almiakki on ovela. Se saapuu suuhun useimmiten kovana tai pehmeänä, puolikovana tai jauhemaisena karamellina. Suussa se alkaa luovuttaa makua, joka tuntuu selvästi ja ennen kaikkea säilyy suussa pitkään.

Itse asiassa suussa ovat nyt ihmisen perustarpeet: suolaisen ja makean maut. "Meillä on mieltymys makean ja suolaisen yhdistelmään. Salmiakissa ne maut saadaan säilymään pitkään", kertoo Jyväskylän yliopiston psykologian professori Raimo Lappalainen.

Ihmisen on lajikehityksensä aikana oppinut maistamaan viittä eri perusmakua: ne ovat hapan, suolainen, makea, karvas ja umami. Kaikki muut maut ovat näiden yhdistelmiä.

Salmiakki sisältää ainakin kahta perusmakua eli makeaa ja suolaista. Niitä ihminen on oppinut tarvitsemaan ja himoitsemaan.

Mutta salmiakkimakeinen ei jää tähän. Kaiken lisäksi se nimittäin aiheuttaa ihmiselle täysin poikkeuksellisen makukokemuksen, joka tuntuu selvästi suussa terävänä tai vahvana. "Pelkästään jo se kokemus voi koukuttaa salmiakin syöntiin", sanoo Lappalainen.

Aivan jotain muuta on syödä hedelmäkarkkeja. Raimo Lappalaisen mukaan hedelmäkarkit eivät anna suuhun merkittävää tunnereaktiota, minkä takia hedelmäkarkkeja pystyy syömään niin kauan, kunnes tulee ällö tai epämiellyttävä olo: "Ällö olo saattaa laskea mieltymystä hedelmäkarkkeihin. Salmiakin kohdalla ei samaa tapahdu, koska salmiakin nopea maku kontrolloi syömistä".

Makeinen on jo nimenä makea ja oletuksena on, että se myös maistuu makealta. Salmiakin suosion salaisuus voikin olla siinä, että se ei ole liian makea. Ihminen nimittäin jättää liian makean syömättä. Samalla tavalla ihminen jättää syömättä ruoan, joka on vaikkapa liian rasvainen.

Suomalaiset ovat syöneet salmiakkia jo vuosikymmeniä. Olemme tottuneet sen makuun lapsesta saakka ja siitä on tullut osa suomalaista elämänkokemusta.

Mukavassa, ehkä herkässäkin hetkessä ystävän kanssa syöty salmiakki jää mieleen vuosikymmeniksi. Salmiakin avulla ihminen pystyy palaamaan itselleen tärkeisiin hetkiin. "Salmiakin makuun liittyy kokemus ja muisto", pohtii Raimo Lappalainen.

Kukapa ei olisi kokeillut, miten monta turkinpippuria tai salmiakkipommia pystyy laittamaan yhtä aikaa suuhunsa. Maku on meille kaikille tuttu.

mmattikorkeakoulun ruokalassa istuvat ensihoitajiksi opiskelevat parikymppiset Iida Pöllänen, Vilma Ilomäki, Tuuli Pihlajamäki ja Janiina Jokinen. Jälkiruoaksi pöydälle tuodut kolme salmiakkipussia saavat heidät riemun valtaan.

Pussin sisältö hupenee nopeasti. Suosikiksi nousee karkeista kovin, jonka maku säilyy suussa kauimmin.

Tuntuu, että salmiakki hävittää ainakin hetkeksi ajatukset opiskeluista ja arjen raskaudesta. Kaikki nauravat ja hymyilevät: "Salmiakista tulee hyvä olo."

Naiset alkavat pohtia, miksi he iloitsevat salmiakista: "Salmiakista ei tule ällö olo niin kuin hedelmäkarkeista", "Salmiakki ei ole liian makea", "Kovan salmiakin maku kestää suussa pitkään".

Suussa pyörivä salmiakki on yhtä erikoinen kuin sen herättämä tunne. "Salmiakissa on niin omanlainen maku, että sitä on vaikea selittää", tiivistää Janiina Jokinen.

