1970-luvulla se vielä oli mahdollista. Kun kahden TV-kanavan aikaan pääsi TV-elokuvaan lausumaan kuolemattomat sanat, hoki sitä kohta koko kansa.
Pekka Rädyllä ne sanat olivat: "Syö paskas".
Nuo sanat ovat seuranneet Rätyä jo yli 40 vuotta. Nuoresta pojasta aina näihin päiviin, kun Räty kohta on jäämässä eläkkeelle näyttelijän työstään.
– Vasta olimme vaimon kanssa Helsinki–Vantaan lentokentällä lähdössä Alanyaan. En ehtinyt mennä edes lippua tarkistuttamaan, kun yksi mies jo huusi: "Sano vaan Pekka, että syö paskas", naurahtaa Räty.
Sanonta on jäänyt elämään kohtauksesta, jossa Imppaa näyttelevä Pekka Räty on Simpauttaja-TV-elokuvassa isänsä kanssa pellolla levittämässä lantaa. Isä hermostuu, kun Imppa viskoo lantaa lammikoihin: "Se on syötävä nyt joka kakkara", sanoo Impan isä. "Syö paskas", vastaa Imppa.
Repliikki toistuu muutamaan kertaan. Lukuisat Simpauttaja-elokuvan uusinnat ovat tehneet lauseesta mieliinpainuvan.
Murretta puhuva poika
Oli kuitenkin todella lähellä, että Impan rooli olisi jäänyt Pekka Rädyltä tekemättä. Hän nimittäin oli tuolloin Tampereella ensimmäisen vuoden näyttelijäopiskelija ja päättänyt uhrata opiskelulle kaiken aikansa.
Simpauttajan ohjaaja Veikko Kerttula tiedusteli, olisiko Tampereen teatterikoulussa Pohjois-Karjalan murretta puhuvaa poikaa. Sellainen koulusta löytyi.
Niinpä Pohjois-Karjalan Enossa syntynyt Pekka Räty luki Heikki Turusen Simpauttaja-romaanin ja totesi, ettei siinä hänen mielestään mitään ihmeellistä ole. Sellaista normaalia pohjoiskarjalaista elämää noitumisineen ja selkäsaunoineen.
– Minä kieltäydyin. Ajattelin, että en missään tapauksessa lähde mihinkään elokuvaan, koska minulla oli ainutlaatuinen tilaisuus käydä teatterikoulua ja halusin ottaa siitä kaiken irti.
Imppa on minun elämäntarinani
Näyttelijä Pekka Räty
Toisin kuitenkin kävi. 19-vuotias Pekka Räty saatiin ylipuhuttua, ja niin hän huomasi olevansa mukana Simpauttajassa näyttelemässä Imppaa.
– Ensimmäinen kohtaus kuvattiin pellolla, jossa Simpauttaja korjailee traktoria ja Juuli kävelee pellon laidassa.
Rädyn piti vain seurata kärryn lavalta kuvauksia. Elokuvantekijät kuitenkin kuvasivat salaa, kun Räty nuorilla silmillään seurasi tapahtumia.
– Ohjaaja Kerttula sanoi, että ei tämä tämän kummallisempaa ole. Pysyt vain omana itsenäsi ja jatketaan eteenpäin, naurahtaa Räty.
Niin Impasta tuli vuonna 1954 syntyneelle Pekka Rädylle hahmo, jota hän on kantanut lopun elämäänsä.
Näyttelijän ammatti oli Pekka Rädylle intohimo, mutta Rädyn isälle se oli ainakin aluksi kova pettymys. Kotona olisi odottanut pienviljelijän tilan hoitaminen, mutta se ei kiinnostanut Pekka Rätyä eikä hänen sisaruksiaankaan.
– Isä lämpeni näyttelijän työhäni vasta, kun työkaveri oli nähnyt Rädyn TV:ssä. Kun sain vanhemmat lopulta Lahden kaupunginteatteriin katsomaan Täällä pohjantähden alla -näytelmää, kuulin näyttämölle, kun isä sanoi äidille: "Kato äiti perkele, tuoltahan tullee miun poika".
