Vaikka lämmitysöljyn katkut ovat Porvoon tuomiokirkolla historiaa, kirkkokansan ei tarvitse värjötellä viluissaan. Alkoholipitoinen neste kiertää maalämpöputkissa 300 metrin syvyydessä kirkkomaalla, ja puskee maan lämpöä penkkirivien alla olevista pattereista.
Puolen vuoden käytön aikana kokemukset ovat olleet lupaavia. Tuomiokirkon maalämpökeskuksessa yksi watti sähköä tuottaa neljä wattia lämpöä.
Kirkon tekniikasta vastaavat kiinteistö- ja hankintapäällikkö Dan Tallberg ja toimitilainsinööri Timo Kraufvelin kehaisevat, että kaikkialla ei näin hyviin hyötysuhteisiin päästä.
– Tehokkuuskerroin on selvästi paremman puolella kuin mitä mietittiin aikanaan, Tallberg sanoo.
Kirkon energiaremontti vähentää kirkon hiilidioksidipäästöjä arviolta noin 80 tonnia, mikäli maalämpöjärjestelmä käyttää uusiutuvaa sähköä. Suomalaisen keskimääräiset päästöt asumisesta eli lämmityksestä, sähköstä ja käyttövedestä ovat noin 3,4 tonnia vuodessa. Vaikutus on karkeistaen sama kuin noin 23 kotitaloutta olisi vaihtanut öljylämmityksen maalämpöön.
Suomen kunnat ja kaupungit liittyvät ennätystahtiin kohti hiilineutraaliutta tavoittelevien joukkoa
Porvoon tuomiokirkko on hyvä esimerkki siitä, miten Suomen kunnissa pyristellään nyt kilvan eroon päästöistä.
Tänä vuonna hiilineutraaliutta tavoittelevien hinku-kuntien joukkoon on liittynyt jo kahdeksan uutta kuntaa: Ylöjärvi, Nokia, Pirkkala, Kouvola, Parkano, Tampere, Kotka ja Orivesi. Suurimpina kasvun vuosina 2013 ja 2014 koko vuoden aikana liittyi yhdeksän kuntaa kumpanakin vuonna.
– Tänä vuonna näyttää siltä, että mennään tästä ohi, sanoo Hinku-verkoston alulle pannut ja sen johtajana toimiva Suomen ympäristökeskuksen professori Jyri Seppälä.
Lisäksi 14 kuntaa miettii parhaillaan liittymistä tai on jo tehnyt esimerkiksi valtuustoaloitteen asiasta.
Niin sanottuja hinku-kuntia on nyt 52. Suomessa on kaikkiaan 311 kuntaa.
Viidesosa suomalaisista pian hiilineutraaleja?
Suomalaisista noin 1,3 miljoonaa asuu nyt hinku-kuntien alueella. Oman asuinkunnan tiukat päästövähennystavoitteet koskettavat siis noin 20 prosenttia suomalaisista.
Toistaiseksi nämä suomalaiset eivät ole Seppälän mukaan huomanneet kovia ilmastotavoitteita omassa arjessaan, ainakaan niin että se olisi häirinnyt heidän elämäänsä.
– Toivon mukaan jatkossa he näkevät ilmastotoimet helpompina ja halvempina, Seppälä sanoo.
Porvoon tuomiokirkon toimet toteuttavat myös Suomen evankelisluterilaisen kirkon Hiilineutraali kirkko 2030 -ohjelmaa. Siinä kirkko on sitoutunut sekä kansalliseen että kansainväliseen työhön ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Ohjelmassa suositellaan öljylämmityksestä luopumista vuoteen 2025 mennessä.
– Olemme siis siinä suhteessa aikaamme edellä, Tallberg sanoo.
Miksi moinen hinku hiilineutraaliksi?
Pariisin ilmastosopimus ja EU:ssa yhteisesti sovitut päästövähennystavoitteet ajavat Suomen kuntia toimimaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Hiilineutraalius kertoo kunnan olevan myös vastuullinen, mikä parantaa kunnan imagoa.
– Meillä on yhä enemmän sellaisia päättäjiä, jotka haluavat nähdä kaupunkiensa toimivan vastuullisesti ja olevan edelläkävijöitä ilmastonmuutoksen hillinnässä, Seppälä sanoo.
Seppälä arvelee, että ilmastonmuutoksen suuri painoarvo poliittisesssa keskustelussa on myös kannustanut sellaisia kuntapäättäjiltä, jotka ovat olleet epävarmoja, että lähdetäänkö kunnianhimoisia päästövähennyksiä tavoittelemaan.
– Myös yleinen ilmastoherätys tarkoittaa sitä, että valtion on satsattava tähän asiaan ja kunnat eivät ole enää yksin, Seppälä sanoo.
Hinku-verkostossa kunnat oppivat toisiltaan parhaita päästövähennyskeinoja. Verkosto antaa myös keskitettyä tukea kunnille ilmastotoimissa.
Siksi Porvookin vuonna 2014 liittyi verkostoon.
– Hinku-verkostosta saa muiden kuntien tuen ja jaettua kokemuksia, sanoo Porvoon kaupungin kestävän kehityksen asiantuntija Sanna Päivärinta.
– Luomme myös positiivista kysyntää ilmastomyönteiselle teknologialle, Seppälä sanoo.