Näille naisille salmiakki ei ole vain karkki. Se on heitä yhdistävä makuelämys, joka maistuu kaikissa muodoissa: karkkina, jäätelössä, liköörissä tai vaikka keksissä: "Suklaa, jonka seassa on salmiakkia, on tosi hyvää".

akritsi on monen salmiakkimakeisen perusraaka-aine. Kun lakritsiin lisätään suolaa, siitä tulee salmiakkia. Suolana on yleensä ammoniumkloridi, joka on eri asia kuin tavallinen ruokasuola, natriumkloridi. Ammoniumkloridi on valkoista, karvaan suolaista ja raakana vähintään yhtä pahanmakuista kuin ruokasuolakin paljaaltaan.

Edes Suomen salmiakkiyhdistyksen puheenjohtaja Jukka Annala ei osaa selittää, miksi salmiakki on nykyään ainoastaan suomalaisten, muiden pohjoismaalaisten ja alankomaalaisten suosima maku: "Se on suuri mysteeri".

Selitys saattaa kuitenkin löytyä apteekkimyynnistä.

Salmiakki on ollut vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja, apteekkien käyttämä maku- ja lääkeaine. Ensimmäisen kerran sana salmiakki on mainittu vuonna 1774 eläinlääkäri Johan Haartmanin ruttoreseptissä.

Vanhastaan salmikkia on käytetty peittämään esimerkiksi yskänlääkkeen pahaa makua. Jukka Annala kertoo Salmiakki-kirjassaan, miten apteekeissa alettiin pikku hiljaa valmistaa salmiakkipastilleja. Niitä pakattiin pieneen paperikääröön ja myytiin valtavia määriä. Tällainen vain apteekista saatava herkku oli monen suomalaisen ensikosketus salmiakkiin.

Annalan mukaan salmiakkikarkkien juurtuminen Suomeen voisi ainakin osin johtua juuri tästä vuosikymmeniä pitkästä apteekkimyynnin perinteestä.

SOK:n makeistehdas aloitti vuonna 1930 Suomessa ensimmäisenä salmiakkien teollisen valmistamisen. Fazer aloitti saman vuonna 1938.

Suuri suosio koitti, kun irtokarkkien myynti alkoi 1970-luvulla. Kioskeissa myyjät pussittivat uupumiseen saakka merirosvorahoja, salmiakkipommeja, noitapillejä ja pääkalloja.

2000-luvulla valikoimat laajenivat entisestään. Irtokarkkihyllyistä voi nykyisin itse valita sellaisen sekoituksen kuin haluaa. Siellä saa rauhassa tutustua uusiin makuihin ja salmiakin lukuisiin eri olomuotoihin.

uikeaa salmiakkia ei sattumalta ole lisätty yskänlääkkeen makuaineeksi. Paitsi että se peittää lääkkeen pahan maun, se myös helpottaa yskimistä. Salmiakin vaikutuksesta keuhkoputkissa oleva lima muuttuu juoksevammaksi.

Mutta salmiakilla on myös monta muuta hyvää puolta. Se on esimerkiksi erittäin tehokas laittamaan suolen liikkeelle, koska salmiakilla ja lakritsalla on laksatiivista vaikutusta. Jotkut kokevat salmiakin lievittävän myös kurkkukivun oireita. Laulajat saavat jopa avattua äänen imeskelemällä salmiakkia.

Salmiakki on avuksi, jos kärsii alhaisesta verenpaineesta. Salmiakin ja lakritsan avulla saa siis verenpaineen nousemaan, kunhan vain huolehtii, ettei se nouse liikaa.

Mikäli lääkäri neuvoo syömään verenpaineen nostamiseksi salmiakkia tai lakritsia, suhtautuvat ihmiset siihen akatemiaprofessori Katri Räikkösen mukaan yleensä hyvin positiivisesti: "Koska lakritsi on puhdas luonnontuote, siihen liittyy hyvin positiivisia mielikuvia. Kun ihminen syö salmiakkia tai lakritsia, ei hän koe syövänsä mitään teollisesti valmistettua lääkettä."

Salmiakki voi auttaa myös pääsemään huonojen hetkien yli. Surullisena hetkenä kaupasta saattaa helposti tarttua mukaan pussillinen salmiakkia, jonka voi tuntea antavan helpotusta.