Näyttämöltä eduskuntaan
Vuonna 1977 Räty kiinnitettiin vakituiseksi näyttelijäksi Lahden kaupunginteatteriin, jossa vuosia vierähti kaikkiaan 26. Ensi-iltoja tuli vuodessa kuusi tai seitsemän, mikä olikin viedä näyttelijästä lopullisesti mehut. Vientiä Pekka Rädyllä riitti ja alkoholikin maistui.
– Oli ihan karvan päässä, etten palanut loppuun, kertoo Räty.
Siinä mielessä vuodet 1991–1995 tulivat hyvään saumaan. Räty pääsi kansanedustajaksi, kun hän sitoutumattomana nousi Vihreän liiton listoilta eduskuntaan.
– Se vei ajatukset valtakunnan asioihin ja sain hengähdystä teatterityöstä.
Vaikka Räty pitää eduskunta-aikaa yhdenlaisena elämän korkeakouluna, paloi mieli takaisin näyttämölle.
– Viimeisillä metreillä siellä eduskunnan suuressa salissa tuli ikävä aplodeja. Seuraavan kesän olin Turun kesäteatterissa näyttelemässä kapteeni von Trapia Sound of Music -musikaalissa, kertoo Räty.
Räty kannustaa kaikkia taiteilijoita mukaan kunnalliseen tai valtakunnalliseen päätöksentekoon. Itse hän on kaupunginvaltuutettuna ja keskustan valtuustoryhmän puheenjohtajana Imatralla.
Päättäjänä Räty kokee pystyvänsä kertomaan muille päätöksentekijöille näyttelijän työstä, mutta toisaalta hän pitää erittäin avartavana, että pääsee itse kuulemaan asioista, joista ei tiedä yhtään mitään.
Taiteilijan rankka elämä
Pekka Räty on jo vuosia ollut innokas kuntoilija. Hän on tuttu näky lenkkeilemässä, uimassa, hiihtämässä tai juoksemassa maratonia. Liikunta on ollut hänen pelastuksensa.
– Paljastan ihan rehellisesti, että ilman urheilua en olisi enää tässä. Olisin juonut itseni hengiltä, kertoo Pekka Räty.
Räty suree, miten moni näyttelijä on lähtenyt jo nurmen alle. Huumeet ja alkoholi ovat monen taiteilijan ongelma.
– Me ollaan kaikki hirveän herkkiä ihmisiä. Se herkkyys altistaa sairauksille.
Ilokseen Räty on huomannut, että uusi näyttelijä- ja taiteilijasukupolvi on valinnut terveet elämäntavat. Useat ovat absolutisteja ja harrastavat monipuolista liikuntaa.
– On äärettömän tärkeätä, että meille annettua lahjakkuutta voidaan tuoda mahdollisimman pitkään esille. Se tarkoittaa, että joka päivä pitää tehdä oman fysiikan kanssa töitä. Aina kun menee yleisön eteen, pitää olla 110 lasissa, sanoo Räty.
Imppa mukana
Lahden kaupunginteatterin jälkeen Pekka Räty siirtyi neljäksi vuodeksi Seinäjoen kaupunginteatteriin. Sieltä hänet houkuteltiin vuonna 2008 Imatran kaupunginteatteriin, josta hän tämän vuoden lopussa jää eläkkeelle.
Pekka Räty palaa vähän väliä Simpauttaja-elokuvan Impan rooliin. On Rädyn mukaan äärettömän harvinaista, että ammattinäyttelijä pääsee näyttelemään omaa elämäänsä omalla murteellaan ja omissa vaatteissaan. Se on niin lähellä omaa elämää, että näyttelijän ei juuri tarvitse näytellä.
– Se Imppa on minun elämäntarinani, mistä minä lähdin näyttelijän ammattiin paskapellon laidasta.
Ensimmäinen rooli Pekka Rädyllä oli Enon kesäteatterissa, jossa ohjelmistossa oli Tukkijoella. Räty kävi tuolloin Enon keskikoulua. Turkan rooliin haettiin nuorta tukkijätkää.
– Sillä tiellä on oltu 49 vuotta.