Tähän mennessä hinku-kunnat samalla viivalla muiden kanssa
Hinku-kunnat ovat sitoutuneet vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään 80 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 2007 tasosta.
Se on kaksinkertainen verrattuna muihin Suomen kuntiin ja Suomen valtioon, jonka tavoite on vähentää päästöjään 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta.
Tavoite on kova. Miten siihen oikein päästään?
– Jos lähtökohta on se, että käytetään kivihiiltä tai turvetta energiantuotannossa, niin saavutetaan aika nopeasti merkittäviä päästövähennyksiä, Seppälä arvioi.
Ainakaan tähän mennessä hinku-kunnat eivät ole onnistuneet juuri muita kuntia suurempiin päästövähennyksiin.
Hinku-kunnat ovat onnistuneet vähentämään päästöjään keskimäärin noin neljänneksen eli 25 prosenttia 10 vuoden aikana. Se on vain parisen prosenttia enemmän kuin muut Suomen kunnat keskimäärin.
Vuonna 2016 hinku-kuntien päästöt nousivat hieman, mutta vähemmän kuin muualla Suomessa. Osassa kunnista päästöt jopa vähentyivät.
Kuntakohtaiset erot päästökehityksessä ovat suuria.
–Niissä kunnissa, joissa ei ole suurta päästövähennyskohdetta, lopputuloksen on synnyttävä pienistä puroista, Seppälä sanoo.
Suurimpia vähennyksiä on saatu luopumalla kaukolämmössä fossiilisista
Kunnat pyrkivät vähentämään ilmastopäästöjään esimerkiksi lisäämällä uusiutuvan energian käyttöään ja parantamalla energiatehokkuuttaan. Kunnat kannustavat myös paikallisia yrityksiä ja asukkaita ilmastotekoihin.
Suurimpia keinoja tähän mennessä ovat Seppälän mukaan olleet kaukolämmön muuttaminen vähäpäästöisemmäksi. Käytännössä se on tarkoittanut kuitenkin siirtymistä jonkun muun kuin kivihiilen polttamiseen, kuten puun tai muun biomassan, esimerkiksi pellettien.
– Jos puun poltolla hiilinielut alkavat pienentyä, niin olemme väärällä polulla. Puun energiakäytössä on oltava kohtuus, Seppälä sanoo.
Seppälän mielestä lämmityksen sähköistäminen esimerkiksi lämpöpumpuilla on seuraava askel.
– Sähkö on energiamuoto, joka pystytään muuttamaan päästöttömäksi mahdollisimman helposti. Sillä on mahdollisuus korvata fossiilista polttoainetta.
Myös energiatehokkuus on tärkeässä roolissa.
– Pidemmällä tähtäimellä tähän on pakko ottaa uusia keinoja, kuten materiaalitehostuminen ja jakamistalous tai miten nieluja pystytään vahvistamaan alueella, Syken Seppälä sanoo.
Kirkolla haettiin säästöjä, hinku-kunnatkin saavat rahaa ilmastotoimiinsa
Porvoon seurakuntayhtymässä idea maalämmöstä lähti liikkeelle, kun mietittiin säästöjä lämmityskuluihin.
– Oli isot kiinteistön ylläpitokulut, niin lähdettiin esittämään maalämpöä, Tallberg sanoo.
Porvoon seurakuntayhtymä ei havittele kuitenkaan nopeita säästöjä noin 350 000 euroa maksaneesta maalämpöremontista.
– Hyvä, jos alle 10 vuoteen menee takaisinmaksuaika. Se varmasti toteutuu, jos ei yleinen kustannustaso muuten nouse, Tallberg sanoo.
Hinku-kunnat saavat rahaa esimerkiksi uuteen tutkimus- ja kehittämistoimintaan muun muassa EU:sta.
– Nyt on esimerkiksi kuuden vuoden EU Life-hanke, jolla tukea voidaan kanavoida uudella tavalla, Seppälä sanoo.
Porvoossa liikenne on kovin pala
Kirkon luopuminen öljylämmityksestä merkitsee paljon Porvoolle, vaikka öljylämmityksen osuus on vain noin neljä prosenttia alueen kokonaispäästöistä.
– Porvoon kaupunki ei pääse hiilineutraaliuteen vain omilla toimenpiteillään, joten kyllä tällä on suuri merkitys. Tämä on loistava esimerkki siitä, että miten muutkin voivat tukea tätä tavoitetta, Päivärinta sanoo.
Porvoossa 80 prosentin päästövähennyksiin aiotaan päästä kirkon maalämmön lisäksi keskittymällä hankintoihin, rakennuksiin, liikenteeseen, kiertotalouteen, matkailuun ja ihmisten ilmastotietoisuuden lisäämiseen. Myös hiilinieluja ja -varastoja sekä päästökompensaatiomekanismeja on mietitty.
Porvoossa niin kuin monessa muussakin kunnassa liikenne aiheuttaa valtaosan päästöistä.
– Siinä on eniten sitä vähennysvaraa, mutta se on myös yksi haastavimmista vähennyskohteista, Päivärinta sanoo.
Porvoo aikoo panostaa myös kevyen liikenteen väyliin sekä hankkia kaupunkipyöriä ja yhteiskäyttöisiä sähköautoja.
– Se jää sitten asukkaiden vastuulle, ottavatko he nämä mahdollisuudet käyttöönsä.