Ja kyllä se ihan oikeasti auttaa. Näin ainakin vakuuttaa psykologian professori Raimo Lappalainen: "Makean tai salmiakin syöminen muuttaa ihmisen tunnekokemuksia. Osalle meistä tulee siitä tyytyväisyyden ja onnellisuuden tunteita, mikä voi lievittää pahaa oloa tai masennusta."

Lopullista parannusta salmiakin syöminen ei kuitenkaan esimerkiksi masennukseen tuo, sillä se vaikuttaa Lappalaisen mukaan tunnetilaan vain hetkellisesti.

nhottavasti salmiakkimakeisilla on myös terveydelle huonoja vaikutuksia. Ne sisältävät sokeria ja saattavat siksi aiheuttaa hampaiden reikiintymistä. Liiallinen makeiden syönti aiheuttaa helposti ylipainoa.

Niitäkin ikävämpi on salmiakin ja muiden lakritsimakeisten sisältämä glykyrritsiini eli glykyretiinihappo. Se nostaa verenpainetta ja korkea verenpaine puolestaan voi johtaa sydän- ja verisuonisairauksiin sekä aivoinfarktiin.

Raskaana olevat naiset eivät saisi syödä salmiakkia ja lakritsia ollenkaan, koska niillä voi olla haitallisia vaikutuksia vatsassa kasvavalle sikiölle. Akatemiaprofessori Katri Räikkönen kertoo, että uusimpien tutkimusten mukaan salmiakki ja lakritsi voivat häiritä erityisesti istukan toimintaa: "Lakritsin ja salmiakin sisältämä glykyrritsiini estää tietyn suodattajaentsyymin toimintaa istukassa. Entsyymi muuntaa 80–90 prosenttia äidin puolelta peräisin olevasta biologisesti aktiivisesta stressihormonikortisolista epäaktiiviseen muotoon. Sen tarkoitus on suojella sikiötä altistumasta tarpeettoman suurille kortisoliannoksille."

Eläinkokeissa on syötetty raskaana oleville eläimille lakritsin ja salmiakin sisältämää glykyrritsiiniä. Eläinten poikasilla on havaittu oppimisvaikeuksia, ahdistuksen ja masennuksen kaltaista käyttäytymistä, korkeita verensokeriarvoja tai kohonnutta verenpainetta.

Räikkönen korostaa, että ihmisraskauksia tutkimalla ei kuitenkaan koskaan päästä samanlaiseen kontrolloituun tutkimukseen kuin eläinkokeissa: "Siksi me puhumme vain yhteydestä, emmekä voi olla millään tavalla varmoja, että salmiakki tai lakritsi olisi aiheuttanut jotain sairauksia tai oireita ihmislapsilla".

Kaikki kuitenkin viittaa siihen, että salmiakilla hyvin todennäköisesti on vaikutus myös ihmissikiön kehitykseen. Räikkönen iskee faktat pöytään ja sanoo, että ongelmia on esiintynyt erityisesti lapsilla, joiden äidit ovat kertoneet syöneensä raskausaikana huomattavan suuria määriä salmiakkia tai lakritsia. "Heidän lapsillaan on muita enemmän psykiatrisia ongelmia, ADHD-ongelmia, heikkouksia stressinsäätelyjärjestelmässä ja he menestyvät muita heikommin kognitiivista päättelykykyä vaativissa tehtävissä."

Kohtuusrajaa raskausajan salmiakin syönnille ei Räikkösen mukaan ole olemassa: "Mitä enemmän syöt, sitä enemmän on ongelmia. Mitä vähemmän syöt, sitä vähemmän on ongelmia verrattuna niihin lapsiin, joiden äidit eivät ole raskausaikana käyttäneet lainkaan salmiakkia."

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n julkaisemassa ravintosuosituksessa lakritsia ja salmiakkia ei suositella raskaana oleville. Suositus kuitenkin sallii satunnaiset pienet määrät, kuten annoksen lakritsijäätelöä tai muutaman makeisen.

lankomaat, Tanska, Ruotsi, Norja, Islanti ja Saksa. Siinä suomalaisen salmiakin vientimaat.

Suomesta lähtee maailmalle vuodessa noin 1,4 miljoonaa kiloa salmiakkimakeisia. Halva vei viime vuonna noin 300 000 kiloa ja Fazer noin 1,1 miljoonaa kiloa salmiakkia.

