sitten loistanut Granlund on pelannut NHL:ssä jo seitsemän kautta. Samassa ajassa tarunhohtoinen sarja on uusinut nahkansa lopullisesti.
Maasto on nyt otollinen mannisille.
– Onhan hänestä paljon kyselty. Eikä mikään ihme, kun katsoo millaisia pelaajia siellä nykyään pelaa. Tuollaisia pelaajia siellä arvostetaan, Marjamäki muistuttaa.
Marjamäen mielestä Mannisen tulevia mahdollisuuksia puoltaa myös NHL:n palkkakatto. Juuri siksi seurat havittelevat täsmähankintoja myös Euroopasta.
Mannisen monipuolisuus toisaalta takaa sen, että hyökkääjää ei tarvitsisi hankkia vain yhtä roolia silmällä pitäen.
– Hän on luotettava ja vastuullinen pelaaja, joka pystyy pelaamaan molempiin suuntiin, yli- ja alivoimaa, ja vielä sentterinä tai laiturina, Marjamäki selvittää.
– Ylivoimapelaaminen on tosin se, mitä Mannisen pitää vielä parantaa. Sitä kehittämällä hänestä tulee vielä tehokkaampi pelaaja, Marjamäki huomauttaa.
Tänä viikonloppuna Manninen johtaa kuitenkin Leijonien keihäänkärkeä vielä kahdessa MM-ottelussa. Lopputulos ei ole tietenkään vain Mannisen käsissä. Varmaa on kuitenkin se, että ne kädet eivät ainakaan tärise.
Mika Koiviston mielestä syy tälle on varsin yksiselitteinen.
– En edes tiedä, että tietääkö Mane, mitä paine on. Kunhan vain pellailee, ja pittää hauskaa.
Lue myös:
Kommentti: Jukka Jalosen uhkapeli kannatti – Leijonien päävalmentaja näyttää nyt nerolta
Leijonat kultajahtiin! Suomi kohtaa Venäjän MM-välierässä lauantaina kello 16.15