Halva vie ulkomaille erityisesti salmiakkisekoitusta ja -ruutuja. Fazerin päätuote sen sijaan on turkinpippuri. Sitä yhtiö tekee Lappeenrannan tehtaillaan maanantaista perjantaihin ympäri vuorokauden. Viime vuonna tätä Tyrkisk Peberiä valmistui liki 1,5 miljoonaa kiloa, josta 60 prosenttia meni vientiin.

Kasvavia salmiakin markkina-alueita ovat Ruotsi ja Tanska. Tänä keväänä Fazer yrittää päästä myös Yhdysvaltain markkinoille, jonne se valmistaa lakritsia sisältävää suklaata. Yhtiön halu on pikkuhiljaa opettaa muutkin syömään salmiakkia.

Alankomaat on lähes yhtä suuri salmiakkimaa kuin Suomi. Siellä kuitenkin hintakilpailu on niin kova, etteivät suomalaiset makeisyhtiöt ole suurella innolla niille markkinoille lähteneet.

Suomen vieressä olisi iso markkina-alue Venäjä, mutta sinne salmiakkia tai lakritsia on turha viedä, koska Venäjällä ei mustia makeisia syödä. Venäjälle menisivät sen sijaan konvehdit tai värikkäät karamellit.

Salmiakkia viedään ulkomaille myös erilaisina salmiakkilikööreinä. Myös Suomessa valmistettua salmiakkijäätelöä on nähty maailmalla.

okkolalaisella Taavi Suorsalla on suuri usko salmiakkiin. Hän haluaa heittää romukoppaan väitteen, että vain pohjoismaalaiset, alankomaalaiset ja pohjoissaksalaiset söisivät salmiakkia.

Vuonna 2005 Suorsa muutti Alankomaihin, jossa salmiakki on käytännössä yhtä suosittua kuin Suomessa. Kaupoissa oli myytävänä lukuisia erilaisia salmiakkimakeisia ja salmiakin makuisia alkoholeja.

Suorsa oli kuitenkin pettynyt Alankomaissa myynnissä olleisiin salmiakin makuisiin alkoholijuomiin - ne eivät olleet Suorsan makuun. Niinpä hän päätti tehdä oman salmiakkiliköörin ja valloittaa maailman sillä. Syntyi Salmari-salmiakkilikööri, jota vuonna 2016 alettiin valmistaa Kaskein marjan Lappeenrannassa olevassa marja- ja likööritehtaassa.

Viime marraskuussa likööriä valmistui 35 000 pullollista, mutta seuraavan pullotusjakson aikana toukokuussa 2019 tuotanto on jo 80 000 pullollista. Käytännössä koko tuotanto menee vientiin, pääasiassa Alankomaihin, jossa sitä myydään jo noin 1 700 baarissa tai ravintolassa.

Taavi Suorsa on laajentanut Salmari-salmiakkiliköörin vientiä jo useisiin Euroopan maihin ja haluaa tosissaan kilpailla maailman johtavien liköörivalmistajien kanssa.

Suurimpia kilpailijoita on kaksi: ensimmäinen niistä on saksalainen yrttilikööri Jägermeister. Mutta toinen niistä on jo vähän hankalampi selittää. Se on nimittäin illan tietty salaperäinen hetki. Se hetki kun ravintolassa halua ottaa shotin tai yksi ihminen haluaa tarjota koko seurueelle snapsin. Siihen hetkeen Suorsa haluaa iskeä ja voittaa kansainvälisen yrttiliköörin.

Suorsan mukaan Jägermeister on brändännyt itsensä siihen tiettyyn hetkeen taitavasti ja nyt hän taistelee suomalaisella salmikkiliköörillään samasta hetkestä: "Maku ei ole tärkein, vaan hetki."

oko seurue nauraa vahingoniloisesti, kun ulkomaalainen laittaa mustan salmiakkikarkin suuhunsa. Ulkomaalaisen naama vääntyy kauhealle mutkalle. Suussa on kamala maku ja mieli tekee sylkäistä karkki suusta ulos.

Näin suomalainen nauttii, kun saa tarjota ulkomaalaiselle salmiakkia.

Tämä lienee samalla myös varmin tapa saada ulkomaalaiset inhoamaan Suomen kansallismakeiseksikin mainittua salmiakkia.

Suomessa salmiakin asema on niin vahva, ettei sitä tarvitse oikeastaan edes mainostaa. Salmiakilla on niin sanotusti hyvä brändi. Jos joku syö mielestään pahanmakuisen salmiakin, hän ei lopeta salmiakin syömistä, vaan kokeilee toista merkkiä.

Salmiakki on erityisesti nuorten aikuisten suosikki. Erityisesti naisille se vaikuttaa olevan hyvän omantunnon makeinen, koska sitä ei voi syödä kauhean paljon kerralla. "Yhdestä karkista voi nauttia pitkään", sanoo ensihoitajaksi opiskeleva 24-vuotias Tuuli Pihlajamäki.

Salmiakin vieminen kauas ulkomaille on liki mahdotonta. Näin uskoo ainakin Esa Wrang, joka pitkään oli makeisyhtiö Leafin eli nykyisen Cloetan vientijohtajana. Nykyisin hän markkinoi ulkomaille suomalaisia elintarvikkeita ja juomia Suomen valtion hallinnoimassa Food from Finland -ohjelmassa.

"Salmiakki jakaa mielipiteitä vielä hurjemmin kuin lakritsi. Salmiakki on suomalainen erikoisuus, ja sillä on maailmalla äärimmäisen pienet markkinat", sanoo Wrang.

Esa Wrang ei innostu salmiakin viennistä, mutta hän näkee vientimahdollisuuksia alkoholia sisältäville salmiakkijuomille. Maailmalla on kasvua erityisesti käsityöläistuotteille ja pienten alkoholivalmistajien juomille: "Jos pystytään tuottamaan uusia tuotteita tai makuja, joissa salmiakki on yksi osa, siinä minä näen enemmän mahdollisuuksia."

Esimerkkinä onnistuneesta tuotekehittelystä Wrang mainitsee muun muassa suomalaisen Jymy-jäätelön, jonka salmiakin makuinen versio on päässyt levittäytymään maailmalle.

Tällä hetkellä salmiakkia on myynnissä pääasiassa vain Suomessa, Ruotsissa, Islannissa, Norjassa, Tanskassa, Alankomaissa ja Pohjois-Saksassa. Hankala on siis muiden oppia salmiakkia syömään, kun sitä ei ole edes tarjolla.

Salmiakin maailmanvalloitukselle voi myös olla yksi suuri este, nimittäin ruokaneofobia. Se tarkoittaa ihmisen synnynnäistä varautuneisuutta uusia ruokia kohtaan. Salmiakki on yleensä musta, eikä se ole houkutteleva väri kokeilemaan uutta makua.

Ruokaneofobian vastapainona on professori Raimo Lappalaisen mukaan ihmisellä oleva uuden kokeilemisen halu. Olemmehan viime vuosien aikana oppineet tykkäämään tummasta kahvista, itämaisista ruuista, sushista ja chilistä.

Yksi mahdollisuus olisi kenties tehdä värikkäitä salmiakkeja. Silloin musta tai tumma väri ei olisi este kokeilulle.

Tosin suomalaisia ovat tässä tapauksessa hyvin väriuskollisia. Halvan toimitusjohtaja Jean Karavokyros kertoo, että he tekivät tuotteen, jossa samassa makeispussissa oli mustia ja värikkäitä salmiakkeja. "Meille tuli paljon asiakaspalautetta, jossa ihmeteltiin, että mitä nämä punaiset täällä pussissa oikein tekevät", kertoo Karavokyros. Tuotteen valmistaminen piti lopettaa.

lahduta itseäsi salmiakkipelillä.

Oletko koskaan miettinyt, mikä salmiakki olet sisimmältäsi? Saatat olla vaikka räjähtävä salmiakkipääkallo tai jopa sukkela salmiakkikala.

Salmiakkipeli paljastaa sinulle nopeasti, mikä salmiakki sinä olet. Vastaa vain muutamaan yksinkertaiseen Salmiakkipelin kysymykseen ja tiedät itsestäsi paljon enemmän. Salmiakkipeli alkaa tästä.